Kultarannikon reitti 66

Viimeinen Luciferin sääkartalle pyyhkäisemä hellepäivä aiheutti paineita. Nyt kun vielä on kuuma, mitä kaikkea halusinkaan tehdä? Sen verran paiste lämmitti ajattelukykyä, ettei mieleen tullut enää mitään uusia ideoita. Ovet, luukut ja verhot kiinni ja kirja auki?

Aldo ehdotti pyöräilyä ja myönnyin omaksikin yllätyksekseni. Viikkojen helletreeni on tuottanut tulosta. Kolmessakymmenessäkin jaksaa ja voi.

meilen viiniviljelysten luota
Alhaalla siintää Zürichinjärvi

Rapperswilistä Badeniin kulkeva pyöräreitti numero 66 on kuulemma se, mitä pitkin jokaisen zürichiläisen pitäisi joskus ajaa, sanovat ne jotka tietävät. 60 kilometria jokivartta, Kultarannikon villojen välissä kumpuilevaa tietä, mahtavia näkymiä Zürichinjärvelle. Reilu 300 metriä nousuja.

meilen viiniviljelykset

meilen niittyä

meilen villa ja järvi
Hulppea arkkitehtuurin tuotos häiritsee maisemakuvaani.

Me sahaamme yleensä sitä yhtä ja samaa pätkää, kahdenkymmenen kilometrin reittiä, jossa on nousua sen verran riittävästi, että tuntee jotain tehneensä. Huviajelulla helteessä pituudella ei ole merkitystä, vaan kohteella. Uimapaikalla.

Tänään livahdimme varsinaiselta reitiltä hiekkatielle omenapuiden ja viiniviljelysten väliin. Tuoksui alpilta.

meilen laivalaituri
Meilenin laivalaituri. Kukkasin koristeltu.
meilen uimapaikka
Tästä pääsisi lautalla toiselle puolen. Ja uimaan ihan mihin suuntaan huvittaa.

Meilenin laivalaiturin ja lauttalaiturin välissä polskutteli lauma lapsia. Veden päälle rakennettu terassimainen lava toimi saunan lauteina. Puu poltti reisiä. Laineet roiskauttivat löylyä alakautta lankkujen välistä.

Pulahdus veteen ja hetki lauteilla. Kun iho oli kuiva, oli jatkettava matkaa. Helvetia-laiva teki välipysähdyksen ja hetken ajattelin pyörien taluttamista kannelle ja raikasta laivamatkaa, järvituulta hiuksissa. Mutta ei nyt sentään. Emme jääneet rantaan edes kahville. Täytimme vain vesipullot ja aloimme polkea mäkeä ylös kohti viiniviljelyksiä.

meilen laiva helvetia
Helvetia-laiva lähdössä kohti Zürichiä.

En resumen: El camino de bici número 66 entre Zürich y Baden es algo, que todos Züriquitos alguna vez deberían hacer, dijo alguien, quien sabe. Nósotros anduvimos sólo una vuelta de 20 km en la Costa de Oro, entre los viñedos, casas grandes y subiendo así que se podía ver hasta el final del lago. Los 30 grados no era un problema, cuando por todo lado hay la posibilidad bajar al lago y hecharse en el agua.

Kurzgesagt: Der Veloveg 66, Limmat-Goldküste, sollten alle Zürcher irgendwann kennenlernen, hat jemand, wer weiss, gesagt. 60 km, etwa 300 m Höhendifferenz und wunderbare aussicht auf dem Zürisee. Wir haben einen Teil zwischen den Weinreben und Apfelbäumen gefahren, eigentlich ausser 66, und dann eine Pause in Meilen zwischen den Schiffsteg und Fähresteg gegönnt und ins Wasser gesprungen. Es kann sein, dass Zürisee nicht eine von den grössten Seen ist, aber es wird enorm und überall genossen.

