Zürichin kahvilat, osa 3

Aloin kyhätä itselleni puhelimeen listaa paikoista, jonne syöksyä, kun kaupungilla heikottaa. Edellisessä käytiin aamupalalla, joka ei kuulu improvisoituihin kahvilakeikkoihin, vaan sitä kyllä suunniteltiin pitkään ja hartaasti, sillä tyhjän mahan lähdöt eivät oikein istu omaan olooni ja seuralaisellekin piti löytyä sopiva hetki.

Nyt tajusin, että oikeastaan kyse ei ole kahviloista, vaan välipalapaikoista, joista luonnollisesti pitää saada hyvää kahvia, mutta myös jotain nakerrettavaa. Alkuaikoina Zürichistä tuntui olevan tosi vaikea löytää lämpimiä voileipiä tai muuta houkuttelevaa suolaista pientä haukattavaa tai yleensä mitään, mikä ei olisi ollut muoviin kääritty.

Gärtnerei The Burner

Gärtnerei the Burner lähis
The Burner on täyttä tavaraa.

Siinä vaiheessa, kun Helsingissä ollaan jo vuosia syöty raakakakkuja, chiavanukkaita ja ties mitä bowleja, on Zürichissä vasta herätty terveellisempien vaihtoehtojen maailmaan. Mutta vauhdilla. Joka kulmalle on pulpahtanut läheltä tuotujen raaka-aineiden, vihanneksia ja proteiinia tarjolle lykkäävien ja luonnollisuudella ratsastavien useiden kuppiloiden valikoima.

gärtnerei yleisilme
Pöydässä on tilaa. Vähän ruokalan oloinen paikka.
gärtnerei näkymä
Ikkunan edessä voi tarkkailla ratikkaliikennettä, sillä pysäkki on juuri kohdalla.

Gärtnerein Seefeldin ravintola on ulkopuolelta mitäänsanomaton, sisältä valoisa ja arkisena kesäpäivänä alkuiltapäivästä tyhjähkö. Tänne tuskin jäädään pitkäksi aikaa vihannesten ympärille turisemaan, vaan ideana on syödä ja mennä. Annos näyttää herkulliselta, salaatissa on tavaraa vaikka useampaankin ateriaan. Kanaa, kikherneitä, mangoa, seesaminsiemeniä, kurkkua, pinaattia, porkkanaa, avokadoa, granaattiomenan ja hampun siemeniä sekä salaattia. Hunaja-sinappikastike on ärjyä, jotenkin kitkerää ja koko juttu kaikista aineksistaan huolimatta mauton. Jään vähän ärtyisäksi, sillä odotukset olivat kovat. Vatsa sen sijaan on pullollaan.

Not Guilty
Not Guilty on todella keskeisellä paikalla. Raitiovaunut ja autot kulkevat edestä, takaa ja sivusta.

not guilty ulkokuva

Gärtnereista ei näkymät ole kovin kummoiset, mutta parin korttelin päässä Not Guiltyllä sitäkin paremmat ja se nostaa pisteitä, vaikkei tarjolla ole edes sisäpaikkoja. Tämä on siis terveyskioski, mutta lounaskäyttöön. Edustalla on pöytiä ja tuoleja keskellä liikennettä, mutta toiselta puolen katua löytyy järviympäristö, jonne kaikki muutkin ovat roudanneet syötävänsä ja kääntäneet selkänsä autoille ja raitiovaunuille.

not guilty pita
Siis pitahan on lämmin!

Kuten nimi sanoo, Not Guiltystä saa nopeaa sapuskaa, mutta vailla grilliruuan huonoa omaa tuntoa. Gärtnerein salaatin jälkeen tympii ja ostan kauan himoitun lämpöisen pitaleivän. Sisällä on vihanneksia ja savutofua, jotain aasialaistyyppistä kastiketta ja jotenkin on saavutettu se, mihin monet haluavat, mutta eivät tavoita: chilinen, hiukkasen makeaan vivahtava maukas snäkki. Ikkunalla on purkeissa valmiiksi koottuja juomien raaka-aineita vihanneksista ja hedelmistä ja valitsen vihreän Popeyn. Pinaattia, minttua, limeä ja muistaakseni omenaa. En vaikutu, mutta uskon sen terveellisyyteen ja raikkauteen. Not Guiltyn ainut ongelma on hinta. 21 frangia mehusta ja leivästä kirpaisee.

not guilty ynpäristö
Aidan toiseltapuolen löytyy jokivarsi ja istumapaikkoja.
not guilty lähiymp
Zürichin suosittu lounas- ja snäkkipaikka.

En resumen: los lugares de snack saludables aparecen en Zürich como hongos después de la lluvia. En Gärtnerei comí una ensalada enorme, que pareció tener todo posible – menos sabor. Not Guilty en vez me convenció: un pita relleno con vegetales y tofu ahumado era enchilosa, un poquitillo dulce, pero riquísimo. El único problema: el precio.

