Kuvakertomus Walenseen Rivieralta

Tänne jää auto. Murgiin. Pitää ottaa kuva siltä varalta, ettei väsymykseltä myöhemmin muistettaisi mikä järven kaikista kylistä olikaan se, jonne uskollinen ajokkimme jäi odottelemaan. Tässä paikassa ei kyllä ole mitään nähtävää. Paitsi sen edustalla oleva järvi ja sitä reunustava seinämä. Ikinä en uskoisi, että pystysuoralla olisi joku polku. Ainakaan paikassa, jonne pääsisi ilman hakkua ja turvaköyttä.

riviera murg 1

Murgista junaillaan Walendstadtiin ja huomaan paikallisten kulkevan toppatakeissa ja pipoissa. Lieneekö ihme, kun lämpötila on romahtanut 15 astetta parissa päivässä. Pilvet roikkuvat uhkaavina ja palelee. Walenstadt näyttää aika ankealta harmaassa säässä. Käynnistän Suuntoni reittinavigoinnin ja aloin seurata kellossa näkyvää matoa.

 

riviera walenstadt 2
Walenstadt

riviera kartta

Tässä vaiheessa ei enää palele. Ollaan laitettu vaelluskenkää toisen eteen rivakkaan tahtiin ja noustu puolisen kilometriä. Ja turha väittää vastaan, tämä on aivan selvästi sademetsää. Kosteaa ja rehevää.

walenstadtberg 3 sademetsä

Pysähdymme syömään nopeasti kotona kasatut sandwichit ja tomaatit. Ensin ihmettelen, miksi penkki on selkä opaalin vihreää järveä kohti. Sitten pilvien rakosista vilahtaa jylhä huippu. Olemme lähempänä lumirajaa kuin kuvittelinkaan.

riviera walenstadtberg 2

Yritän laittaa tauon ajaksi Suunnonkin paussille. Ei onnistu, koska en halua laittaa navigointia pois päältä. Lopussa huomaan, ettei vehje rekisteröinyt ollenkaan kuljetun matkan pituutta tai hulluna hakkaavan pulssin lukemia. Mutta tien se näytti hyvinkin luotettavasti.

riviera 8 suunto

Alun nousu on leveää tietä metsässä; huipulla maisemat muuttuvat. Tänne voisin tulla Heidiksi kesäisin. Ketään ei ole missään, vain runsas luomutila ja kyynisinä meitä tutkailevia vuohia ja kenestäkään piittaamattomia kanoja.

riviera 7 puutarha vuorella

riviera 5 puutarha vuorella

riviera 6 puutarha vuorella

Ensimmäinen putous tulee niin korkealta, ettei siitä näy kuin osa täällä metsässä. Olemme alkaneet laskeutua ja polku on muuttunut kiviseksi ja mutaiseksi. Monin paikoin satoi syyskuun koko sademäärä jo kuun ensimmäisinä päivinä. Ajattelen Bondoa, kylää, jonka päälle on romahtanut huipulta kahdesti tonneittain kivimurskaa ja muuta maa-ainesta.

riviera 9 putouksen ylitys

Onneksi on metallinen köysi johon tarttua, etten lipsahda veden mukana rotkoon. Veden voima on valtava, mutta se katoaa kuvassa jonnekin.

riviera 10 putouksen päällä

Alempana ohitamme kivan taukopaikan – taukoa pitämättä. Pitäisi päästä kallioisen niemen toiselle puolen. Niin että miten? ajattelen.

riviera 11 kallioniemi

Mutta tässä kohtaa ollaankin jo ihan sivilisaation parissa. Niemeä reunustaa asvalttitie.

riviera 12 kallioniemen tie

Kun olemme taivaltaneet kolmisen tuntia oppaan arvioimista 4, 5 tunnista, häämöttää määränpää, Quinten. Olemme tallanneet 10.22 km, nousseet noin 600 metriä ja laskeutuneet 560. Lähdimme kylmästä, lähes sateesta, ohitimme syksyvyöhykkeen, näimme keltaisia lehtiä. Ja täällä Quintenissä on kesä.

riviera 13 quinten
Quinten

Kylää mainostetaan itä-Sveitsin Rivierana, sillä täällä kasvavat viikunat, banaani ja palmut. Heti ensimmäisen puutarhan muurilta löydämme pienen kylmälaatikon, josta voi ostaa juustoa. Kopassa vieressä on hilloja. Maksamme 10 frangia ruusunlehtihillosta ja karhunvattuhillosta metalliseen laatikkoon. Toisessa paikassa on kellari täynnä herkkuja, viiniä omista köynnöksistä, sinappia, hunajaa, lisää hilloja.

riviera 15 nätti talo

riviera 14 palmu

riveira 19 talot

riviera 16 kurpitsat ja tyttö

Parin talon kylässä on kirkko ja kaksi ravintolaa. Kuljemme pergolan alta, siitä roikkuu sinisenmustia, vihreitä ja punaisia viinirypäleitä. Vuori nousee kylän takaa suojaavaksi seinäksi. Ellei sitten romahda. Mietin kuinka on talvella.