Advertisements

Huningue hunningolla

Ennen aamupalaa olin sitä mieltä, että tuohon sateeseen en lähde. Ja heti sen jälkeen, että tuohon sateeseen tietty lähden. Costaricalaisella gallo pintolla, riisiä ja papuja munakokkelin kera, parhaassa tapauksessa lisukkeena avokadoa, paahdettua leipää, kahvia ja puristettua appelsiinimehua, on kotiväen mukaan ihmeitä tekevä vaikutus. Se on kuulemma ”power breakfast”, jolla jaksaa ja kykenee kohtaamaan kaiken, mitä ikinä päivä tarjoaakaan.

vesivoimala
Reinin yli vesivoimalan kautta. Pienet pisteet rakennuksen muurin takana ovat pyöräilijöitä.

reittikartta

Gallo pinton maagisia ominaisuuksia ei ole kiistäminen, mutta siinä pikkuhiljaa herätessä oivalsin myös, että olisi toivoa lounaasta Ranskassa ja kakusta sekä kahvista Saksassa. Sillä ranskalaiset osaavat ruuanlaiton ja saksalaiset leipomisen.

Reitti kulki kahdeksikon lailla Sveitsistä Saksaan, sieltä Ranskaan, takaisin Sveitsiin ja Saksan kautta Sveitsiin. Raja tuli vastaan niin useasti, etten enää pysynyt laskuissa mikä maa oli menossa. Kylän sisällä, pyörätiellä oli siitä merkkinä kolme maalattua valkoista ristiä. Ei ollut tullimiestä kysymässä, että mitä mitä tarakalla kulkee.

friedensbrucke
Rauhansillalla oli rauhallista

Baselissa pieni poika ähisi mäessä suomeksi, sisarukset painelivat edellä ranskaksi keskustellen. Ehkä jossain niillä paikkein, ennen tai jälkeen, meille ojennettiin mehevät omenat. Sveitsiläisiä, meille painotettiin.

huningue
Tämä on Huningue. Ilma korosti ilmeistä ankeutta.
huningue-katu
Huninguen kaduilla oli hiljaista

huningue-talo

Ranskassa tajusin, että minua on petetty: osuudella ei ollutkaan rehevää maaseutua, pittoreskeja kyliä seitsemän ruokalajin lounaineen. Kaupunki, luultavasti Huningue, oli kyllä hunningolla. Rönttöinen, harmaa, auki vain kebab-kioski ja noutopizza.

herkkuateria
Päivän gourmet-lounas.

Lounasaika oli jo ohi ja Ranskan pätkä loppumaisillaan, nälkä heikotuksen puolella. Sade kiristi otettaan, joten Saint-Louisin Slow up –tapahtumapysäkki kutsui katokseensa. Flammkuchen tuli minuuteissa uunista, kuumana ja rapeana, lähes täydellisenä. 7 euron hinta ei päätä huimannut ja jälkiruoka, kaksi kahvia, kakkupala ja omenapiiras lähtivät kahdella eurolla. Siis yhteensä 2 euroa – puolikkaan espresson hinta Zürichissä.

jalleen-kotona

basel
Baselissa, endlich.

CH-merkkien toisella puolen, Baselissa, vauhti kiihtyi kaupungin ali kulkevissa autotunneleissa. Tuntui kummalliselta kiitää omin voimin siellä, missä yleensä on peltiruuhka. Ja lähes yksin. Kiihtyvä sade, ehkä myös iltapäivän tunnit, veivät loputkin pyöräilijät kotiin.

rheinfelden-d
Tällä puolella siltaa Rheinfelden (D), toisella Rheinfelden (CH).
rheinfelden-ch
Rheinfeldenissä näytti olevan kivoja kahviloita useampikin. Litimärkinä jätettiin väliin, mutta tänne haluan uudelleen.

rheinfelden-katukuvaa

Rheinfeldenistä (CH) lähdettiin ja Rheinfeldenistä (D) palattiin sillan yli Sveitsiin. 60 kilometriä sateessa, loppu ypöyksin, pikkuisen eksyskellen, sillä opastekylttejä keräiltiin jo pois. Lienee luksusta, että saksalainen poliisi pysäyttää kaupungin liikenteen vain meille kahdelle. Viimeinen rajan ylitys tapahtui sekunteja ennen kuin puhallettava tapahtumaportti lösähti maahan ja harmaista harmain slow up oli virallisesti ohi.

