Kunto kunnolla kuntoon

Ahkerana ja tunnollisena, ehkä voisin sanoa pikkuisen fanaattisena liikkujana, kuntoilun esteet ottavat hermoon aika imakasti. Kuten se, että nilkka rusahti, eikä tule enää olemaan entisenlainen. Tai se, että talvella sairastin vatsataudin, angiinan ja tavallisen flunssan putkeen ja sen jälkeen jaksoin hädin tuskin kantaa lenkkarireppua selässä ja salilla tein liikkeitä laitteiden vieressä ilman vastusta ja väsyin. Uimalakin paloi. Eikä Suunto näytä pulssia.

17-05-17-08-24-03-737_deco
Täältä haetaan peruskuntoa. Teoriassa. Oikeastaan etsimme sisiliskoja ja putouksia.

Vuorilla vaeltelu on jäänyt nilkan myötä vähiin. Ortopedi povasi leikkausta turpoilun ja kipujen takia ja oli jo teroittelemassa veitsiään. Koska kolmesta nivelsiteestä yksi on pelkkää arpikudosta, toinen suhteellisen romuna ja kolmas venynyt, tarkoittaisi se uuden nivelsiteen rakennusta ja kolmea kuukautta vasempaan jalkaan varaten. Eli täysin kauhuskenaario. Kinkkaisin sauvojen kanssa, ylirasittaisin muutenkin yliliikkuvat vasemman puolen niveleni, enkä saisi nukuttua yöllä, sähisin kuin joutsen ja murjottaisin kotona. Reilun vuoden pohdinnan jälkeen totesin, ettei nilkka sittenkään turpoile enää. Tai turpoilee, mutta sen näki vain ortopedi. Sain hyväksynnän leikkauksen siirtämiselle jonnekin hamaan tulevaisuuteen ja rallattelin iloisena metsäpoluille.

erlenbach tobel2
Erlenbachissa Tobelin kaunein ja korkein putous
putous
Jano. Kauhea jano.

Talven sairastamisen jälkeen aloitin liikkumisen vähitellen, muutamalla kerralla, kevyesti, oppikirjojen ja neuvojen mukaisesti. Silti sain vanhan rasitusvamman hereille käsivarresta olkapään kautta niskaan. Vähensin taas liikkeitä, kävin lenkillä, unelmoin uinnista, mutta uimalassa oli vielä ovella muovi ja työmiehiä kulki ees taas kuin muurahaisia.

Pari kuukautta myöhemmin olen jälleen siinä jamassa, että pääsen pyörällä kylän vuoren laelle, vaikka pulssi varmaan huiteleekin huippulukemissa. Mutta sitäkään en tiedä, koska Suunto Ambit2:ssa on ollut koko kevään ongelmia. Vaihdoin vyön, lähetin kellon huoltoon, sain uuden laturin ja eikä pulssia näy vieläkään. Jos se mittaisi verenpaineen, luultavasti lukemat kohoaisivat tappiin joka kerta, kun tajuan, ettei kello toimi taaskaan. Nyt kello lähtee vöineen ja moduuleineen taas huoltoon. Jos Suunnolla ei olisi niin nopea, selkeäsanainen ja loistavasti toimiva asiakaspalvelu, olisin viskannut kellolla jo jotain sveitsiläistä vesilintua, jonka nimeä en tiedä. Kiristyneitä hermoja tyynnyttää sekin, että kello haetaan kotoa ja tuodaan myös kotiovelle takaisin.

suunto ambit2
Joko sydämeni ei pumppaa tai tämä laite ei toimi.

Päivä päivältä – liian hitaasti, mutta kuitenkin – tossut vievät vähän pitemmälle ja hapotus lientyy. Ja hei – aurinko paistaa, iltapäivällä paahdetta 27 asteen edestä ja uimalakin on auki, ulkoallasta myöten. Yksi solatiekin Alpeilla aurattiin eilen kulkukelpoiseksi, vaikka hankea on kuvien mukaan vielä reilusti ja jos siellä uskotaan tulevaisuuteen, niin eiköhän yksi epäkuntoinen ihminenkin saada toimimaan.

erlebachtobel3
Mikä maa, mikä valuutta?? Tropiikin eläimistö on saapunut Küsnachtin Schübelweiherille.