Kuvan annos on sveitsiläinen palautusruoka. Sisältää proteiinia ja reilusti hiilihydraattia ja saa auringossa paahtuneen, taivalluksella voipuneen patikoijan pystyyn kuin nuutuneen kukan.

riviera 17 jätski

Quinteniin on turha lähteä autolla. Sinne ei nimittäin vie yksikään autotie. Monet tulevat patikoiden, toiset laivalla tai veneellä. Me pääsimme Alvierin kyydillä takaisin toiselle puolelle Murgiin.

riviera 18 vene

riviera 20 laiva ja kylä

Äitinsä kanssa Quintenissä piipahtanut sveitsiläismies kyselee, että mistäs sitä ollaan, Espanjastako. Hän arvaa meidän kävelleen Quinteniin ja toteaa reitin olevan jyrkkä. Ehkä näytämme voipuneilta, sillä hän tarjoaa ystävällisesti kyytiä Walenstadtiin.

riviera 21 quinten kaukaa

Kaukaa katsottuna Quinten näyttää hädin tuskin kylältä, vain muutamalta talolta viiniviljelysten välissä. Pieni helmi.

En resumen: Caminamos la ruta que se ve en el mapa en la rivera de Walensee. Saliendo hacia frío, pareció otoño y llegando era verano puro. Quinten es un pueblo sin carros y lo llaman Riviera de este de Suiza. Allá crecen higos, banano y palmeras. 10,22 km, más o menos 3 horas , ascendiendo 600 m y descendiendo 560 m.

Kurzgesagt: Seit langem wollte ich von Walenstadt nach Quinten laufen und jetzt war das Wetter perfekt: kühl und dunkel beim Bergauf laufen, sonnig und warm in Quinten. Nach dem vielen Regen war der Weg herunter ein bisschen rutschig, aber sonst einfach zum laufen. 10,22 km, etwa 3 Std., asc. 600 m und desc. 560 m. 

 

Advertisements

Kotivuoren huiputus

Näen jo sieluni silmillä, kuinka Matille syntyy otsikosta ironisen lakoninen virnistys. Ne on ne toiset, jotka kiipeävät Elbrusille ja yrittävät huiputtaa Euroopan korkeimman vuoren. Ja ne muut nousevat pienemmille nyppylöille. Kuten Üetlibergille. Ja aina vain uudelleen. Mutta onhan kirjailijoitakin, joiden sanotaan kirjoittavan koko uransa samaa teosta aina uudelleen. Vain uusia versioita. Üetlibergillekin voi nousta varioiden, uudesta pisteestä ja uusin ambitioin.

screenshot uetliberg suunto2

Päivä oli oikeastaan täydellinen kunnon vuoristovaellukselle, jalat kuopsuttivat lähtökuopissa, selasin karttoja ja reittejä läppäri kuumana. Kaikelle oli vaihtoehto, oli lyhyttä, pitkää, korkeaa, kaunista, vuoria ja vähemmän korkeita vuoria. Mutta joukkue romahti. Yksi sairastui, toiselle pukkasi töitä. Pohdin riittäisivätkö reppu ja paperinen ohjeistus netistä kavereiksi. Mutta Aloisin kokemukset olivat tuoreena mielessä. Otti askeleen, iski pään kielekkeeseen, lensi taaksepäin, hajotti kyynärpäänsä ja päätyi selälleen rautatangon viereen, piirun verran rotkosta. Hänellä oli mukana paikkaaja ja auttaja.

uetliberg 4

Huokaisin ja suljin vaellussuunnitelmat tällä erää. Sama ikuinen reitti salille metsän poikki kuulosti kaikkein huonoimmalta idealta, halusin äristä, nousta vähintäänkin Elbrusin sveitsiläiselle vastineelle; onhan ympärilläni kilometreittäin rinteitä, oikeita vuoristoja. Loin katseeni ikkunasta järven toiselle puolen. Siellä se oli, lähin vastine alpille. Üetliberg, jolle muut sveitsiläiset nauravat, kun puhumme vuoresta.

Junassa päätin sivuuttaa vaellukset, vuorikiipeilyn ja piknikretket. Tänään olin matkassa lenkkiasenteella. Unohtakaa ne juoksut urheilukentän tasaista rataa ympäri, tämä vasta on kunnon treeniä, uhosin istuessani pehmeällä junan penkillä ja tankatessani vettä pullosta. Triemlin asemalta ensimmäisessä nousussa pulssi nousi reippaasti kohti toista sataa; ei tästä tule taas mitään, enhän voi hyytyä jo nyt, ajattelin. Metsä suojasi auringolta ja kyltissä ennustettiin 1 h 10 minuutin taivallusta. Pistin nelivedon mielessäni päälle ja jalka nousi kuten pitikin, reippaasti ja hyväntuulisesti.

maisema uetliberg 2
Tuolla alhaalla se on; järven alkupäätä reunustaa Zürich
maisema uetliberg1
Ja ne maisemat joita tulin katsomaan löytyvät toisesta suunnasta.