Slow up Basel-Dreiland, 60 km

En resúmen: Una vuelta en bici en la lluvia. No way, pensé. Pero después del gallo pinto pensé de nuevo: way, man way.  El Slow up de tres países, Suiza, Alemania y Francia, lo hicimos casi solos. Y el pueblo francés pintoresco con un almuerzo de siete platos no lo encontramos nunca.

Kurzgesagt: Mit dem Velo im Regen. Nichts für mich, dachte ich vor dem Frühstück. Nach dem costaricanischen Frühstück, Rührei mit Reis und Bohnen, das wie ein Wunder wirkt, dachte ich: doch etwas für mich. In Slow up Schweiz-Deutschland-Frankreich waren wir zum Schluss ziemlich allein. Und das malerische französische Dorf mit einem Mittagsessen des 7 Gänge Menús habe ich nie gefunden.

Ihana, löyhkäävä Emmental

Unohtakaa juustot, nyt ollaan Sveitsin sydämessä, keskellä kumpuilevaa maaseutua. Pohjoisen Slow up-tapahtumista Saksan rajan tuntumassa, joissa ajettiin karsinoissa tungoksessa, kaaduttiin, väisteltiin, ängettiin ja kaahattiin, on jäljellä vain häivähdys jossain muistin perukoilla. Emmentalissa ollaan sunnuntaipyöräilemässä, kukaan ei hurjastele, eikä tiukkapipoisia suorittajia näy missään. Porukkaa on vähemmän, fiilis miellyttävä ja lähes koko reitti sitä vehreää maaseutua ja maataloja, joiden kaikkien runsaan värikkäästä ja elinvoimaisesta kukkaloistosta olisi pitänyt räpsiä kuvia.

emmental-talo-kukat
Emmentalilaisen ravintolan tyylinäyte ulkokoristelusta

Talojen edustoilla oletettavasti vuoden suurtapahtumaa oli kerääntynyt katsomaan useampi sukupolvi, lounaiden, viinien, kahvikannujen ja kakkujen kera. Hikipäissäni pysäytin pyörän pariin kertaan ja totesin, etten jaksa mennä kysymään kuvauslupaa ja aiheuttamaan iltapäivän raukeudessa häiriötä. Sillä mummo olisi varmaan lähtenyt kampaamaan tukkaa, teini paennut paikalta ja muut olleet vain vaivautuneen oloisia. Polkaisin pyörän vauhtiin ja olin onnellinen näkemästäni.

Tietä (emmental-reitti) oli hyvä polkea ja matkalle osui oikeastaan vain kaksi pidempää mäkeä. Jyrkemmän alussa oli rullaluistelijoille tarjolla crew-paitaistia avustajia. Avustaja polki edellä ja rullaluistelija kiikkui perässä puristaen pyörään kiinnitettyä (hiihtohissistä lainattua) t-vedintä. Lenkkeilijöitä ei näillä mailla ja mannuilla juuri näkynyt, vain yksi väsähtäneen oloinen tiukimman nousun lopussa. Päätä roikottava tyyppi heräsi tervetulobiisin vetävyyteen ja tanssi loppunousun mäkeä ylös.