Kurzgesagt: etwas Natürliches und Gesundes zum Snack? No problem, das gibts überall, sogar in Zürich. In Gärtnerei Seefeld habe ich einen Salat gegessen, der fast zu vielen Zutaten hatte – aber wenig Geschmack. Dagegen Not Guilty beim Bellvue hat keine Innenräume und die Tische draussen sind zwischen den Strassenverkehr, aber mein Pita mit Gemüse und Tofu war Köstlich (von der Saft war ich nicht so begeistert und noch weniger von der Preis). Und wen die Tische nicht gefallen, kann die Strasse überqueren und beim See das Essen geniessen.

 

 

 

 

Chilero, kesälautasen piristys

Tropiikissakin harrastetaan pikkelsejä! Vaikka vihanneksia kasvaa vuoden ympäri! Sitä äimistelin, kun Bettina toi meille kerran purkillisen vihanneksia purkissa, jota koristivat kirkkaat värit ja joku mausteoksa, kenties rosmariini.

Seivästin paprikaa ja chiliä haarukkaan, maistoin ja yllätys oli hapan – mutta positiivinen. Suu muikeana sekä yllätyksestä posket punaisina yritin prosessoida koko lastin. Suomalaiset pikkelsit ovat mehevöityneet makeaa ja suolaista lientä imien, costaricalainen pikkelsi yhtä chilistä happamuutta.

17-07-17-13-10-02-392_deco

Varsinkin hellepäivän aterialle chilero on makuhermoja ilahduttava lisuke. Eikä valmistukseen mene kuin vihannesten kuorimiseen ja pilkkomiseen kuluva aika.

Purkki kannattaa huuhdella ensin kiehuvalla vedellä. Kaapista löytyi oransseja ja punaisia paprikoita ja pari porkkanaa, letistä ikkunalta irroitin punasipulin ja lautaselta kuivahtaneen tiukan chilin. Kuorin sipulit, pilkoin ne ja paprikat lohkoiksi, viipaloin porkkanat, karistelin chilin siemenet kompostiin ja purkki alkoi olla täynnä.

17-07-17-13-11-13-721_deco

Perään heitin laakerinlehden ja kolme neilikkaa. Päälle kaadetaan väkiviinaetikkaa puoleen väliin ja jotain muuta etikkaa niin, että vihannekset jäävät nesteen alle. Välillä olen täydentänyt makua omenaviinietikalla, toisinaan valkoviinietikalla ja kerran punaviinietikalla. – Ja se on siinä. Ei keittämistä, ei sokeria, ei suolaa. Sitä rosmariinia ehkä oksa. Lisuke on seuraavana päivänä valmis maisteluun.

17-07-17-13-13-21-194_deco

En resumen: el chilero tico es un hit en el verano caliente, cuando hace falta algo rico para la comida, pero no hay muchas ganas de cocinar. Cebolla, chile dulce, chile y zanahoria, vinagre y especias. Buenísimo, no importa con que.

Kurzgesagt:  Costarrikanische Chilero ist super Beilage im Sommer, wenn man nicht so viel Lust zum Kochen hat und noch etwas für das Essen gern hätte. Man braucht nur Gemüse (z.B. Rüebli, Zwiebel, Peperoni, Chili), Essig und Gewürze. Am nächsten Tag ist chilero fertig zum probieren!

Elämäni aamupalat

Otsikko ei viittaa paksuun proosateokseen, jossa kuvaillaan tuhannella sivulla maalauksellista elämää, kesäisessä kuumuudessa ja uneliaassa raukeudessa syntyvällä draamalla höystettynä, vaan ihan arkipäiväisestä aamupalasta. Minun aamupalastani.

17-07-17-13-16-44-472_deco
Birchermüesli mustikoilla, punaviinimarjoilla, mansikoilla ja karhuvatuilla. Hyvää.
17-07-19-09-08-50-178_deco
Kahvila, jonka nimi on politically incorrect, Mohrenkopf, tarjoaa erittäin perinteistä sveitsiläistä aamupalaa. Sarvia, kahvia, kananmunia, Birchermüesliä.

17-07-17-13-20-28-224_deco

Pistelin juuri hyvällä ruokahalulla omalla pihalla järven puolella bagelin neljänneksiä. Yhdessä oli lohta, kananmunaa ja salaattia, toisessa kuivakinkkua, salaattia ja suolakurkkua ja kolmannessa brietä, salaattia ja kurkkua. Kombinaatio oli aika tömäkkä aamun aloitukseksi, joten tasapainotin oloani kupillisella jugurttia, seassa musta- ja punaviinimarjoja sekä mustikoita, kauran leseitä ja pellavansiemenrouhetta. Ja jottei olo olisi heikko vähäisestä ravinnosta, viimeistelin aterian costaricalaiseen tyyliin kananmunalla ja ruokalusikallisella frijoleksia tai kuten purkissa lukee, refried biens.

Ei ihan normiaamupala, muttei niin outokaan. Tavallisesti se rajoittuu tosin vain jugurttiin, hedelmiin ja leipään. Tai kananmunaan ja höysteisiin. Bagelit olivat jäljellejäänyttä sormiruokaa tapahtumasta ja vähän turhan ruokaisia aamumakuuni.