Üetlibergin huipulla, 869 m, seisoin 40 minuuttia myöhemmin. Maisemapisteessä oli muitakin maastopyöräilijöitä ja pari lenkkeilijää; turistilaumat tulisivat kuitenkin vähän myöhemmin. Täällä porotti ja tyhjensin vesipullon, etsin katseellani kotikylän vihreän kirkontornin ja yritin ottaa kuvaa lumihuippuisista vuorista. Lumet oli vähissä ja vuoret katosivat hellesumuun.

„Alamäkijuoksu ei paranna kuntoa“ luin suomalaisesta lehdestä. Jarrutin minkä kykenin ja olin eri mieltä. Pito väheni ja polvet notkuvat, kaarroin kuin ralliautoilija jokaisessa kurvissa ja vedin kaarteet ulkokautta, sillä muuhun en kyennyt. Tunsin olevani lapsi, joka kaartelee täysillä uudella pyörällään.

Kun taas seisoin junassa ja puskin hikeä, kelluin aurinkoisena tyytyväisyydessä. Olin noussut mäkeä, nähnyt maisemia ja kulkenut jonkun matkaa uutta polkuakin, täydellisissä olosuhteissa, upeana päivänä.

triemli uetliberg 6
Lähtö- ja paluupaikka.

venyttely uetliberg 5

screenshot uetliberg suunto

En resumen: Un día perfecto para subir en la montaña de casa, Uetliberg. Este no era ni muy duro, ni un viaje de picnic, sino que un paseito deportivo – sudando, con buena vista y felicidad.

Kurzgesagt: Naturlich wollte ich (schönes Wetter, viel Energie) auf einen Berg steigen. Und das ist Üetliberg auch. (Nicht lachen!!) Dieses Mal vom Bahnhof Triemli bis Utokulm. Und das Ziel wurde erreicht: die Beine waren zitterig, ich habe viel geschwitzt und die Bergen habe ich auch gesehen.

 

Nuotio alppijärven rannalla

”Vuoristoon, vuoristoon…” surraa mielessä heti kun kesä ja +30 saapuu Zürichiin. Ilma kaupungissa on paksua ja saastearvot punaisella. Lehmältä ja ruoholta tuoksahtava vuoristoilma kuulostaa huomattavasti paremmalta vaihtoehdolta ja alan selata talven aikana löytämiäni linkkejä vaelluspaikkoihin. Toukokuussa ja kesäkuun alkupuolella pitää vielä vähän jarrutella; ihan kaikki polut eivät ole sulia.

seealpsee tie2
Tästä se lähtee. Kohti hammasvuorta.

Liikuntasaralla on muutenkin hyvä meininki, palanut uimala ulkoratoineen on avattu ja Suuntokin sykkii jälleen kokonaan uuden sykevyön kera. Vaelluskunto löytynee parin reissun jälkeen.

Kevään ensimmäisellä vuoristovaelluksella keskityttiin olennaiseen eli kauniseen maisemaan minimiponnistuksella ja maksimimäärällä herkkuja. Näin pohjustetaan positiivisia muistoja vaelluksesta ja saadaan perhe liikkeelle vastakin. Tai näin ainakin suunnittelin.

seealpsee tie porukkaa hyvä 6
Jo melkein järven luona.
seealpsee lehmä 3
Kriittinen lehmä. Suhtautuu ilmeisen ynseästi ohikulkijoihin.
seealpsee ranta7
Järven toinen ääripää. Tuulensuojaan oli kertynyt paljon porukkaa.

Valitsin kartalta todella lyhyen, vajaan puolentoista tunnin nousun Appenzellin Wasserauenista (868 m) Seealpseelle (1141) ja vakuutin, että kärsimys on lyhyt mutta kannattava. Muisti vain tuotti tepposia. Pätkän voi kävellä joko metsässä tai leveää, osittain päällystettyä tietä myöten, joten kovin kauas sivistyksestä ei oltu menossa.

seealpsee runko 8

Seealpsee on vihertävä järvialue jyrkästi nousevien seinämien välissä ja eikä näillä poluilla tarviste kohota kovinkaan korkealle, kun pulssi on jo tapissa. Perheen astmaatikko oli kalpea ja happivajeinen jo ennen puoliväliä, eikä varmaan enää koskaan usko vakuutuksiani kevyestä patikoinnista. Edellisellä kerralla (siitä täällä) näillä rinteillä onnistuin pudottamaan vaelluskengistä pohjat.

seealpsee nuotio 9
Laihat oli ainekset, mutta tuli syttyi.
20170525_155204 (2)
Järven toisessa päässä häämöttää Gasthaus Seealpsee.