En resúmen: un tobillo roto, una fila de viruses, Suunto Ambit2 que no sirve y piscina que se quemó, han sido los retos del último año. Ahora por fin empieza ser el momento de poder moverse casi-como-antes, aunque sin pulso, ya que el Suunto sigue con problemas. Pero –  nos llegó el verano, así que montañas, ahorita voy subiendo!

Kurzgesagt: ein kaputtes Sprunggelänk, Viren und Angina, Suunto Ambit2, die nicht funktioniert und ein verbranntes Schwimmbad waren die Herausvorderungen in den letzten zwölf Monaten. Aber bald bin ich schon da, wie früher und kann fast-wie-immer mich bewegen, obwohl ohne Puls, weil meine Suunto immer noch Probleme hat. Aber – der Sommer ist da! Alpen, wartet nur, ich werde bald hinauf laufen!

Miten päästä eroon kirjoista?

Kirjat eivät ole olleet minulle koskaan ongelma. Olen pinonnut niitä hyllyille, rivin taakse toisen, pöydille, välillä lattioillekin. Olen se, jolla on metreittäin kirjoja. Kuinka monta, sitä en muista, vaikka olen ne joskus mitannutkin.

En päässyt taaskaan lauantain suomenkielisten kirjojen pörssiin Zürichissä ja olin vaipua mustaan pilveen. En pääse ikinä roinasta eroon (huom: ajattelin kirjaa roinana), koska en pääse koskaan eroon viruksista ja ties mistä hybridibasilleista. Henkilökohtainen kolmen suora taudeissa on johtanut siihen, ettei meillä ole viikkoihin todellakaan järjestelty, eikä edes siivottu ja kohta pölymassan seassa viruvat siemenet ja jyvät puhkeavat jos nyt eivät heti vielä kukkaan, niin ainakin sirkkalehdet ovat ilmestymässä. Olen odottanut, että jotain tapahtuisi, joku pelastaisi meidät, jospa jollain siivousvimmainen konmarius heittäisi keväällä niin pahasti ylikierroksia, ettei omassa kodissa olisi enää mitään tekemistä. Mutta kukaan ei ilmottautunut.

alkusalaatti

Kaaosvision vallassa mietin sitä, miten hankala kirjoista on päästä eroon ulkomailla. Ensinnäkin rakastan kirjoja, en haluaisi luopua niistä. Se ei ole Sveitsin vika. Olenhan se, joka vuosikymmenet totesi, että kotini on siellä missä kirjani.

Ensimmäinen askel on yrittää myydä niitä sveitsinsuomalaisten fb-ryhmässä. Uudet ja tunnetut dekkarit tai viihdekirjallisuus ei ole mikään ongelma. Kaikki muu kirjallisuus taas on. Kun kauppaaminen useimmiten ei onnistu, jäävät kirjat lattialle, kaappiin, laatikkoon, pusseihin. Suomi-koulu on kyllä luvannut ottaa lasten- ja nuortenkirjoja. Jos vain raahautuisin kassien kera paikalle.

Meidän kunnassa poistokirjat kuuluvat paperinkeräykseen, mutta niistä pitää irrottaa kannet. Kuka siihen rupeaa? Kuulin myös huhuja, että joku yritti heittää kirjalastin roskiin, mutta talonmies kielsi sen. Roskalaatikosta tuli liian painava liikuteltava. Ja niinpä kirjat päätyivät Ranskan puolelle roskiin, ilman maksuja ja kapinointia.

pizza

Kirja roskiksessa on surullinen asia. Sitä ei kukaan enää lue. Kirjaa, jota olin vuosikymmenet katsonut hyllyssäni. En ehkä lukenut, mutta tottunut siihen, että siinä se on, tuossa noin. Nyt raivaamisesta on tullut luonnetta karaiseva harjoitus. Enhän ole ikinä aikeissa lukea Espanjassa kielikurssilla annettuja romaaneja, joita en jaksanut ensimmäisiä sivuja enempää alunperinkään. Pois vain ja heti! Kirjat, joista en muista mitään enkä edes halua? Pussiin ja ulos!