emmental-maisema
Pehmeästi aaltoilevaa peltomaisemaa

Lounaspaikkaa etsittiin jokunen tunti, sillä maaseudulla edes uhkea kukkaloisto ei peitä lannoituksen löyhkää. Kaaressa pelloille ruiskutettavan lannan huuru jättää mehevän arominsa pysyvästi suuhun ja kyllä, tuntuu suussa vielä illallakin. Nälkä pakotti pysähtymään lemusta huolimatta ja talon kulman takaa löytyi myötätuulesta ja varjosta pitkä pöytä, jonka ympäristöön oli pakkautunut reilusti porukkaa. Oletettavasti kaikki samoista syistä.

emmental-pyoraparkki
Tähän parkkeerasin menopelin lounaan ajaksi. Näiden kasvimaa oli vähän kuivemman sorttinen.
emmental-traktorit
Traktorit järjestyksessä
emmental-kurpitsakauppa
Kurpitsakauppa. Talon katon lippa on jotenkin sienimäinen.

Auto odotteli pellolle perustetulla parkkipaikalla, reitin pohjoispäässä, Madiswilin länsipuolella, kurpitsafarmin vieressä. Pyörän tarakalle mahtui vain yksi butternut-kurpitsa keittoa varten, mutta nappasin lisäksi mukaan kourallisen pieniltä vesimeloneilta näyttäviä meksikolaisia kurkkuja. Rypäleen kokoiset marjamaiset kurkut, lat. melothria scabra, tunnetaan englanniksi myös nimellä Mexican sour gherkin tai espanjaksi Cucamelón sekä pikku-vesimeloni, sandiita. Myyjä varoitteli, että ne ovat hirveän happamia. No jaa, kuka on lapsuutensa syönyt sitruunapommeja, ei näistä kyllä vaikutu. Mutta laittaisin niitä salaattiin jo pelkästään koristukseksi. Kiloittain meksikolaisia kurkkuja tuskin tulee ostettua; frangilla (0.92 e) niitä saa viisi kappaletta.

emmental-kurpitsatarjonta

emmental-kurpitsakarry

emmental-kummalliset-kurpitsat
Piikkistä valikoimaa
emmental-meksikolaiset-kurkut
Mexican sour gherkin

Slow up Emmental-Oberargau: Madiswil-Sumiswald-Hüttwil. 40 km

En resúmen: En Emmental, en el corazón de Suiza, me pareció, que por fin estuvimos en el campo verdadero. Colinas redondas, vacas, potreros, casas decoradas con una cantidad abundante de flores. Y por su puesto, el aroma al abono fresco en los campos. Y lo que sabe en la boca todavía en la noche, después de respirar el aire fresco campesino.

Kurzgesagt:  Ach, Emmental! Die grüne Hügel, die Häuser mit bunten Blumen. Und die Duft von den frischgedüngten Feldern, die man noch in der Nacht im schmecken kann, nach dem vielen Einatmen vom Landluft beim Velofahren.

 

Pikapikaa tropiikkiin

sl sion4
Linna siellä, linna täällä, joka puolella linnoja. Tämä on Sion.

Muutama hius leijailee tuulessa, ne, jotka eivät suostuneet poninhäntään ja tulevat kypärän alta silmien eteen. Ilma tuntuu kostean lämpimältä, aamupäivän pilvistä huolimatta ja tuoksuu tropiikilta, kasvusto on vehreää ja runsasta. Ohitamme pienen järven tai suuren lammen, joka näyttää olevan liikkuvaa tummanvihreää täynnä; sammakoiden kurnutus on infernaalinen. Näen puista roikkuvia liaaneja, jotka ehkä sittenkin ovat murattia tai oksia, en vauhdilta osaa sanoa. Hetken luulemme olevamme kolmannessa kotimaassamme, Costa Ricassa.

 

sl sion2
Pari tulivuorta ja kahviviljelyksiä? Ei, vaan viiniviljelyksiä ja linnan raunio per kukkula.

Tie kulkee kanjonissa, vuorten välissä. Rinteet ovat ylhäältä päin vihreitä, alhaalta katsottuna taas tuhansista litteistä kivistä kasattuja terassiseinämiä. Viiniviljelyksiä on joka suuntaan. Ylimpänä lumisia huippuja.