Järven rannalla on pari ravintola-Gasthausia ja toisen pihaan oli parkkeerattu kävelysauvoja, mutta myös kaksi lumilautaa. Ylempänä on siis ilmeisesti vielä rinnettä laskettavaksi. Sen verran kesä on jo nyt, että lehmät on tuotu syömään alppiheinää ja niityt kukkivat täysillä.

Järven sopukoissa ja pitkin rantaviivaa räiskyivät pienet risunuotiot. Polttopuutarpeita löytyi ympäristöstä niukasti, mutta juuri sen verran että saatiin eväät paistumaan. Jälkkäriksi paahdettiiin vaahtokarkkeja ja rakennettiin vaahtokarkki-suklaa-kerroskeksit, S´mores.

seealpsee marshmallow 10
Tuhkat hohkaa kuumaa ja vaahtokarkki alkaa paahtua.
seealpsee marshm sandwich 11
Vaahtokarkkileivos.

Näillä murkinoilla jaksoi juuri ja juuri järven toiseen päähän juustolaan ostamaan kimpaleen vahvaa alppijuustoa ja toiselle puolen järveä kahville. Kahvitermari oli näet unohtunut eväslistalta; se on näitä alkukauden ongelmia.

seealpsee käserei 12

seealpsee käse 13

Kahvi ilman kahvileipää on tietty tynkä ja koska vuoristossa joka tapauksessa kuluttaa enemmän kuin alavilla mailla, tilasin Berggasthaus Seealpseessä vielä Schlorzin. Jos tuntuu jalka ei enää vaelluksella nouse tai muuten vain heikottaa, voin vakuuttaa, että tässä on eväs, jonka jälkeen jaksaa. Piirakka on kotoisin juuri näiltä main, Toggenburgin ja Appenzellin tienoilta ja se on täyttä tavaraa. Sisällä on yön yli punaviinissä tai kirschissä uitetuista kuivista päärynöistä jauhettua hilloketta ja päällä rahka-kerma-muna -sekoitus.

seealpsee schlorzi 16

Retkipaikka oli juuri sopiva arkipyhälle ja suunnitelmani onnistui: kukaan ei väsynyt liikaa, kriiseiltä vältyttiin ja alettiin jo miettiä seuraavaa patikkakohdetta.

seealpsee lehmiä tiellä 17
Alkuperäisasukkaita ja turisteja.

En resúmen: El primer paseito en los Alpes en esta primavera. Corto, pero cuesta arriba y un éxito total. Nos concentrámos, ya que es el comienzo de la temporada, en el paisaje espectacular entre Wasserauen y Seealpsee (Appenzell) y snacks ricos.

Kurzgesagt: Die erste Wanderung des Frühlings. Kurz, aber bergauf. Weil es der Anfang des Saisons ist, haben wir uns eher auf die feine Snacks und schöne Aussicht zwischen Wasserauen und Seealpsee (Appenzell) konzentriert.

 

Kunto kunnolla kuntoon

Ahkerana ja tunnollisena, ehkä voisin sanoa pikkuisen fanaattisena liikkujana, kuntoilun esteet ottavat hermoon aika imakasti. Kuten se, että nilkka rusahti, eikä tule enää olemaan entisenlainen. Tai se, että talvella sairastin vatsataudin, angiinan ja tavallisen flunssan putkeen ja sen jälkeen jaksoin hädin tuskin kantaa lenkkarireppua selässä ja salilla tein liikkeitä laitteiden vieressä ilman vastusta ja väsyin. Uimalakin paloi. Eikä Suunto näytä pulssia.

17-05-17-08-24-03-737_deco
Täältä haetaan peruskuntoa. Teoriassa. Oikeastaan etsimme sisiliskoja ja putouksia.

Vuorilla vaeltelu on jäänyt nilkan myötä vähiin. Ortopedi povasi leikkausta turpoilun ja kipujen takia ja oli jo teroittelemassa veitsiään. Koska kolmesta nivelsiteestä yksi on pelkkää arpikudosta, toinen suhteellisen romuna ja kolmas venynyt, tarkoittaisi se uuden nivelsiteen rakennusta ja kolmea kuukautta vasempaan jalkaan varaten. Eli täysin kauhuskenaario. Kinkkaisin sauvojen kanssa, ylirasittaisin muutenkin yliliikkuvat vasemman puolen niveleni, enkä saisi nukuttua yöllä, sähisin kuin joutsen ja murjottaisin kotona. Reilun vuoden pohdinnan jälkeen totesin, ettei nilkka sittenkään turpoile enää. Tai turpoilee, mutta sen näki vain ortopedi. Sain hyväksynnän leikkauksen siirtämiselle jonnekin hamaan tulevaisuuteen ja rallattelin iloisena metsäpoluille.

erlenbach tobel2
Erlenbachissa Tobelin kaunein ja korkein putous
putous
Jano. Kauhea jano.