jälkkäri

Olen karaissut luonnettani kolmasti, eikä hyllyssä näy edes lovea, vaikka kirjoja on lähtenyt kilokaupalla. Siksi otin askeleen kohti sähköistä kirjaa. Olen lukenut ensimmäistäni, jonka sain ilmaiseksi vastattuani johonkin Elisa Kirjan kyselyyn. Ei siis mikään oma valinta. Kate Mortonin Hylätty puutarha on kielellisesti vaatimaton, mutta viihdyttävä. Lueskelen sitä puhelimesta silloin kun siihen liikenee hetki, bussimatkoilla, jonottaessa ja opettelen olemaan panikoimatta, kun hävitän kohdan. Onhan se kätevä. Varsinkin meille, jotka asumme suomalaisten kirjastojen vaikutusalueen ulkopuolella.

Ja miten tähän liittyy blogin kuvitus? Siivous- ja järjestyspalvelua ei kuulunut, vaikka kuinka yritin lähettää signaalia kaikille omistautuneille ystävilleni. Mutta onneksi yksi meistä oli pystyssä ja taikoi olohuoneeseen italialaisravintolan ja kolmen ruokalajin illallisen. Grazie figlia mia!

En resúmen: Yo siempre he tenido muchos libros, pero viene el momento, cuando hace falta sacar algunos. Y qué se hace en Suiza con los libros finlandeses? Poner en la basura sería triste y además cuesta. Vender? Nadie los quiere. Reciclar? Hay que quitar el empaste. – Y qué tienen que ver la fotos con los libros? No mucho. Estuve enferma y pensando en la limpieza y en lo de ordenar y esperaba que alguien hubiera venido a rescatarnos del caos. No vino, pero mi hija nos preparó una cena italiana de tres platos! Grazie figlia mia!

Kurzgesagt: Ich habe immer viele bücher gehabt, aber jetzt müssen einige weg. Aber was macht man mit finnischen Büchern in der Schweiz? In den Müllsack? Das wäre Traurig und es kostet. Verkaufen? Niemand will die haben. Recycling? Man muss den Buchumschlag wegnehmen. – Und was haben die Fotos mit den Büchern zu tun? Nicht vieles. Ich war krank und habe an den ordnen und putzen gedacht und gewartet, das jemand uns von dem Chaos retten würde. Ist nicht passiert, aber meine Tochter hat uns eine italiensiche 3 Gänge menü vorbereitet!. Grazie Figlia mia!

 

 

Auta korulla!

Kun matkustin Afrikkaan sain reseptin malarianestolääkkeitä varten. Kärsin sivuoireista, pinna oli niin kireä, että pimahdin ja räjähdin pienimmästäkin ja kuvaajani naureskeli. Hän oli osannut pyytää yhtä toimivan vaihtoehdon, mutta ilman haittavaikutuksia. Perillä Norsunluurannikolla vertailimme ryhmässä oireita (ruotsalainen toimittaja oli tehnyt välilaskun Pariisiin ja kulkenut sen kaduilla haukahdellen kuin pieni koira) ja ne olivat onneksi kaikilla alkaneet lientyä suhteellisen nopeasti. Mietimme, minkälaista olisi, jos estolääkitystä pitäisi käyttää jatkuvasti.

no2malaria korulähetysMe saimme käyttää estolääkitystä. Meillä oli suojaavat vaatteet, hyönteissuhkeita, emmekä tunteneet kärsivämme hyttysistä missään vaiheessa matkaa. Eikä malaria ollut mielessämme enää varsinkaan sen jälkeen, kun puolet porukasta lakosi vatsaongelmien takia ja päätyi eristykseen tiputukseen.

Afrikassa malaria tappaa yhden lapsen joka minuutti. Köyhillä alueilla se on vain yksi ongelmista ja malarian vaaroista myös tiedetään – lääkkeisiin vain ei ole varaa tai lukutaidottomuuden takia ei ymmärretä ottaa kuuria loppuun asti.

no2malaria koru2Suomalainen Leeni Ojaniemi sairastui Ghanassa malariaan ja päätyi perustamaan yrityksen, joka tekee rannekoruja perinteisen ghanalaisen mallin mukaan ja lahjoittaa jokaisesta myydystä korusta hyttysverkon johonkin maaseudun köyhistä kylistä.