 

sl sion 10

Atención!” huudahtaa joku, mutta se ei olekaan espanjaa, vaan ranskaa, äännetään nasaalisti ja kirjoitetaankin varmaan toisella tapaa. Pyöräilijä väistää. Sierre-Sion välillä, Wallisin ranskankielisellä alueella on niin ulkomaatunnelma kuin Sveitsin rajojen sisäpuolella mahdollista. Kieli on toinen, tienviitatkin toisenlaisia, samoin arkkitehtuuri – ja luonto. Ei niin piirulleen viimeisteltyä ja viritettyä kuin pohjoisessa. Ja etelän tunnelma; vain papukaijat puuttuivat.

sl sion5
Sierre

Pyöräreitti kulkee Rhonen vartta Sioniin pain, Sierreen palataan hedelmäpuiden ja viiniviljelysten ja muutaman kylänkin poikki. Zürichissä kirsikat ovat vasta pieniä vihreitä alkuja, täällä mustanpunaisia isoja kirsikoita poimitaan monessa pihassa jo syötäväksi.

Eurooppa on jättimäisen sadevyöhykkeen alla, silti koko matka on yhtä maisemaspektaakkelia. Ajoimme autolla Sionin suuntaan läntistä reittiä Montreuxin kautta ja takaisinpäin idempää eli Lötschbergin läpi autojunalla, Interlakenin puolelta kohti Zürichiä. Sääkartassa oli yksi puolipilvinen sadepisaraton kohta ja me olimme siellä.

 

sl sion7
Sateenkaaren yksi pää….

 

 

sl sion6
Sateenkaaren tonen pää. Jossain välillä Sierre-Interlaken.

sl sion9Yöpymispaikka valittiin parinkymmenen kilometrin päästä pyöräreitiltä. Crans Montana –nimestä olisi voinut päätellä, että se saattaa olla rinteellä. 1500 metriin nousu pimeässä yhden auton levyisellä tiellä oli kuin venäläistä rulettia. Jos joku olisi tullut vastaan, jommankumman olisi pitänyt pakittaa levennykselle asti. Silti haluaisin näille seuduille uudelleen, patikoimaan, tutkimaan paikkoja. Ehkä olisi luettava karttaa ja katsottava myös mitä löytyy vuoren toiselta puolen.

 

38 km, Slow up Sion-Sierre, Wallis

sl sion8
Kotiin ajellessä piti pitää vielä snäkkipaussi Brienzerseellä.

En resúmen: La vegetación, el aire humedo, ranas, calor – pura Costa Rica! Pero no. Estuvimos en Wallis, entre las montañas de vides y más arriba se veía nieve. En el valle, a la par del río, era fresquito andar en bici. Pasámos por los campos de arboles de diferentes frutas. Las cerezas estaban ya rojas oscuras y las estaban recogiendo para comer. En el norte son apenas unas perlitas verdes. Y tampoco se van a poner rojas, ya que parece que estámos en la lluvia eterna. Pero por un día, en un punto en Suiza, era verano.

 

Kurzgesagt: Es war wie in der Tropen, warm, schwül, grosse Bäume und grossblättrige Pflanzen. Aber nein, das war in Wallis, der einzige Ort in der Schweiz, wo es an dem Tag nicht regnete. Zwischen Sion und Sierre, den Rebbergen und Obsbäumen, am Fluss, war es wunderschön Velo zu fahren. Die Kirsche waren enorm gross und dunkelrot, nicht wie im Norden, wo kleine grüne Perlen traurig aussehen. Nass vom Regen, der anscheinend für immer bei uns geblieben ist. Aber für einen Tag war es Sommer, in einem Punkt in der Schweiz.

 

 

Siksakkia rajojen yli

slowup schaffhus7
Jaahas, sitä ollaan Saksassa, ulkomailla.