Talven sairastamisen jälkeen aloitin liikkumisen vähitellen, muutamalla kerralla, kevyesti, oppikirjojen ja neuvojen mukaisesti. Silti sain vanhan rasitusvamman hereille käsivarresta olkapään kautta niskaan. Vähensin taas liikkeitä, kävin lenkillä, unelmoin uinnista, mutta uimalassa oli vielä ovella muovi ja työmiehiä kulki ees taas kuin muurahaisia.

Pari kuukautta myöhemmin olen jälleen siinä jamassa, että pääsen pyörällä kylän vuoren laelle, vaikka pulssi varmaan huiteleekin huippulukemissa. Mutta sitäkään en tiedä, koska Suunto Ambit2:ssa on ollut koko kevään ongelmia. Vaihdoin vyön, lähetin kellon huoltoon, sain uuden laturin ja eikä pulssia näy vieläkään. Jos se mittaisi verenpaineen, luultavasti lukemat kohoaisivat tappiin joka kerta, kun tajuan, ettei kello toimi taaskaan. Nyt kello lähtee vöineen ja moduuleineen taas huoltoon. Jos Suunnolla ei olisi niin nopea, selkeäsanainen ja loistavasti toimiva asiakaspalvelu, olisin viskannut kellolla jo jotain sveitsiläistä vesilintua, jonka nimeä en tiedä. Kiristyneitä hermoja tyynnyttää sekin, että kello haetaan kotoa ja tuodaan myös kotiovelle takaisin.

suunto ambit2
Joko sydämeni ei pumppaa tai tämä laite ei toimi.

Päivä päivältä – liian hitaasti, mutta kuitenkin – tossut vievät vähän pitemmälle ja hapotus lientyy. Ja hei – aurinko paistaa, iltapäivällä paahdetta 27 asteen edestä ja uimalakin on auki, ulkoallasta myöten. Yksi solatiekin Alpeilla aurattiin eilen kulkukelpoiseksi, vaikka hankea on kuvien mukaan vielä reilusti ja jos siellä uskotaan tulevaisuuteen, niin eiköhän yksi epäkuntoinen ihminenkin saada toimimaan.

erlebachtobel3
Mikä maa, mikä valuutta?? Tropiikin eläimistö on saapunut Küsnachtin Schübelweiherille.

En resúmen: un tobillo roto, una fila de viruses, Suunto Ambit2 que no sirve y piscina que se quemó, han sido los retos del último año. Ahora por fin empieza ser el momento de poder moverse casi-como-antes, aunque sin pulso, ya que el Suunto sigue con problemas. Pero –  nos llegó el verano, así que montañas, ahorita voy subiendo!

Kurzgesagt: ein kaputtes Sprunggelänk, Viren und Angina, Suunto Ambit2, die nicht funktioniert und ein verbranntes Schwimmbad waren die Herausvorderungen in den letzten zwölf Monaten. Aber bald bin ich schon da, wie früher und kann fast-wie-immer mich bewegen, obwohl ohne Puls, weil meine Suunto immer noch Probleme hat. Aber – der Sommer ist da! Alpen, wartet nur, ich werde bald hinauf laufen!

Vuorten toisella puolen on…ihanaa!

Etelään! Vuorta ylös ja läpi San Bernardinon läpi Alppien eteläpuolelle Tessiiniin! Korkeimmissa kohdissa ruoho oli vielä talven latistamaa, joen pientaretta koristivat lumiraidat. Mutta tunnelin toiselta puolen löytyi: tropiikki!

locarno palmut
Iltahetki Locarnossa

Olin kaivanut vintille menevistä pusseista lämmintä vaatetta, sillä kesä oli paennut ja tilalle ilmestyneet syksysäät. Pakkasin aamukylmässä päälleni hihattoman teepaidan, pitkähihaisen teepaidan, villatakin, nahkatakin ja kaulahuivin. Aurinko paistoi molemmin puolin vuoristoa, mutta mikä hämmästys iholla, kun Tessiinissä auton ovesta tulvahti kesä. +23, palmuja, pääskysiä, kukkivia kiinanruusuja, kaskaiden siritystä.

locarno kiinan ruusut
Palmun vartta nouseva köynnosruusu

Olin edellisellä viikolla vaihtanut pyöräni uuteen ja halusin päästä kokeilemaan levyjarruja, joiden pitäisi toimia sveitsiläisissä mäissä paremmin kuin vanhan pyörän vannejarrut. Päivä oli täydellinen pyöräilyyn, luvassa oli aurinkoa ja Lago Maggioren sivulla puhaltava vieno tuuli löyhytti juuri sopivasti. Mäkiä matkalle ei kuitenkaan osunut juuri lainkaan. Reitti oli yhtä suoraa lähellä nousevien vuorten seinämien välissä.