No2Malaria-korut tehdään kierrätyslasista, ilman sähköä ja helmet maalataan käsin. Ojaniemi suunnittelee itse korut ja hoitaa markkinoinnin ja vie myös malariaverkot kyliin.

No2Malaria-verkkokaupassa on käynyt kuhina, mutta toimitus on nopeaa, Keski-Eurooppaankin. Viikossa sain lähetyksen Tampereelta. Kuoresta löytyi Infinity Mandarin Bracelet, jossa on kolme kullattua amulettia. Yksi niistä on suojan symboli, joka muistuttaa malariaverkon yksityiskohtaa. no2malaria koru aamuaurinko

Ehkä siksi, että Ojaniemi sairastui malariaan ja perusti No2Malarian, josta kirjoitettiin Hesariin lehtijuttu, jonka äitini lähetti minulle Sveitsiin, jonka luin kuumeessa, tosin vain angiinassa, tilasin korun, maksoin siitä 39 euroa ja joku Ghanassa nukkuu nyt hyttysverkon alla. Ja välttää malarian.

En resúmen: En Africa malaria mata cada minuto un niño. La finlandesa Leeni Ojaniemi fundó No2Malaria para participar en la lucha contra malaria. Por cada pulcera, ella lleva un mosquitero a algún pueblo en el campo en Ghana. Con 39 euros te viene una pulsera hecha a mano, sin electricidad y de perlas de vidrio reciclado – y en Africa alguien duerme tranquilo, con menos peligro de enfermarse de malaria.

Kurzgesagt: Malaria tötet jede Minute ein Kind in Afrika. Eine Finnin, Leeni Ojaniemi hat No2Malaria gegründet und nimmt damit teil in den Kampf gegen Malaria. Gegen jedes Armband wird ein Malarianetz in einem Dorf in Ghana eingeliefert. Wenn du ein Armband, handegmacht, ohne Elektrizität und aus Altglas bestellst, wird jemand ruhiger schlafen und mit kleinerem Risiko an malaria zu erkranken.

 

 

Ylös ja ulos

Olen täysin makuuhuonettunut muhittuani 10 päivää tautivuoteella. Mutta alan tuntea vetoa sen ulkopuolelle. Maailma näyttää aivan uudelta, raikas ilmakin on raikkaampaa kuin koskaan ennen. Tai sitten vain on tullut tuuletettua viimeksi ne kymmenen päivää sitten.

jaateloannos
Onneksi teini tietää, miten angiinapotilasta hoidetaan.
laskiaispullaa
Siinä vaiheessa, kun jaksaa tehdä pullataikinan, on toivoa.

Kuumeettomana kaikki tuntuu mahtavalta. Selaan aiemmin ottamiani valokuvia ja valitsen sieltä ne, jotka ilahduttavat mieltäni entisestään. Ei ole mikään yllätys, että puolessa niistä on jotain syötävää.

Alan muistaa, kuinka ihanaa on kävellä kaupungilla ja kaikki on niin kaunista ja kevätkin tulee. Ainakin päivän ajaksi, kun mittari näyttää +18.8. Eilen vastapäätä olikin sitten lumiset kukkulat. Ja illasta on raivonnut syysmyrsky.

ulkokahvit
Pahaa aavistamattomat kahvit pihalla. Sen jälkeen kurkkuun muutti joku pistävä.

Mutta se kevät. Ulkokahvit pihalla odottavat jälleen, sillä kurkkukin toimii, enkä pelkää tukehtuvani jokaiseen nielaisuun, koska joku on jättänyt torveen haarukan. Tai ehkä merisiilin.

rosmariinia-ja-sitruunaa
Pihan rosmariini selvisi talvesta. Ja näillä aineksilla selvitään mistä vain.

Kaupunkikin oli muuttunut sillä aikaa. Lapset kävelevät ilman takkia, katukuvaan ovat ilmestyneet puoleen sääreen yltävät keveät vekkihameet ja nahkatakit. Minä sen sijaan olen yhä kääriytyneenä villakangastakkiin ja kaulaliinaan, jonka takaa ehkä pilkottavat silmät tai vain nutturasta irronneita hiuksia. Myrskyn noustessa illalla kietouduin yhä syvemmälle vällyihin. Kunnes tajusin, että hikoilen.

aamunsarastus
Tyyntä myrskyn edellä. Mutta nämä aamut!