Varmaan ajattelette, että nyt me meni taas eksymään jonnekin Sveitsin maaseudulle. No ei. Ajettiin kuin karjalauma karsinoissa; näiltä reiteiltä ei eksy mihinkään ja jos olisi yrittänyt, vapaaehtoiset ohjaajat tai poliisi olisi kyllä nykäissyt hihasta ja kysynyt, että minne matka.

slowup schaffhus
Siirtymä Saksasta Sveitsiin, vanhan tullipisteen kohdalla
slowup schaffhus9
Ja kuinka ollakaan, taas ollaan Saksassa

Schaffhausen on Sveitsin pohjoinen umpilisäke, Saksan ympäröimä uloke. Raja on muutenkin yhtä siksakkia, 38 km pyörälenkkiin sisältyi 6 ylitystä. Maiden ero näkyi lähinnä kylteissä; fontit ja värit vaihtuivat. Ja tuli huomatuksi lounasostoksilla, sillä repusta löytyi vain svetsiläisvaluuttaa. Miehen lompakosta löytyy onneksi aina euroja, kuulemma varmuuden vuoksi, ja kuinka ollakaan, myös Intia rupioita, dollareita ja Romanian leitä. Tarjosin viittä euroa vastineeksi kahdesta salaattialautasesta, täällä Saksassahan kaikki on niin halpaa. Mies katsoi jotenkin oudon sumeasti ja toisti hinnan. Sveitsiläinen minussa kuuli aivan selvästi lausutun ”foif Euro”, mikä olikin eteläsaksalainen ”zwölf (12) Euro“.

slowup schaffhus1
Tämäkin on pyörä. Dekapitoin hätäisessä tilanteessa taustalla pyöräilevät; kaikille meille tuli kiire väistää ambulanssia.

Rajan ylityksestä kertoivat myös poliisien koppalakit ja toisen väriset poliisiautot sekä ambulanssit. Sveitsin puolella poliisien käyttämät accessoires rajoittuivat cooleihin mustiin aurinkolaseihin.- Juu, kyllä täällä leijuu ilmassa erilainen fiilis, sellainen Bundesrepublik-tyyppinen, ajattelin. Ihan selvästi viljakin kasvaa deutschlandmaisesti ja tiessäkin oli kuoppa. Mutta sen kuopan jälkeen oli kyltti: ”Bundesrepublik Deutschland”. Mitä?! Hä?! Siis äskeinen olikin Sveitsiä. Tarkkaavaisuus rajojen ylityksissä oli selvästi herpaantunut. Onneksi välillä oli musiikillisia viitteitä kulttuurin vaihtumisesta, ainoastaan Saksan puolella oli tarjolla rullaatirullaata torviorkesterilla, jonka mukana taputtivat yllättävän innokkaasti myös sveitsiläiset pyöräilijät, kipattuaan useamman ison tuopillisen saksalaista olutta. Sveitsin puolella pysyteltiin turvallisesti alppitorven törähdyksissä ja kaijuttimista kaikaavassa trooppisessa salsassa.

 

20160523_134718(1)
Tämmöinen rytty oli ohjekarttana

Reitillä oli useita kilometrejä aika kapeita osuuksia, paljon pyöräilijöitä ja kieli keskellä suuta –ajamista, sumppuja, joissa oli noustava kokonaan satulasta. Relax-hetki koitti vasta kun oltiin takaisin Schaffhausenissa. Joen varrelta löytyi sopivasti kahvipaikka. Istahdimme paahtavaan aurinkoon. Ohikulkevat veneet ja jokilaivat surisivat unettavasti, vesi liplatti. Paistuvan letun ja kahvin tuoksu sekoittuivat ilmassa. Ja mikä parasta, suurin osa pyöräväestä ajoi ohi.

slowup schaffhus11slowup schaffhus12

slowup schafhus13En resumen: En la vuelta de bici cruzamos la frontera seis veces y nadie preguntó por el pasaporte. Bien, ya que no lo tenía. De qué sabe uno si está en Alemania o en Suiza? Los rotulos son diferentes, la moneda también, el estílo de los policías y los colores de sus carros. Según yo, se lo nota claramente en el feeling. Hasta el trigo me pareció crecer diferente en el lado de Alemania. Justo después de ese pensamiento vi el rotulo que nos saludaba, “Bundesrepublik Detuschland”, o sea, Alemania. Así que donde todo era tan alemán, en total era Suiza.