Aamupalojen ihannointikulttuuri hehkuttaa suuria aamiaisia, toinen toistaan runsaampaa, banaaniletuista shampanjalasilliseen, on kasoittain hedelmiä, piirakoita, puuroja, chiavanukkaita. Joissakin puhutaan brunssista, toisissa vain aamiaisesta. Se on suuri ja näyttävä, mutta kuka oikeasti jaksaa vetää aamulla sen seitsemää sorttia ja päälle jälkkärit plus kuoharit? Minä?

17-07-17-16-55-02-959_deco
Kafi Dihei on erittäin mukava aamupalapaikka ja muutenkin kiva kuppila.

 

17-07-17-16-51-34-210_deco
Kakkua muistuttava siemenleipä on maukasta. Ja jugurtti niin pieni, ettei siitä ainakaan tule liian täyteen.

Kahlasin läpi makumuistojani ja yritin valita kolmen kärkeen aamupaloja. Huomaan, ettei mieluisimmat muistot olekaan pelkästään ruuasta, vaan positiivisuus ja miellyttävyys syntyy tilanteesta, ihmisistä ja viihtymisestä – yhdistettynä maukkaaseen aamupalaan, kahvin tuoksuun.

Aamiaiset mökillä ovat aina parhaita, oli pöydässä mitä tahansa, koska ollaan saaressa. Kenties puuroa ja Reittisen ruisleipää. Lokkien kailotus, moottoriveneen säksätys, laineiden liplatus, hellaan sytytetyn tulen ja kahvin tuoksu; niistä syntyy maukas aamupala.

Costa Ricassa miehen kotitalon pihalla, mangopuun alla taas on ehkä vähän kuuma, tuolit on asetettava pöydän ympärille niin, ettei mango putoa päähän tai mehulasiin, kukot kiekuvat, ohi menee porukkaa ja autoja ja kaikki metelöivät. Istumme tuntikausia syömässä riisiä ja papuja, höttöistä patonkia, kahvin ja appelsiinimehun kera. Ja jutellaan. Niitä näitä, tutuista, heidän perheistään ja tuttavistaan, aina löytyy linkki johonkin seuraavaan ihmiseen tai tapaukseen. Ja kaikkien kuulumiset käydään läpi.

17-07-17-16-51-10-301_deco
Hilloa espressokupista.
17-07-17-16-50-34-278_deco
Kafi Dihei on viehättävä ja yllättävintä on ehkä ystävällinen ja rento palvelu. Ei kovin yleistä Zürichissä.

Costa Ricassa oli sekin, kun istuimme vielä pienessä Tamarindon kylässä, joka nykyisin on kaupunki, rantahiekalla pöydässä. Saimme eteemme avocado-tomaattimunakkaan. Se oli pehmeä, mehukas, maukas; yksinkertaisesti herkullinen. Viereiseen pöytään tuli ranskalainen, ehkä 17-18 -vuotias tyttö, lyhyessä kukkamekossaan ja korkokengissään. Hänen eteensä tuotiin makea muffinssi ja kahvi. Hän puraisi kaksi kertaa muffinssia, joi kahvin ja lähti kevyin askelin hotellille päin. Mietin mikä onni, etten ole makeiden aamupalojen ihminen, sillä se tuskin jäisi muffinssin puolikkaaseen. Kuva tytöstä jäi mieleen osana aamupalaani, kuin ote ranskalaisesta elokuvasta.

Mutta ehkä kaikkein tärkeintä aamupalassa on lopulta hetken rauha, keskittyminen kahviin ja herääminen päivään.

17-07-17-16-49-51-810_deco
Kafi Diheissa kannattaa käydä puuteroimassa nenä. Tämä ei ole mikä tahansa toiletti, vaan koristeltu kiiltokuvin! Ehkä Zürchin koristeellisin. Ja sisään astuessa vanhanajan radio alkaa soittaa musiikkia.

En resumen: He desayunado en muchas partes, como en estos dos cafés en Zürich, pero los mejores desayunos no tienen que ver sólo con la comida. La situación, companía y átmosfera son los que crean un buen desayuno. Como aquella vez hace unas decadas en Tamarindo, cuando todavía era un pueblo y comimos en la playa un omelet de tomate y aguacate, en el sol de la mañana, arena entre los dedos de los pies.  A la par vino una muchacha francesa y mordió un par de pedazos de un muffin, tomó media taza de café. Pareció una toma de una película francesa. Y yo no podía imaginarme desayunar solamente algo dulce. Pero todo eso se hizo una memoria bonita del desayuno en el Tamarindo.

Kurzgesagt: Frühstück ist wichtig, das ist klar, aber wie gross soll es sein, wie schön, wie üppig? Das schönste Frühstück war einmal in Tamarindo, in Costa Rica, nicht nur weil die Omelette mit Avokado und Tomaten perfekt und fein war, sondern weil der Morgen besonders schön war. Am Strand, Sand zwischen den Zehen, in der Sonne. Ein französisches Mädchen, mit Blumenkleid und Absatzschuhen, hatte einen Muffin und Kaffee, und hat nur die Hälfte vom Gebäck gegessen. Es war wie eine Szene von einem französischen Film. Ich dachte vielleicht, dass ich nie nur etwas Süsses frühstücken könnte, aber ganz sicher weiss ich nicht mehr. Aber das alles ist als einen schönen Frühstück in meinem Erinnerung geblieben.