Raivoisassa tuulessa jossain Niederdorfin kujilla kaikui sellon pehmeä laulu. Sellisti oli kiinnittänyt nuotit pyykkipojilla ja näytti nauttivan soitostaan. Katoksessa kivipenkillä, soittajan vieressä, istui pariskunta pipot päässä ja toisiinsa nojautuneina. Joku toinen seisoi seinän kulmauksessa, paeten viimaa, pimeää, sadetta ja myrskyvalojen varoitusta. Kevät on saapunut, katusoittajat ovat palanneet etelästä.

toppatakkisamikset
Toppasamikset. Nämä palttoot voi viedä vintille seuraavaa talvea odottelemaan.

En resúmen: Todo es más bonito después de estár enfermo. La primavera, los amaneceres. El aire es más fresco, la ciudad más interesante, los colores más brillantes, la comida más deliciosa. Y cuando haya hambre, hay esperanza. Busqué fotos que me agradan en este momento y supongo, que no es una sorpresa, que en la mitad haya algo que comer.

Kurzgesagt: Es gibt schon etwas gutes in krank sein. Nachher wirkt alles schöner. Der Frühling, die Sonnenaufgang. Der Luft ist frischer, die Stadt interesanter, die Farben farbiger, das Essen feiner. Und wenn es hunger gibt, gibt es Hoffnung. Ich habe Fotos ausgesucht, die ich nur jetzt estetisch finde und es sei keine Überraschung, dass in der Hälfte gibt es etwas zum essen.

El Pimpi

17-02-21-16-07-19-197_deco

Istuimme tyttären kanssa El Pimpissä ja kahvilan nimen suomalaiset taivutukset inspiroivat meitä kehittämään erilaisia todella hauskoja otsikoita. („Äiti-tytär laatuaikaa P:ssä“) Yli viikon kestänyt kurkkukipu ja keuhkotautiselta kuulostava yskä ovat taannuttaneet sekä huumorin että ajatusten filtterin ja myös toimintakyvyn. Olin iskenyt hampaat suihkun suuttimeen. Verkkarin nauhat jäivät laatikon väliin, enkä hetkeen tajunnut kuinka pääsen tilanteesta pois. Puhuin vihanneskurkusta (Gurken), kun viittasin omaan kipeään tautipesääni (Hals). Kun tämä on tajunnan taso, on parempi ehkä sittenkin unohtaa pikkunäppärät vitsailut. Tosin El pimpi tarkoittaa hölmöä, joten ehkä täällä ollaan suvaitsevaisia myös tautihuuruiselle hihitykselle.

17-02-21-16-09-59-687_deco

Voihan se olla, että nimi viittaa Málagan kuuluisaan viiniravintolaan, mutta se olisi tylsää ja kuka nyt haluaa olla kuppilan kopio. Zürichin Pimpissä soi samba ja tarjoilija oli hätkähdyttävän ystävällinen. Valelin espressolla kipeää kurkkuani ja taivuin tyttären pyyntöön laahautua vanhojen tavaroiden liikkeeseen.

Epäilin, että värikirjo alkaisi pyörryttää, mutta koska hiihtoloma meni parhaillaan yhdeksi niistämiseksi, päätin olla urhea. Ja sitäpaitsi Zürcher Brockenhaus on aina elähdyttävä kokemus. (Täällä lisää paikasta).

17-02-21-16-06-26-868_deco

Kipeänä ei pidä mennä mihinkään, missä tehdään vaikeita päätöksiä, kuten ostopäätöksiä, muistutin itseäni. Ajattelin vain roikkua mukana seurana, istahtaa sohvalta toiselle ja ihailla intohimoa, jolla paikkaa on sisustettu. Brocki tuskin on mikään markkinamagneetti, mutta kaikki esineet on laitettu esille tyylikkäästi, huolimatta aikojen, tyylien, värien ja materiaalien sekamelskasta.