Italiankieliset tessiiniläiset olivat jo siirtyneet sandaalikauteen, varpaankynnet oli lakattu punaisiksi ja hellemekot otettu esille. Junista ja autoista Locarnon rantabulevardille ilmestyneiden pohjoissveitsiläisten ilmeet olivat hämmentyneen nautinnollisia. Päämääränä oli jäätelökioski ja gelato. Me nautimme illallisen ulkosalla ja katselimme valojen syttymistä vuorten rinteille. Aamupalakin tarjoiltiin terassilla auringossa. Kuumia sarvia ja espressoja.

locarno järvi palmut
Lago Maggiore. On sitä huonommissakin maisemissa pyöräilty.

Olin edellisellä viikolla vaihtanut pyöräni uuteen ja halusin päästä kokeilemaan levyjarruja, joiden pitäisi toimia sveitsiläisissä mäissä paremmin kuin vannejarrut. Päivä oli täydellinen pyöräilyyn, luvassa oli aurinkoa ja Lago Maggioren sivulla puhaltava vieno tuuli löyhytti juuri sopivasti. Mäkiä matkalle ei kuitenkaan osunut juuri lainkaan. Reitti oli yhtä suoraa lähellä nousevien vuorten seinämien välissä.

Täydellinen pyöräilypäivä oli pysähtyä alkuunsa, sillä yksi joukosta sai akuutiin vatsavaivan juuri ennen lähtöä. Matkaan lähdettiin kuitenkin, valmiina pyörtämään takaisin, jos kuvotus pahenisi.

ticino vanha rakennus
Varoitustaulu ei koske takana olevaa taloa, vaan kehottaa tielläliikkujia pysymään tiellä.
bellinzona linnan torn
Bellinzona on kolmen linnan kaupunki.
bellinzona linnan tornit
Muuri toisesta kulmasta

Heti alussa päätettiin lyhentää 50 km:n Locarno-Bellinzona-Locarno -reitti puoleen. Mutta alkuperäisen puolivälin puolivälissä vatsavaivainen totesi, että eiköhän tämä tästä, jos on pakko. Bellinzonasta takaisin kaartaessa alkoi pyörryttää ja vauhti hiipui niin hitaaksi, että juoksijat pyyhkivät ohi. (Tässä kohtaa vanhemmat saattoivat tuntea piston omassatunnossaan). Mutta lepo- ja juomataukojen kera päästiin perille – polkien.

bellinzona arkkitehtuuri

Kotona hädin tuskin enää muistin, milloin olimme lähteneet matkaan. Puolentoista päivän retki tuntui viikon aurinkolomalta ja palautti uskon kesään. Kesästä tosin tuli jälleen talvi, lumineen kaikkineen. Aprikoosit ja kirsikat paleltuivat, viiniköynnöksiä on lämmitelty lämpökynttilöin ja kun ne oli loppuunmyyty koko Euroopasta, pienillä nuotioilla. Meidän talon kiivin pehmeät ja turpeat lehdet muuttuivat haperon kuiviksi, sekin kylmästä. Suuret kosteat lumihiutaleet peittävät pinaatin taimet, petuniat, ruusut ja lilat kurjenmiekat. Rastas laulaa hämmentyneenä. Peipponen ei edes yritä.

En resúmen: En el otro lado de los alpes está el trópico: palmeras, vegetación abundante y grillos. Anduvimos en bici 50 km de Locarno a Bellinzona, apesar de los problemas de estomago de uno de nosótros. Y que dicha que pudimos hacer un viaje al verano, ya que al norte de Suiza regresó hoy el invierno con nieve.

Kurzgesagt: In Tessin herrscht die Tropen. Wenigstens im Vergleich zu Zürich, wo es jetzt schneit. Das Wetter in Locarno war einfach perfekt für das Velofahren. Die 50 km von Locarno nach Bellinzona und zurück war einen Genuss (für diejenige von uns, die keine Magenbeschwerden hatten. Für eine wahrscheinlich das Gegenteil.)

Jalassa sveitsiläiset lenkkarit

Ihan kuin kuorikot jalassa. Tai ihan kuin kuorikat. Kummastakaan en tiedä mitä ne on, mutta silti, jotain hyvin keveän aamutossun ja crocsin väliltä. Se tuli ensimmäisenä mieleen, kun otin askeleen Zürichistä kotoisin olevilla „maailman keveimmillä juoksukengillä“.

 

17-01-30-16-54-30-797_deco

Sillä aikaa, kun oikeaa kokoa etsittiin, selvitin, että kuorikko on „lääketieteen termi ja eräs anatominen rakenne“ ja kuorikka ei liene suomenkielen sana lainkaan. Tosin on olemassa kaksi järveä, nimeltään Iso-Kuorikka ja Pieni-Kuorikka, jossain Länsi-Suomessa.