Julkinen salaisuus: helmi Nidwaldenissa

Onneksi meidän perheemme ole innostunut vapaaehtoisvoimin pyörivän Zollikonin palokunnan toiminnasta. Nopeat lähdöt eivät nimittäin kuulu meidän vahvuuksiin.

Oltiin olevinaan jo ajoissa hereillä, reppu mielessä ja määränpääkin melkein kartalla. Bensaa oli kyllä tankattu, mutta kun aamupalaa on kiva syödä pihalla rauhassa ja sen jälkeen tulee mieleen, että pitäisi käydä suihkussa, etsiä evästä, pakata eväät, roudata kilokaupalla sanomalehtiä kadunvarteen kierrätykseen, kastella nuupahtaneet kukat kuumalla seinustalla, sulkea ikkunaluukut, ai niin ja etsiä vaelluskengät ja missäs ne sortsitkin on, lähtee auto – taas kerran – liikkeelle pari tuntia aiottua myöhemmin.

17-07-10-15-49-03-732_deco

Noh, siinä vaiheessa, kun löysimme oikean lähtöpisteen, kuplahissin Nidwaldenin kantonista, alkoi lähtöhiki olla jo kuivaa. Hissejä on kaksi lähes vierekkäin, ensimmäinen (Fell) nousee Chrüzhüttelle ja toinen (Fellboden) suoraan Bannalpseelle, joka oli määränpäämme. Tai lähtöpisteemme. Suunnitelmat olivat vähän auki ja joka suuntaan levällään. Näin helteellä en jaksanut ajatella asiaa ihan loppuun; tärkeintä oli lähteä.

Köysirataa hoitaa pyörittää paikallinen Verein, yhdistys, joten mistään isosta bisneksestä tuskin on kyse. Kotikutoisuudesta johtuen näille seuduille kannattaa tulla seteleiden kera, sillä kortilla ei voi maksaa ja ainut automaatti matkalta löytyi moottoritien bensa-asemalta.

Fellin sininen hissikoppi on pieni, ajattelimme, kunnes näimme sen toisen. Fellbodenin minikabiiniin mahtuu hyvällä säkällä neljä ihmistä. Automatia on myös minimoitu, ovi ei ylhäällä perillä avaudu, ellei itse käännä kahvasta. Hätäiselle voi tulla paniikkihetki, sillä ovi ei lähde välittömästi auki.

Polkuja risteilee joka suuntaan, joten opastekylteistä voi valita reittien pituuden kinttujen keston ja mielen mukaan. Me olimme tulleet kaupungista hellettä pakoon tai pikemminkin etsimään happea alavan maan smogin keskellä sakkaaville keuhkoille ja virkistävää uimapaikkaa.

 

17-07-10-15-51-50-046_deco
Nyrhättyä maisemaa. Maatalossa on majapaikkoja.
17-07-10-15-52-29-585_deco
Kivat maisemat kappelilla. Tämä on Bannalpsee.

Pastelliportista lähti lapsille suunnattu polku, jonka varrella on pieniä mukavia tekemisiä ja alppitonttuja. Me löysimme jättikokoisia muurahaisia ja pesästä kasvavia päivänkakkaroita, lehmiä puiden alta sekä padotun järven.

17-07-10-15-53-50-415_deco
Tässä mie teppasen.

En tiedä kumpi on raikasti sielua enemmän, opaalin väreissä kimmeltelevä vesi vai sen viileys, kun sujahdin kalastajien siimoja vältellen uimaan. Järvessä parveili miljoonia pikkukaloja, jotka näykkivät varpaita. Ja varmaankin myös isompia vonkaleita, koska virvelöijiä oli joka puolella.

17-07-10-15-56-40-271_deco
Vasemmalla kulkee polku ja näkyypä siellä muutama ihminenkin.

Bannalpsee ei ole mikään suuri turistipaikka, mutta selvästikin lapsiperheiden suosiossa. Hurlumhei keskittyy nuotiopaikalle, joka kuvassa kätkeytyy kokonaan pienen niemen taa.

17-07-10-15-57-09-138_deco

17-07-10-15-57-27-675_deco

17-07-10-15-58-06-091_deco

17-07-12-09-39-06-721_deco

Jos omat eväät loppuu, on järven rannalla myös kuppila ja jos tuntuu, ettei maisemista saa päivän aikana tarpeeksi, löytyy sieltä myös maijoitustiloja. Alaspäin tallatessa iltasella vastaan tuli kolmen hengen porukka, joka varmaankin aikoi yöpyä Bannalpseellä ja jatkaa sieltä patikointia aamusella uusin voimin.

 

17-07-10-15-59-58-067_deco

Polku alas Bannalpseeltä Oberrickenbachiin ja sieltä Fellin kuplahissin parkkipaikalle on alku kolmanneksen isoa kivimurskaa, osittain nyrkin kokoisia kimpaleita, joten hyvät nilkkaa tukevat ja sorassa pitävät kengät ovat asiaa. Ja jos suunta on vastakkainen, kuvittelisin, että tilanne on sama.