Tytär löysi pienen rasian ja katselin samalla koruhyllyä etsiskellen emalisormusta, jonka voisin haluta oikean osuessa eteen. Sormuksia ei ollut lainkaan. Vain rannekoru. Emaloitu rannekoru! Flunssaiset aivot eivät osanneet sanoa, oliko tämä sellainen, jota käyttäisin tai josta edes pitäisin. Sen verran tajusin, että koru piti sisällään emaloidun ja käsin maalatut kukkaset, joka ei voi olla huono yhdistelmä.

17-02-21-16-04-59-672_deco

Universumille kiitos siitä, että kaupunkikierros ei iskenyt kuumeena takaisin. Tosin vieläkään en voi nielaista ilman uikutusta, mutta ei se mitään, nyt jaksan taas odottaa vällyjen alla viruksetonta päivää.

17-02-21-16-04-08-312_deco

En resúmen: Fuimos a tomar un cafecito en Zürich en El Pimpi, que resultó un lugarcillo simpático. El espresso me dio energía, apesar del gripe necio, para seguir mi hija a la tienda de segunda mano, que siempre es un espectáculo. Una cantidad de colóres, estílos y epocas tremendo, pero se vé que todo lo decoran con entusiasmo y cariño. Y me encontré una pulsera esmaltada para la primavera.

Kurzgesagt: Diese Grippesaison hat meine Ferien ruiniert, aber bis El Pimpi konnte ich mit Halsschmerzen und wahnsinns Husten kriechen. Nach einem Espresso und Brötli habe ich meiner Tochter sogar ins Brocki gefolgt. Man sollte nie krank schwierige Entscheidungen machen, auch keine Einkaufsentscheidungen. Aber ohne Hirn und mit Nebel in Augen, habe ich doch etwas schönes gefunden, ein emailtes Armband mit Blüemli.

 

Kurkuma x 2

Ajatukset ovat yhtenä myttynä, yritän suoristaa niitä, silitellä ja venytellä, mutta mytty on ja pysyy. Vatsatauti, lanko Costa Ricasta, läppärin vaihto; kaikki samaan aikaan ja maailma tuntuu täysin uudelta ja tuntemattomalta. En saa yhteyttä sähköpostiin, Suunto ei päivity, valokuvat eivät suostu siirtymään läppärille, kahvi ei maistu, ruoka taas maistuu, mutta oudolta, eikä sitä mahdu vatsaan kuin lusikallinen. Kaikki rytmit on sekaisin ja lankokin elää öisin, hoitaa juoksevia asioita toisella aikavyöhykkeellä.

Jos terveysuutisia on uskominen, tähänkin tilanteeseen löytyy apu kurkumasta. Kurkuma vie flunssan, tainnuttaa kaiken mitä tainnuttaa voi ja mitä luultavimmin pelastaa myös maailman. Ja sen lisäksi jauhe värjää ruuan kauniisti oranssin ja keltaisen vivahteiseksi. Yleensä vannoisin kahvin kaikkivoipaiseen kykyyn hoitaa ongelmat, mutta rääkätylle vatsalaukulle on löydettävä vaihtoehto, kun teekään ei enää maistu.

17-02-08-11-39-29-947_deco

Latte-alkuiset tai -loppuiset juomat eivät ole olleet maitoisuutensa vuoksi makuuni. Jos juon kahvia, sen on maistuttava vahvasti kahville, vaikka siinä olisi reilustikin maitoa. Ja matchalatte nyt vain oli karmeaa kaikenkaikkiaan. Kurkumalattea silti ajattelin kokeilla, mutta mantelimaidolla, sillä siitä puuttuu se ratkaiseva lehmäinen sivumaku. Lämpimän maidon joukkoon teelusikallinen valmista sekoitusta Kurkuma-Latte Vanillea luontaistuotekaupan paketista ja valmista tuli. Aurinkoinen, lämmin virkiste.

Luomujuoman maku on lempeä ja makeahko. Kurkuman lisäksi siihen on jauhettu Ceylonin kanelia, kaakaota, inkivääriä, vaniljaa, mustapippuria ja lakritsia. Verrattuna itse kasattuun juomaan, johon ripottelin purkista kurkumaa, vähän kanelia, inkivääriä ja hunajaa, valmis sekoite on hienojakoisempaa ja paremmin sekoittuvaa.