Kurzgesagt: Das Zickzack mit dem Velo an der Grenze Schweiz-Deutschland ist ziemlich verwirrend. Wenn man denkt, es wäre deutlich Deutschland, sogar das wachsende Getreide hat Deutsch ausgesehen, war es doch Schweiz und umgekehrt. Woher weisst man, an welcher Seite findet man sich? Na ja, die Schilder in Deutschland sehen mir definitiv fremd aus und man sollte eigentlich Euro im Portmonee tragen. Und auf dem Weg der Stil von den Polizisten war anders. Die Deutsche hatten eine Kappe, die Schweizer coole schwarze Sonnenbrillen.

 

Juusto vatsassa, pyörä kellarissa

juustomark4

Hyvä Luontoäiti,

ehkä haluaisit, että puhuttelisin sinua saksaksi, koska olemme Sveitsin saksankielisellä alueella, mutta ”Liebi Mueter Natuur” ei tunnu oikein luontevalta näin suomeksi kirjoittaessa. Siksi vältän myös teitittelyä, joka olisi alueelle ominaista. Pahoitteluni heti aluksi.

Mutta asiaan. Olisiko mitenkään mahdollista, että pistäisit ne vesihanat pienemmälle sunnutaiden kohdalla? Edes hiukkasen. En puhu mistään totaalisulusta, vaan astetta mukavammasta kelistä, jolloin ei tarvittaisi kaulaliinoja ja villatakkeja, vaan ehkä jopa hiukkasen aurinkorasvaa. Sillä pikkuhiljaa alkaa riepoa kaikki peruutetut menot ja tekemiset, jotka kevääseen kuuluvat. Piha on rempallaan, ei olla kuopsutettu maata, eikä istutettu kukkia, sillä lähetät hallan aina paikalle, kun alan hapuilla taimia. Kirsikankukatkin ovat olleet lumivaipan alla.

 

juustomark7

Entäs sitten viiniviljelykset?! Onko tullut yhtään katumus mieleen, kun olet katsonut sieltä jostain maajussien miettivän keinoja joilla lämmittää juuri puhjenneita köynnösten lehtiä? Juu, olihan se hienon näköistä, kuin liekkimeri, kun köynnösten väliin kiikutettiin hallakynttilöitä kylmäksi yöksi, mutta ei viljelijää juurikaan esteettisyys lämmittänyt, kuten ei viinin lehtiäkään, sillä suurin osa sadoista menetettiin.

juustomark8

Ja jos nyt ei puhuta viime viikkojen nollasta kahteenkymmeneen ja taas takaisin nollaan sahaavan lämpötilan taloudellisista vahingoista, vaan ihan pelkästään meidän ihmispolojen kehoa ja mieltä ärsyttävästä hermojen kiristyksestä, niin kyllä sitäkin on riittänyt. Naulakossa on kaikki palttoot, mitä taloudesta löytyy, sen alla rivissä talvisaappaat ja varvastossut vierekkäin. Aamulla et tiedä pistääkö sortsit vai toppatakki. Kesä, kevät, syksy ja talvi, kaikki yhtä sekasotkua.

