Kultarannikon reitti 66

Viimeinen Luciferin sääkartalle pyyhkäisemä hellepäivä aiheutti paineita. Nyt kun vielä on kuuma, mitä kaikkea halusinkaan tehdä? Sen verran paiste lämmitti ajattelukykyä, ettei mieleen tullut enää mitään uusia ideoita. Ovet, luukut ja verhot kiinni ja kirja auki?

Aldo ehdotti pyöräilyä ja myönnyin omaksikin yllätyksekseni. Viikkojen helletreeni on tuottanut tulosta. Kolmessakymmenessäkin jaksaa ja voi.

meilen viiniviljelysten luota
Alhaalla siintää Zürichinjärvi

Rapperswilistä Badeniin kulkeva pyöräreitti numero 66 on kuulemma se, mitä pitkin jokaisen zürichiläisen pitäisi joskus ajaa, sanovat ne jotka tietävät. 60 kilometria jokivartta, Kultarannikon villojen välissä kumpuilevaa tietä, mahtavia näkymiä Zürichinjärvelle. Reilu 300 metriä nousuja.

meilen viiniviljelykset

meilen niittyä

meilen villa ja järvi
Hulppea arkkitehtuurin tuotos häiritsee maisemakuvaani.

Me sahaamme yleensä sitä yhtä ja samaa pätkää, kahdenkymmenen kilometrin reittiä, jossa on nousua sen verran riittävästi, että tuntee jotain tehneensä. Huviajelulla helteessä pituudella ei ole merkitystä, vaan kohteella. Uimapaikalla.

Tänään livahdimme varsinaiselta reitiltä hiekkatielle omenapuiden ja viiniviljelysten väliin. Tuoksui alpilta.

meilen laivalaituri
Meilenin laivalaituri. Kukkasin koristeltu.
meilen uimapaikka
Tästä pääsisi lautalla toiselle puolen. Ja uimaan ihan mihin suuntaan huvittaa.

Meilenin laivalaiturin ja lauttalaiturin välissä polskutteli lauma lapsia. Veden päälle rakennettu terassimainen lava toimi saunan lauteina. Puu poltti reisiä. Laineet roiskauttivat löylyä alakautta lankkujen välistä.

Pulahdus veteen ja hetki lauteilla. Kun iho oli kuiva, oli jatkettava matkaa. Helvetia-laiva teki välipysähdyksen ja hetken ajattelin pyörien taluttamista kannelle ja raikasta laivamatkaa, järvituulta hiuksissa. Mutta ei nyt sentään. Emme jääneet rantaan edes kahville. Täytimme vain vesipullot ja aloimme polkea mäkeä ylös kohti viiniviljelyksiä.

meilen laiva helvetia
Helvetia-laiva lähdössä kohti Zürichiä.

En resumen: El camino de bici número 66 entre Zürich y Baden es algo, que todos Züriquitos alguna vez deberían hacer, dijo alguien, quien sabe. Nósotros anduvimos sólo una vuelta de 20 km en la Costa de Oro, entre los viñedos, casas grandes y subiendo así que se podía ver hasta el final del lago. Los 30 grados no era un problema, cuando por todo lado hay la posibilidad bajar al lago y hecharse en el agua.

Kurzgesagt: Der Veloveg 66, Limmat-Goldküste, sollten alle Zürcher irgendwann kennenlernen, hat jemand, wer weiss, gesagt. 60 km, etwa 300 m Höhendifferenz und wunderbare aussicht auf dem Zürisee. Wir haben einen Teil zwischen den Weinreben und Apfelbäumen gefahren, eigentlich ausser 66, und dann eine Pause in Meilen zwischen den Schiffsteg und Fähresteg gegönnt und ins Wasser gesprungen. Es kann sein, dass Zürisee nicht eine von den grössten Seen ist, aber es wird enorm und überall genossen.

Advertisements

Pysäkki auringossa

Kun influenssan häntä vielä painaa jalkoja, eikä reippaus kuulu olomuotoon, kävelen ovelle ja avaan neliön mallisen, lasisen kurkistusluukun ja työnnän nenäni ulos. Tuuli pyyhkii sieraimista sisään ja tunnen itseni snautseriksi. Luukusta näkyy krookusmatto ja yöllä puisia terassin ovia riepottanut myrsky on tuonut kevään tuoksun.

krokus2

16,2 astetta varjossa, silti paketoin kaulan villaliinaan ja kääriydyn harmaaseen, paksuun villakangastakkiin. Ulkona on laitettava aurinkolasit, kaikki häikäisee, valo, krookuksien siitepöly, muutaman sentin korkuisen narsissin hehkeääkin hehkeämpi keltainen.

Kadun reunassa pysähdyn. Bussi hurahtaa ohi. Olisi niin kätevää, jos se pysähtyisi tässä. Mietin kestävätkö keuhkot kävelylenkkiä, joka pakosti joko alkaa tai päättyy tiukkaan ylämäkeen. Zürichin alueella kuski ei taatusti päästä ketään ulos tai sisään muualla kuin merkityssä kohdassa; bussipysäkit on nimetty ja kyltillä varustettu. Kotkassa pysäkeistä taas kertoo pelkkä bussin kuva, parhaassa tapauksessa reitin numero. Vieras ei tiedä missä jäädä pois, maamerkitkin ovat asutusalueilla monesti samat: männikkö, omakotitalo, kioski. Kolmannessa kotipaikassa Costa Ricassa bussi pysähtyy, kun joku hihkaisee ”Parada!” Kaikki eivät edes huuda, silti kuski näyttää kuulevan. Paitsi suomalaisen naisen matalalla äänellä karjaistun pysähtymispyynnön. Jossain vaiheessa tajuan mikä mättää; costaricalaisten naisten huudahdus on nasaali ja paljon korkeampi kuin oma puheääneni. Aina pääsin silti ulos bussista jossain vaiheessa, kanssamatkustajien avustuksella. Välillä sata metriä ennen kotia. Toisinaan kävelin takaisinpäin pari sataa metriä hautausmaan kulmalta. Hyvällä säkällä bussi jarrutti juuri kotitalon oven kohdalla.

bootshouse
Privaatti uimahuone

Otan riskin ja päätän lähteä liikkeelle, vaikka joutuisin takaisin kivutessa pitämään yskäpausseja, jotka saavat sveitsiläiset katsomaan äkäisesti, vetäytymään nopeasti kauemmas ja suojaamaan hengitystiehyensä. Kävelen hitaasti kohti Zürichinjärveä, siellä aurinko tuntuu olevan vieläkin lähempänä. Jään istumaan suojaisalle puupenkille. Lokit uivat rykelmänä pienillä aalloilla lähellä rantaa. Viereen tulee nainen, joka kertoo pulahtavansa veteen. Käärin takkia vähän tiukemmalle. Olisi pitänyt ottaa mukaan kahvia termospullossa. Laitan silmät kiinni ja nojaudun penkin lämpimään selkänojaan.

 

zurisee helmikuu2

Kurzgesagt: Auch Husten ist schöner am Zürisee.

En resumen: Aquí sigo tosiendo. Sentadita en el sol de la primavera.