17-02-08-11-43-33-037_deco

Vaihtoehdoksi niihin hetkiin, jolloin nesteytyksen lisäksi tarvitaan energiaa, on ennen joulua Kotiliedestä löytynyt vilujuoma. Omenamehupohjaisesta kuumasta juomasta tuli meillä niin suuri hitti, että se syrjäytti glögin ja kausi jatkuu vielä nyt helmikuussakin. Sveitsissä jostain syystä omenamehuissa on usein hiilihappoa, mutta ei hätää, se ei aiheuta minkäänlaista ongelmaa, ei lätsähtänyttä makua, eikä kuplaisaa kuumaa.

Omenamehun joukkoon laitetaan reilusti inkivääriä, appelsiinin kuori ja mehu, ruokosokeria, kanelitanko, neilikoita ja tietysti kurkumaa. Sitä oli vain 1/4 teelusikallinen mehulitrassa, joten triplasin annoksen varmuuden vuoksi. Kokeilin myös ilman sokeria; hyvin toimii. Ja yllättäin juoma maistui  myös inkiväärin vihaajalle. Nyt se kuulemma maistuu jo lääkkeeltä, sillä vilujuomasta tuli salainen aseeni virusten torjuntaan ja tarjonta on saattanut olla viime aikoina hiukkasen ylenpalttista.

17-02-08-13-39-19-863_deco

Vilujuoman jälkeen tuntuu siltä, kuin mytty päässä olisi hiukkasen lientynyt. Teknisiä ongelmia kurkuma ei kuitenkaan ratkaissut. Sen sijaan heräsi kofeiinin tarve ja kaadoin oranssi-keltaiseen kuppiin kahvia ja nyt tunnen taas olevani vähän enemmän raiteilla. Ja ehkä hiljalleen oma itseni.

En resúmen: Cúrcuma parece ser la llave a todo tipo de problemas. En mi caso, las dos bebidas con cúrcuma (cúrcuma latte y jugo de manzana caliente con especias, incluyendo, por su puesto, cúrcuma) no me ayudaron con los problemas técnicos de mi nueva compu, pero al menos sabe rico. Y tal vez trae un poco de salud a la familia, después de una fila eterna de viruses, que hemos tenido en los últimos meses.

Kurzgesagt: Man sagt Kurkuma sei der Schlüssel zu fast allen Problemen. Kurkuma latte und heisser Apfelsaft mit Kurkuma und andere Gewürze funktionierten nicht. Ich habe immer noch technische Probleme mit dem neuen Laptop. Aber die schmecken fein und vielleicht bringen sie ein bisschen Gesundheit. Das könnte nicht schaden, nach vielen Monaten mit zu vielen Viren in der Familie.

 

Jalassa sveitsiläiset lenkkarit

Ihan kuin kuorikot jalassa. Tai ihan kuin kuorikat. Kummastakaan en tiedä mitä ne on, mutta silti, jotain hyvin keveän aamutossun ja crocsin väliltä. Se tuli ensimmäisenä mieleen, kun otin askeleen Zürichistä kotoisin olevilla „maailman keveimmillä juoksukengillä“.

 

17-01-30-16-54-30-797_deco

Sillä aikaa, kun oikeaa kokoa etsittiin, selvitin, että kuorikko on „lääketieteen termi ja eräs anatominen rakenne“ ja kuorikka ei liene suomenkielen sana lainkaan. Tosin on olemassa kaksi järveä, nimeltään Iso-Kuorikka ja Pieni-Kuorikka, jossain Länsi-Suomessa.

Joka tapauksessa, olin siis etsimässä uusia lenkkareita vanhojen Adidas Fluxien tilalle, joista isovarvas oli kurkistellut jo jonkin aikaa. Adidaksista oli tullut parhaat arkihiihtimet nilkan nivelsiteiden rusahtamisen jälkeen, mutta ne eivät näyttäneet kestävän mäkistä maastoa, varsinkaan alamäkeä.