17-07-10-16-02-45-281_deco

Perillä kuplahissin lähtöpisteessä kipaisin vielä tuliaisostoksille vihreälle kaapille. Mansikkahillo ja vadelmaetikka lähtivät mukaan, voikukkahunajaa vähän mietin, mutta kolikot loppuivat kesken. Hilloa testattiin melkein heti lettujen kanssa ja se oli kyllä parasta mansikkahilloa aikoihin. Etikalle pitäisi vielä löytää joku resepti, mutta puteli saa toimia ensialkuun koristeena keittiössä.

 

 

 

En resumen: Bannalpsee es un laguito artificial en los Alpes, cerca de Engelberg. Un lugar bonito y tranquilo para un picknick y para un nadadito refrescante o para seguir por las montañas hasta el infinito. Y si se devuelve a Fell, en la estación de la gondola se puede conseguir alguito, productos locales, para llevar a casa. Las jaleas, miel, jugos, suspiros y tajaditas secas de manzana están en un closet abierta afuera y la plata se pone en una cajita. Nosótros llevamos jalea de fresa para las crepas y una botellita de vinagre de frambuesa para dar sabor a las ensaladas.

Kurzgesagt: Die heisse Luft war in Zürich so schwer zum atmen, dass wir in den Bergen wollten. Irgendwohin und, bitte, mit einem See. Bannalp war die Antwort. Dort ist es schön, ruhig und erfrischend. Dazu haben wir Himberressig und Erdbeer Konfitüre von der Region gekriegt. Die Konfitüre war so fein, das ich unbedingt zurück möchte. Auch zum wandern.

 

Kesänautintoja

Street Food Festivalille, kohti myrskyä ja ukkosta, vaikka tornado imaisisi nuudelit ja jäätelöä koristaisi rakeet, ajattelimme ja päätimme olla kokonaan huomioimatta ylle vyöryvää säätä.

17-07-05-08-30-24-365_deco
Festivaali löysi uuden kodin Hardturmin alueelta.

Suunnittelin täyttäväni blogin kauniilla iltakuvilla, joissa eriväriset pyöreät lamppuketjut koristavat helminauhana sirkusmaista, satumaista aluetta, pienet metallihäkkyröihin tehdyt nuotiot lämmittävät palelevia käsiä (koska on enää parikymmentä lämmintä helteen jälkeen), ihmiset rupattelevat raukean rauhaisina, vatsat täynnä moninaisia makuja ympäri maailman. Mutta ennen auringonlaskua mustat pilvet räväyttivät sen koko illan uhkaavana leijuneen sisältönsä syöjien päälle. Ison katoksen alle mahtui suurin osa; sade tuskin kestäisi kauan. Sitä en tiedä, mitä yhdelle reunalle kyhätyille harsokattoisille ja patjallisille lepolavereille, kuin trooppisille oaaseille, tapahtui. Ehkä niistä tuli vesisänkyjä?

17-07-03-15-59-54-784_deco

Onneksi siinä vaiheessa olimme jo valmiita tallustelemaan hitaasti, ruokaa sulatellen kohti ratikkaa. Vähän jäi kaivelemaan, että nachojen guacamole oli loppunut jo alkuillasta. Avocadosalsaa oli sentään jäljellä. Ja ne chilikastikkeet! Habanero oli todellakin sitä mitä piti, eikä säälistä laimennettu. Sitruunamarinoitu kala, Ceviche, oli perulaiseen tapaan tarjoiltu, perunoiden ja bataatin kera.

17-07-03-15-59-18-400_deco

Olisin halunnut japanilaisia annoksia, joissa oli kaikissa jotain pyöryköitä, en tiedä mitä, mutta silti tuli tarve maistaa niitä; ehkä ensi kerralla. Samalle listalle jäi myös ceviche-kojun musta kasvisburgeri. Kamerunilaisten kohdalla tuoksui niin vetoavasti, että tarvitsin välittömästi alkupaloja, näitä ei lykättäisi toiseen kertaan.

Kasvissamosat eivät olleet niitä esteettisimpiä, vähän muhkuisia ja paperilautasella värittömiä uppopaistoksia, mutta niin hyviä! Taikinassakin oli rutkasti mausteita, eikä selvästikään ollut käytetty mitään puolivalmisteita. Olisi ehkä pitänyt maista myös kokonaista grillattua kalaa, tilapiaa, sekin tuoksui herkulliselta. Nämä tyypit selvästi osasivat asiansa ja sitäpaitsi kojussa oli torin paras meininki, annokset syntyivät musiikin ja tanssin lomassa.

Kupillinen vietnamilaista nuudelikeittoa katosi alta aikayksikön, samoin kreikkalainen kasvispita. Pita oli pehmeä ja ainekset kirkkaan raikkaita. Pieni kommunikaatio-ongelma oli syntyä, kun sipulit jäivät puuttumaan, eikä Zwiebel ollut kreikkalaiskokille tuttu sana. Elekielellä sain renkaat annoksen päälle.