Joka tapauksessa, olin siis etsimässä uusia lenkkareita vanhojen Adidas Fluxien tilalle, joista isovarvas oli kurkistellut jo jonkin aikaa. Adidaksista oli tullut parhaat arkihiihtimet nilkan nivelsiteiden rusahtamisen jälkeen, mutta ne eivät näyttäneet kestävän mäkistä maastoa, varsinkaan alamäkeä.

Olin nähnyt näitä sveitsiläiskenkiä salilla aina vain enemmän ja niitä näyttivät pitävän niin urheilu- ja fysioterapeutit työkenkänä kuin tavalliset kuntourheilijatkin. Ja keveyttä ylistettiin. Etsin tossuja netistä nimellä QC, enkä ole ilmeisesti ainoa, sillä ne ilmestyivät heti ruudulle, vaikka urheilukenkä- ja vaatemerkki on On ja kengät taas Cloud. Tässä voisi olla logon suunnittelijalla vähän miettimistä. Asiaa sen paremmin tutkimatta, menin kauppaan ja otin käsiini mustat peruskengät.

17-01-30-16-54-58-117_deco

Väri valintarkiteerinä taitaa olla juoksukenkien maailmassa huono, mutta koska en ole aikeissa juosta näillä askeltakaan ja tarvitsen yleispätevät, kaikkeen sopivat tossut, eivät muut vaihtoehdot tulleet kysymykseen. Entisten sveitsiläisten huippu-urheilijoiden kehittämiä  kenkiä on joka lähtöön, matkan pituudesta riippuen ja myös käyttötarkoituksesta, yhdet on surkeaan säähän, toiset kilpailuun, kolmannet maratonille ja neljännet peruspuurtamiseen. Minulle luvataan, että Cloud-kengät toimivat kuin pienet jumppapallot, jotka reagoivat jokaiseen jalan liikkeeseen. Niiden pitäisi tukea jalkaa vain silloin, kun se sitä tarvitsee.

17-01-30-16-52-06-967_deco

Kannattaako sitten laittaa melkein parisataa frangia arkikenkiin? Kannattaa. Varsinkin kärsinyt nilkkani on hyvin tyytyväinen kevyisiin askeltimiin. Talvisessa säässä tähän malliin puhaltaa kylmä, mutta jalka lämpiää nopeasti vauhdin lisääntyessä. Outoa on se, että jalalla on reilusti vapautta ja tietynasteinen huteruus tuntui aluksi kummalliselta. Näitä ei sidota nauhoilla tiukaksi jalkaterää tukevaksi paketiksi, vaan ilmaa jää joka puolelle. Silti jalka ei seilaa sisällä, enkä ole saanut vielä nyrjäytettyä nilkkaa uudelleen. Kengässä on löysä kuminauha, johon ei tarvitse koskea lainkaan. Siis todelliset tohvelit. Mukaan saa kyllä oikeat nauhat, jos niitä kaipaa.

17-01-30-16-52-31-810_deco

Ulkonäöllisesti kengät ovat vanhojen, samankokoisten, Adidasten vieressä pienet. Ne tuskin ovat leveäjalkaisen kengät. Aluksi kiristin kumppareita, mutta sitten aloin luottaa siihen, että kenkiä ei tarvitse laahata perässä, eivätkä ne silti putoa jalasta. Ensimmäisellä käyttökerralla oli talvinen keli ja tuntui siltä, kuin olisin lähtenyt kesäkengissä liikenteeseen. Epäilin pääsenkö liukasta mäkeä ylös, mutta tamppaantuneessa lumessa ne vetivät mainiosti ylöspäin. Märkä tosin tulee suoraan verkkomaisesta kärjestä sisään, niin lumi kuin sadekin.

En resúmen: Estos son los zapatos de correr más livianos del mundo, dicen. Y primeros tennis suizos, que he tenido. El pie tiene mucha libertad y se supone que el zapato On Cloud apoya sólo cuando haga falta. Bueno, vamos a ver. Ahora en el invierno me parece, como si estuviera caminando con unos zapatillos de playa. Pero livianos si son. Tan comodas, como unas pantuflas viejas.

Kurzgesagt: Die Schuhe On Cloud sind die leichteste Laufschuhe der Welt, sagen sie. Gut möglich. Und für mich die erste Schweizer Laufschuhe. Der Fuss hat viel Freiheit und On Cloud sollte nur dämpfen, wenn man es braucht. Na ja, mal schauen. Jetzt, im Winter, es hat ein Gefühl als ob man mit Strandschuhen unterwegs wäre. Aber leicht sind sie tatsächlich. So gemütlich, wie alte Pantoffeln.