Olin nähnyt näitä sveitsiläiskenkiä salilla aina vain enemmän ja niitä näyttivät pitävän niin urheilu- ja fysioterapeutit työkenkänä kuin tavalliset kuntourheilijatkin. Ja keveyttä ylistettiin. Etsin tossuja netistä nimellä QC, enkä ole ilmeisesti ainoa, sillä ne ilmestyivät heti ruudulle, vaikka urheilukenkä- ja vaatemerkki on On ja kengät taas Cloud. Tässä voisi olla logon suunnittelijalla vähän miettimistä. Asiaa sen paremmin tutkimatta, menin kauppaan ja otin käsiini mustat peruskengät.

17-01-30-16-54-58-117_deco

Väri valintarkiteerinä taitaa olla juoksukenkien maailmassa huono, mutta koska en ole aikeissa juosta näillä askeltakaan ja tarvitsen yleispätevät, kaikkeen sopivat tossut, eivät muut vaihtoehdot tulleet kysymykseen. Entisten sveitsiläisten huippu-urheilijoiden kehittämiä  kenkiä on joka lähtöön, matkan pituudesta riippuen ja myös käyttötarkoituksesta, yhdet on surkeaan säähän, toiset kilpailuun, kolmannet maratonille ja neljännet peruspuurtamiseen. Minulle luvataan, että Cloud-kengät toimivat kuin pienet jumppapallot, jotka reagoivat jokaiseen jalan liikkeeseen. Niiden pitäisi tukea jalkaa vain silloin, kun se sitä tarvitsee.

17-01-30-16-52-06-967_deco

Kannattaako sitten laittaa melkein parisataa frangia arkikenkiin? Kannattaa. Varsinkin kärsinyt nilkkani on hyvin tyytyväinen kevyisiin askeltimiin. Talvisessa säässä tähän malliin puhaltaa kylmä, mutta jalka lämpiää nopeasti vauhdin lisääntyessä. Outoa on se, että jalalla on reilusti vapautta ja tietynasteinen huteruus tuntui aluksi kummalliselta. Näitä ei sidota nauhoilla tiukaksi jalkaterää tukevaksi paketiksi, vaan ilmaa jää joka puolelle. Silti jalka ei seilaa sisällä, enkä ole saanut vielä nyrjäytettyä nilkkaa uudelleen. Kengässä on löysä kuminauha, johon ei tarvitse koskea lainkaan. Siis todelliset tohvelit. Mukaan saa kyllä oikeat nauhat, jos niitä kaipaa.

17-01-30-16-52-31-810_deco

Ulkonäöllisesti kengät ovat vanhojen, samankokoisten, Adidasten vieressä pienet. Ne tuskin ovat leveäjalkaisen kengät. Aluksi kiristin kumppareita, mutta sitten aloin luottaa siihen, että kenkiä ei tarvitse laahata perässä, eivätkä ne silti putoa jalasta. Ensimmäisellä käyttökerralla oli talvinen keli ja tuntui siltä, kuin olisin lähtenyt kesäkengissä liikenteeseen. Epäilin pääsenkö liukasta mäkeä ylös, mutta tamppaantuneessa lumessa ne vetivät mainiosti ylöspäin. Märkä tosin tulee suoraan verkkomaisesta kärjestä sisään, niin lumi kuin sadekin.

En resúmen: Estos son los zapatos de correr más livianos del mundo, dicen. Y primeros tennis suizos, que he tenido. El pie tiene mucha libertad y se supone que el zapato On Cloud apoya sólo cuando haga falta. Bueno, vamos a ver. Ahora en el invierno me parece, como si estuviera caminando con unos zapatillos de playa. Pero livianos si son. Tan comodas, como unas pantuflas viejas.

Kurzgesagt: Die Schuhe On Cloud sind die leichteste Laufschuhe der Welt, sagen sie. Gut möglich. Und für mich die erste Schweizer Laufschuhe. Der Fuss hat viel Freiheit und On Cloud sollte nur dämpfen, wenn man es braucht. Na ja, mal schauen. Jetzt, im Winter, es hat ein Gefühl als ob man mit Strandschuhen unterwegs wäre. Aber leicht sind sie tatsächlich. So gemütlich, wie alte Pantoffeln.