Jälkkäriosastolla teki mieli maistaa kaikkea, rullajäätelöä, mustaa jäätelöä, myös perinteiset leivonnaiset, éclair ja macarones houkuttelivat. Lopulta päädyttiin espanjalaiseen churros con chocolate annokseen, joka oli hervoton. Se jäi kahdelta syöjältä kesken, vaikka churrot olivat rapeita ja suklaa ihanan paksua. Dippaus muuten on vaativa laji; paidasta näki, että oltiin käyty ruokafestareilla.

17-07-03-15-55-35-781_deco
Epäilen, että churrojen paistaja on oikeasti flamencotanssija.

17-07-03-15-54-51-510_deco

17-07-03-15-54-16-563_deco
Moni kuppikakku päältä kaunis.

Näitä kuppikakkujakin oli lopulta pakko vielä maistaa, mutta ikiaikuinen sanonta piti paikkansa. Todella viehättäviä – ja tylsän makuisia. Pohja oli tavallinen voilla tehty vaniljamuffinsi, raskas ja tympeä. Ja päällä jonkinlainen voikreemi, josta puuttui tuorejuuston kirpeys.

Vaikka lauantaina oli vatsa täytetty, sunnuntain koittaessa nälkä närästi jo aika tavalla ja olimme valmiita seuraavaan herkuttelusessioon. Tähän kohtaan oli tarkoitus laittaa kuvia kesäisen lounaskonsertin runsaasta ja värikkäästä buffetista, ikäänkuin sinetiksi parin päivän herkuttelusta, mutta ilmeisesti ahneus teki tepposet. Yhtään kuvaa ei ole, edes itse viemästäni kakusta. Kuvaamisen sijaan keskityin huolella ja antaumuksella täyttämään lautasta ja saaliin syömiseen.

Viulunrakentajan kesäkonsertin buffetin tarjosi ateljee, jälkkärit toivat vieraat. Ohjeeksi sain vain, että kakku saisi mieluusti olla neliömetrin kokoinen. Pellillinen omenarahkakakkua sai täyttää tämän tehtävän. Muuten tarjolla oli läjäpäin juustoja, melonia, mozzarella-tomaatti -vartaita, kuivakinkkuja, salamia, couscous-salaattia, leipiä, meloneja, mansikoita ja kirsikoita, kokonaisia porkkanoita ja vihannestikkuja.

Mutta siis, aperoa edelsi musikaalisia herkkuja. Itse konsertti joutui siirtymään surkean sään vuoksi puutarhasta sisälle. Vanhan myllyn pihakatoskaan ei riittänyt; kosteus oli liikaa jousisoittimille.

17-07-03-15-53-16-758_decoKesäisen ulkokonsertin viehättävyys on juuri se paikka lammaskarsinan läheisyydessä, joten vinttisali latisti hiukkasen tunnelmaa. Kvartetti soitti paletillisen klassista, Elgaria, renessanssimusiikkia ja argentiinalaisia tangoja. Siinä vaiheessa kukaan tuskin enää muisti kaivata puutarhaa. Viulunrakentajan koira on selvästi konserttikoira, se paukutti lattiaan hännällä tahtia ja lauloi tangon loppuun oman unisen soolonsa.

17-07-03-15-52-30-471_deco
Miele nauttii musiikista. Vieressä isäntä, joka aina pukeutuu sukkia myöten Marimekkoon.

En resumen: Un fin de semana de muchos sabores, para el oído y para el paladar. (Street Food Festival y un concierto de verano donde el luthier.)

Kurzgesagt: Eine Wochenende mit vielen Aromen, für das Ohr und für die Zunge. (Street Food Festival und ein Sommerkonzert beim Geigenbauer.)

 

Zürichin kahvilat osa 1: vietnamilaista kahvia ja sconesit japanilaisittain

Yleensä se menee niin, että kun kintut on löperöinä ja pakko saada kahvia ja heti, ei mitään kivaa paikkaa tunnu olevan missään. Tai kun vieraiden kanssa pitäisi löytää se täydellinen paikka, jossa a) olisi kaupungin parhaat maisemat, b) joka tarjoaisi sataprosenttisen makunautinnon paikallisen kulttuurin ja henkilökohtaiset preferenssit yhdistäen, ja c) vastaisi „kivan paikan“ kriteereihin, käy muisti aivan tyhjillä. Yhtäkkiä ei mieleen tule muuta kuin ne ketjukuppilat, jos sitäkään. Siksi uusi projekti: kategorisoin käymäni kahvilat ja listaan ne puhelimeen. Sieltä sitten näppärästi valitsen, kun kofeiinitaso on päässyt laskemaan uhkaavan alhaiseksi ja aivotoiminta on nollilla.

cranh caphe terassi
Granh Caphên katuterassi ei jää jalankulkijoiden jalkoihin.

Zürichin kauppakadun Bahnhofstrassen luksusmerkkien päässä eli lähellä järveä on vuosikaudet ollut hiljaista. Paradeplatzin perinteistä ja aina tupaten täynnä olevaa Sprüngliä lukuunottamatta, Jimmy Choon, Diorin ja Tiffanyn ympäristössä ovat perinteisesti kukoistaneet pankit, eivät kahvilat. Toukokuussa ovensa avasi kuitenkin Granh Caphê. Aasialaistyyppisiä ravintoloita on joka kulmalla, mutta väittäisin, että tämä on kaupungin ensimmäinen vietnamilainen kahvila. Jota nimestä huolimatta kutsutaan myös deliksi.

cranh caphe filtterikahvi
Tämä on vietnamilainen filtterikahvi.