juustomark2
Sinihomeraclettea kynttilämetodilla

Keskittyisin vielä siihen sunnuntain problematiikkaan eli kylmään ja märkään. Jo kolme Slow upia on mennyt ihan emmentaaliksi. Ai et tiedä mikä se semmoinen on? Lähes joka viikonloppu jossain päin Sveitsiä suljetaan n.40 km autotietä, että päästään pyöräilemään kiva lenkki. Onko päästy? Ei tietenkään. Tai olisi, mutta Teikäläinen on vetänyt paikalle jo kolmesti rankkasadepilvet ja lämpötilat lähelle nollaa. On totta, että vettä on tullut näinä sunnuntaipäivinä lähes koko maassa, mutta erityisesti pyöräilypaikoissa. Olisiko mahdollista, että suhtaudut pyöräilyyn nihkeästi? Senhän pitäisi olla sinulle mieluista, ekologista ja kaikki.

juustomark5

 

Väliin on jo jäänyt kaksi kiinnostavaa reittiä, yksi Tessiinissä Alppien eteläpuolella ja nyt sunnuntaina Sveitsi-Lichtenstein –osuus. Joten koska pyöräily vaikutti +4 asteessa ja sateessa epämiellyttävältä, mentiin Zürichin ylängön (Zürioberland) juustomarkkinoille. Kyllä, lähdettiin kalorien hankintaan. Syötiin sinihomeraclettea leivän päällä, vuohenjuustoraclettea perunoiden kera, monia muuta lähialueen juustoja murusina, palloina ja paloina. Ja tuotiin kotiinkin kassillinen. Niin että mitäs siihen sanot, Luontoäiti? Kannatettiin paikallisia tuottajia, luonnonmukaisuutta ja kerättiin erittäin pienessä ajassa kalorit poltettavaksi koko kesän pyöräilytapahtumiin. Pallo on Sinulla. Nyt vain niitä pyöräilykelejä kehiin.

Danke Vielmals ja luontoa kunnioittaen,

Liisa

juustomark10

En resúmen:

Querida Madre Naturaleza:

qué tal si sólo en un domingo, cerrarías el tubo un poquito? No estoy hablando de un clima perfecta con sol y bikini, sino que de un día con sólo poca lluvia y tal vez un rayito de sol? No hemos logrado ir a ningún Slow up o sea, el evento donde cierran calles para poder andar tranquilos en bicicleta, ni una vez, ya que cada vez bajas la temperatura hacia cero y ponés la cantidad de lluvia a full power. Este domingo hubiera sido Suiza-Lichtenstein en bici, pero en vez fuimos a comer queso a la feria de queso de la región de Zürich. Así que ya ganamos las calorias para todas las proximas vueltas de bici. Sólo falta el buen clima. Eso te toca a vos, Madre Naturaleza.

Muchas gracias y con mucho respecto,

Liisa

juustomark heukäse

Kurzgesagt:

Liebi Mueter Natuur,

wie wäre es, wenn Du nur einmal am Sonntag den Wasserhahn nicht ganz offen lassen würdest? Ich rede nicht über ein Wahnsinnswetter mit Sonne und Sonnencreme, sondern nur über einen Tag mit wenig Regen und vielleicht – aber nur vielleicht – ein bisschen Sonne. Die Slow ups mussten wir in den kühlen und nassen Wetter mit Überschwemmungsgewahr und so weiter vergessen, also, kein Velofahren wie wir uns vorgestellt hatten, nicht in Tessin, nicht in Murten und jetzt am Sonntag auch nicht in Lichtenstein. Also, was macht man dann? Geht Käse essen. In Zürcher Oberländer Käsemarkt frassen wir alle Kalorien für die zukünftigen Velotouren: Blauschimmelraclette, Geissraclette, Frischgeisskäse, Bergkäse, Waldpilzkäse etc. (den restlichen Namen habe ich vergessen, weil ich so viel Fett im Bauch hatte). Jetzt musst Du dann etwas machen. Zum Beispiel die Regenwolke nach Deutschland Schicken. Oder nach Italien, die haben so wie so zu viel Sonne.

Merci Vielmal und mit allem Respekt,

Liisa