 

Huningue hunningolla

Ennen aamupalaa olin sitä mieltä, että tuohon sateeseen en lähde. Ja heti sen jälkeen, että tuohon sateeseen tietty lähden. Costaricalaisella gallo pintolla, riisiä ja papuja munakokkelin kera, parhaassa tapauksessa lisukkeena avokadoa, paahdettua leipää, kahvia ja puristettua appelsiinimehua, on kotiväen mukaan ihmeitä tekevä vaikutus. Se on kuulemma ”power breakfast”, jolla jaksaa ja kykenee kohtaamaan kaiken, mitä ikinä päivä tarjoaakaan.

vesivoimala
Reinin yli vesivoimalan kautta. Pienet pisteet rakennuksen muurin takana ovat pyöräilijöitä.

reittikartta

Gallo pinton maagisia ominaisuuksia ei ole kiistäminen, mutta siinä pikkuhiljaa herätessä oivalsin myös, että olisi toivoa lounaasta Ranskassa ja kakusta sekä kahvista Saksassa. Sillä ranskalaiset osaavat ruuanlaiton ja saksalaiset leipomisen.

Reitti kulki kahdeksikon lailla Sveitsistä Saksaan, sieltä Ranskaan, takaisin Sveitsiin ja Saksan kautta Sveitsiin. Raja tuli vastaan niin useasti, etten enää pysynyt laskuissa mikä maa oli menossa. Kylän sisällä, pyörätiellä oli siitä merkkinä kolme maalattua valkoista ristiä. Ei ollut tullimiestä kysymässä, että mitä mitä tarakalla kulkee.

friedensbrucke
Rauhansillalla oli rauhallista

Baselissa pieni poika ähisi mäessä suomeksi, sisarukset painelivat edellä ranskaksi keskustellen. Ehkä jossain niillä paikkein, ennen tai jälkeen, meille ojennettiin mehevät omenat. Sveitsiläisiä, meille painotettiin.

huningue
Tämä on Huningue. Ilma korosti ilmeistä ankeutta.
huningue-katu
Huninguen kaduilla oli hiljaista

huningue-talo

Ranskassa tajusin, että minua on petetty: osuudella ei ollutkaan rehevää maaseutua, pittoreskeja kyliä seitsemän ruokalajin lounaineen. Kaupunki, luultavasti Huningue, oli kyllä hunningolla. Rönttöinen, harmaa, auki vain kebab-kioski ja noutopizza.

herkkuateria
Päivän gourmet-lounas.

Lounasaika oli jo ohi ja Ranskan pätkä loppumaisillaan, nälkä heikotuksen puolella. Sade kiristi otettaan, joten Saint-Louisin Slow up –tapahtumapysäkki kutsui katokseensa. Flammkuchen tuli minuuteissa uunista, kuumana ja rapeana, lähes täydellisenä. 7 euron hinta ei päätä huimannut ja jälkiruoka, kaksi kahvia, kakkupala ja omenapiiras lähtivät kahdella eurolla. Siis yhteensä 2 euroa – puolikkaan espresson hinta Zürichissä.

jalleen-kotona

basel
Baselissa, endlich.

CH-merkkien toisella puolen, Baselissa, vauhti kiihtyi kaupungin ali kulkevissa autotunneleissa. Tuntui kummalliselta kiitää omin voimin siellä, missä yleensä on peltiruuhka. Ja lähes yksin. Kiihtyvä sade, ehkä myös iltapäivän tunnit, veivät loputkin pyöräilijät kotiin.

rheinfelden-d
Tällä puolella siltaa Rheinfelden (D), toisella Rheinfelden (CH).
rheinfelden-ch
Rheinfeldenissä näytti olevan kivoja kahviloita useampikin. Litimärkinä jätettiin väliin, mutta tänne haluan uudelleen.

rheinfelden-katukuvaa

Rheinfeldenistä (CH) lähdettiin ja Rheinfeldenistä (D) palattiin sillan yli Sveitsiin. 60 kilometriä sateessa, loppu ypöyksin, pikkuisen eksyskellen, sillä opastekylttejä keräiltiin jo pois. Lienee luksusta, että saksalainen poliisi pysäyttää kaupungin liikenteen vain meille kahdelle. Viimeinen rajan ylitys tapahtui sekunteja ennen kuin puhallettava tapahtumaportti lösähti maahan ja harmaista harmain slow up oli virallisesti ohi.

Slow up Basel-Dreiland, 60 km

En resúmen: Una vuelta en bici en la lluvia. No way, pensé. Pero después del gallo pinto pensé de nuevo: way, man way.  El Slow up de tres países, Suiza, Alemania y Francia, lo hicimos casi solos. Y el pueblo francés pintoresco con un almuerzo de siete platos no lo encontramos nunca.

Kurzgesagt: Mit dem Velo im Regen. Nichts für mich, dachte ich vor dem Frühstück. Nach dem costaricanischen Frühstück, Rührei mit Reis und Bohnen, das wie ein Wunder wirkt, dachte ich: doch etwas für mich. In Slow up Schweiz-Deutschland-Frankreich waren wir zum Schluss ziemlich allein. Und das malerische französische Dorf mit einem Mittagsessen des 7 Gänge Menús habe ich nie gefunden.