Granh Caphên edustalla on zürichiläisittäin harvinaisen leveä jalkakäytävä ja reilusti tilaa pöydille. Iltapäivän helteessä varjoisalla katuterassilla istuu enemmän porukkaa kuin sisällä. Ohi römistelee ratikoita, muuten paikka on rauhallinen ottaen huomioon, että ollaan kaupungin ytimessä.

cranh caphe ikkuna2
Ikkunasta voi pitää silmällä ratikkaliikennettä ja turistilaumoja.
cranh caphe rainbowrolls
Rainbowrolls. Ilo silmälle.

Kahvila on pop-up -tyyppinen, sillä on kaksi vuotta aikaa kukoistaa, sen jälkeen rakennus menee täysremonttiin. Väliaikaisuus näkyy ehkä siinä, että kaupan toisesta päästä avautuu lasiseinä ja ovi Gross Couture -liikkeeseen. Kahvia siemaillessa voi samalla valita ikkunassa roikkuvista iltapuvuista mieleisensä. Kätevää.

cranh caphe yleis sisä
Kuppilassa oli tilaa.

Iltapäivällä ruokalistasta löytyy pientä syötävää, joista osa on vasta „tulossa“. Nyt kahvin seuraksi tarjottiin joko sandwichiä tai rainbowrolls. Valitsin jälkimmäisen ravuilla ja kokeeksi vietnamilaisen kahvin kondensoidulla maidolla. Kahvi oli kuin karkki, voimakas ja todella makea. Hinta sen sijaan oli suolainen; 6 frangia desin juomasta, mikä on kallis jopa Bahnhofstrassella. Rullien 9 Fr sen sijaan on normaalin rajoissa.

cranh caphe hylly
Vietnamilaista kotiin vietävää.
cranh caphe kallopullot
Näissä ei olekaan vietnamilaista, vaan meksikolaista juomaa. Arvannette mitä.

Aivan toiselta puolen kaupunkia, Beckenhofstrasselta, löytyy japanilaishenkinen Miyuko, jonka myös laittaisin aasialaisten kahviloiden sarjaan. Oikeastaan Les gourmandises de Miyuko on kulttuurien sekamelska. Nimessä on ranskaa ja japanilainen nimi, joka ilmeisesti viittaa mangaan, sisustuksessa japanilaista söpöilyä, kahvilan perustaja on sinertävätukkainen saksankielinen sveitsiläinen ja toinen Miyuko-kahvila on avattu – minnekäs muualle – muodikkaaseen Reykjavikiin, Islantiin.

miyuko ulko2
Siinä niin nätisti vierekkäin: sveitsiläinen Wirtschaft ja Japanila.

miyuko taulut kukatZürichissä varaus on avainsana. Ihan kaikessa. Leffaliput, pöydät ravintoloihin, kinkku jouluksi ja ystäväni Pian mukaan myös ruokakaupasta ruodot ja päät kalakeittoon – tai jäät ilman. Miyukoon on turha yrittää ilman pöytävarausta, varsinkaan viikonloppuna. Torstaina niitä oli lauantaille jäljellä „muutama“. Varauksen voi tehdä netin kautta, kunhan ensin hyväksyy tiukat säännöt myöhästymisestä ja valitsee valmiiksi menú-vaihtoehdon. Jo edellisellä kerralla kaikesta ulkoisesta herttaisuudesta huolimatta kahvilassa leijui jonkinlainen ankaruus. Seurani mielestä tarjoilijat olivat pelottavia.

miyuko kakku
Laktoositon mutta graafinen kaakku.
miyuko cappuccino
Ihan tavallinen capuccino.

miyuko taulu

Edellisestä kerrasta viisastuneena päädyin nyt ihan tavalliseen capuccinoon. Miyukon plussaksi on laskettava se, että kakkuja saa myös vegaanisena ja laktoosittomina, kuten myös kaikkia juomia. Tällä kertaa sconesit (brittiläistä alkuperää) olivat uunissa liian kauan ja pieni pettymys. Sortteja oli myös yksi vähemmän. Kahvi tuotiin sveitsiläiseen tapaan ensin ja syötävät myöhemmin. Kuiva scones olisi vaatinut huuhteluksi toisen kupin kahvia. Kahvista ja syötävästä pulitettiin noin 16 Fr.

miyuko scone annos
Teelusikallinen hilloa ja kuivahtaneet sconesit, mutta kermaa on riittävästi.
miyuko syöty
Valituksesta huolimatta kaik´mäni.

En resúmen: Nunca se me ocurre donde podría haber una buena cafetería (bonita, con algo rico de comer y con una buena vista) en Zürich, cuando urgentemente haga falta. Entonces, ahora hago una lista en categorías en mi teléfono. Las dos primeras son en alguna manera asiaticos: la cafetería vietnamita, Granh Caphê,  y la cafetería en el estilo manga japonés, Les gourmandises de Miyuko.

Kurzgesagt: Es fällt mir nie in Züri ein Café ein, wenn es notfallsmässig nötig wäre. Deswegen mache ich mir jetzt eine Liste auf dem Handy. In der Kategorie „praktisch asiatisch“ gibt es jetzt zwei: contemporary Vietnam Deli Granh Caphê und Les gourmandises de Miyuko mit Japan-Flair.

Alkaisinko kasvattaa avokadoja Costa Ricassa?

Tässäkö on se tilaisuus, jota aina olen odottanut? Eurooppalaiset ovat yhtäkkiä avokadohuumassa ja minulla lanko, jolla maata Costa Ricassa. Sillä pläntillä on kasvatettu kahvia, pienen nyrkin kokoisia retiisejä, korianteria, salaattia, kurpitsoita ja possuja. Sikala oli viimeisin projekti, pari vuosikymmentä sitten. Pläntillä majaa pitäviä tilanhoitajia uhkailtiin, kyläläiset harrastivat jäyniä, kaikki mitä voi ryöstettiin, possuille tuli suu- ja sorkkatauti ja talo poltettiin.

avokadon siemen
Avain vaurauteen?

Costa Ricassa avokadoja syödään 15 000 tonnia vuodessa, mutta niistä tuotetaan itse vain 3000 tonnia. Loput on tuotu Meksikosta, sieltä missä nyt kai ”vihreää kultaa” on enemmän kuin tarpeeksi, kun virta rajan pohjoispuolelle on pysäytetty erilaisin muurein ja estein tai ainakin hankaloitettu. Ja Costa Rica päätti, että kaikkein halutuinta lajiketta ei maahan enää Meksikosta tuoda, koska sen mukana saattaa tulla laiton siirtolainen, virustauti nimeltä auringontäplä.

avokado ja siemen
Tätä kaikki haluavat: vihreää kultaa.

Siitä meksikolaiset eivät tietenkään pidä ja syyttävät Costa Ricaa protektionismista. Joka tapauksessa, Keski-Amerikan avokadokiistat, yhdysvaltalaisten Trump-ongelma ja eurooppalaisten vihersmoothie-avokadoleipä-raakakakku -muoti horjuttavat avokadolaivaa ja virtaukset vaihtavat suuntaa.

Costa Ricassa avokado on peruskauraa, sitä on aina pöydässä, aamiaisesta lähtien. Suoraan kuoresta, veitsellä tai lusikalla pyöräytettynä. Ei mitään hifistelyä, kauniisti aseteltuja viipaleita. Guacamolea ehkä, kun kokki innostuu. Avokadopastasta ei ole tietoakaan.

salaatti
Langon viljelykset tätä nykyä kotipihan perukoilla. Nämä melkein puut ovat salaattia, joka on puhjennut kukkaan. Epäilen, että kukkivaa salaattia on vain tropiikissa.
salaatin kukinnot
Saisiko tästä jo salaatin siemeniä? Onko sellaisia?

Nyt hinnat on pilvissä, avokadoja on tarjolla vähän ja nekin surkeita. Näkisin tässä markkinaraon. Sitä, miksi costaricalaiset eivät itse viljele tarvitsemiaan avokadotonneja, en tiedä. Ehkä syy on sama kuin aina. Muualta tuotettuja saa halvemmalla.

Jos kerran Kirsi Salo on ruvennut avokadofarmariksi Kolumbiassa, niin mikä etten minä. Eli jos kaikki menisi poskelleen, elämä kippaisi yllärinä kaiken nurinpäin, Sveitsi sulkisi minulta rajat ja Suomi hylkäisi, niin mitä olisi jäljellä? Ainakin hedelmällistä maaperää, aurinkoa ja riittävästi sadetta. Jos lanko suo.

orkidean kukkatyyppi
Langon pihalla kasvaa myös kansalliskukka orkidea, joka näyttää satuolennolta.

En resúmen: Europa está en una fiebre de aguacate. Hay pasta con aguacate, smoothies, pan, queque, todo. Y en Costa Rica no producen tanto como haga falta. Antes importaron de México, pero ticos ya no quieren „el oro verde“ mexicano, ya que temen que estén infectados con „mancha del sol“.  Mi solución personal es muy facil: voy a ser un productor de aguacates. Y cómo? Me voy a Costa Rica con la maleta llena de semillas y los siembro en la finca. En la finca de mi cuñado. Si me deja. (Nana: gracias por las fotos.)

Kurzgesagt: Europa hat ein Avocadofieber. Alle essen avocados. Und im Land der Avocados, in Costa Rica, können sie nicht mal genug Avokados für sich selbst produzieren. „Das grüne Gold“ von dem grossen Avocado Produzent Mexiko, wollen sie nicht mehr, weil die vielleicht mit einem Krankheit infiziert sind. Meine Lösung wäre, dass ich nach Costa Rica reisen würde, mit einem Koffer voll von den Samenkernen und die dort in einem Finca zu pflanzen. In dem Finca meines Schwagers. Wenn er mich lässt.