Huningue hunningolla

Ennen aamupalaa olin sitä mieltä, että tuohon sateeseen en lähde. Ja heti sen jälkeen, että tuohon sateeseen tietty lähden. Costaricalaisella gallo pintolla, riisiä ja papuja munakokkelin kera, parhaassa tapauksessa lisukkeena avokadoa, paahdettua leipää, kahvia ja puristettua appelsiinimehua, on kotiväen mukaan ihmeitä tekevä vaikutus. Se on kuulemma ”power breakfast”, jolla jaksaa ja kykenee kohtaamaan kaiken, mitä ikinä päivä tarjoaakaan.

vesivoimala
Reinin yli vesivoimalan kautta. Pienet pisteet rakennuksen muurin takana ovat pyöräilijöitä.

reittikartta

Gallo pinton maagisia ominaisuuksia ei ole kiistäminen, mutta siinä pikkuhiljaa herätessä oivalsin myös, että olisi toivoa lounaasta Ranskassa ja kakusta sekä kahvista Saksassa. Sillä ranskalaiset osaavat ruuanlaiton ja saksalaiset leipomisen.

Reitti kulki kahdeksikon lailla Sveitsistä Saksaan, sieltä Ranskaan, takaisin Sveitsiin ja Saksan kautta Sveitsiin. Raja tuli vastaan niin useasti, etten enää pysynyt laskuissa mikä maa oli menossa. Kylän sisällä, pyörätiellä oli siitä merkkinä kolme maalattua valkoista ristiä. Ei ollut tullimiestä kysymässä, että mitä mitä tarakalla kulkee.

friedensbrucke
Rauhansillalla oli rauhallista

Baselissa pieni poika ähisi mäessä suomeksi, sisarukset painelivat edellä ranskaksi keskustellen. Ehkä jossain niillä paikkein, ennen tai jälkeen, meille ojennettiin mehevät omenat. Sveitsiläisiä, meille painotettiin.

huningue
Tämä on Huningue. Ilma korosti ilmeistä ankeutta.
huningue-katu
Huninguen kaduilla oli hiljaista

huningue-talo

Ranskassa tajusin, että minua on petetty: osuudella ei ollutkaan rehevää maaseutua, pittoreskeja kyliä seitsemän ruokalajin lounaineen. Kaupunki, luultavasti Huningue, oli kyllä hunningolla. Rönttöinen, harmaa, auki vain kebab-kioski ja noutopizza.

herkkuateria
Päivän gourmet-lounas.

Lounasaika oli jo ohi ja Ranskan pätkä loppumaisillaan, nälkä heikotuksen puolella. Sade kiristi otettaan, joten Saint-Louisin Slow up –tapahtumapysäkki kutsui katokseensa. Flammkuchen tuli minuuteissa uunista, kuumana ja rapeana, lähes täydellisenä. 7 euron hinta ei päätä huimannut ja jälkiruoka, kaksi kahvia, kakkupala ja omenapiiras lähtivät kahdella eurolla. Siis yhteensä 2 euroa – puolikkaan espresson hinta Zürichissä.

jalleen-kotona

basel
Baselissa, endlich.

CH-merkkien toisella puolen, Baselissa, vauhti kiihtyi kaupungin ali kulkevissa autotunneleissa. Tuntui kummalliselta kiitää omin voimin siellä, missä yleensä on peltiruuhka. Ja lähes yksin. Kiihtyvä sade, ehkä myös iltapäivän tunnit, veivät loputkin pyöräilijät kotiin.

rheinfelden-d
Tällä puolella siltaa Rheinfelden (D), toisella Rheinfelden (CH).
rheinfelden-ch
Rheinfeldenissä näytti olevan kivoja kahviloita useampikin. Litimärkinä jätettiin väliin, mutta tänne haluan uudelleen.

rheinfelden-katukuvaa

Rheinfeldenistä (CH) lähdettiin ja Rheinfeldenistä (D) palattiin sillan yli Sveitsiin. 60 kilometriä sateessa, loppu ypöyksin, pikkuisen eksyskellen, sillä opastekylttejä keräiltiin jo pois. Lienee luksusta, että saksalainen poliisi pysäyttää kaupungin liikenteen vain meille kahdelle. Viimeinen rajan ylitys tapahtui sekunteja ennen kuin puhallettava tapahtumaportti lösähti maahan ja harmaista harmain slow up oli virallisesti ohi.

Slow up Basel-Dreiland, 60 km

En resúmen: Una vuelta en bici en la lluvia. No way, pensé. Pero después del gallo pinto pensé de nuevo: way, man way.  El Slow up de tres países, Suiza, Alemania y Francia, lo hicimos casi solos. Y el pueblo francés pintoresco con un almuerzo de siete platos no lo encontramos nunca.

Kurzgesagt: Mit dem Velo im Regen. Nichts für mich, dachte ich vor dem Frühstück. Nach dem costaricanischen Frühstück, Rührei mit Reis und Bohnen, das wie ein Wunder wirkt, dachte ich: doch etwas für mich. In Slow up Schweiz-Deutschland-Frankreich waren wir zum Schluss ziemlich allein. Und das malerische französische Dorf mit einem Mittagsessen des 7 Gänge Menús habe ich nie gefunden.

Huiskis Davosiin, huiskis takaisin

20160528_175151

Jos olisin tiennyt illallisen hoituvan kehnolaatuisilla huoltamovoileivillä ja raejuustolla, siis silloin kun kävelin painostavassa helteessä kaupungilla ensin luoteeseen, sitten lounaaseen, lopulta koilliseen, olisin ehkä ostanut matkalta jotain pientä. Tai ainakin siinä vaiheessa, kun tein mielestäni fiksusti, yritin pienenpieneen mangakahvilaan, kuin koristeelliseen nukketaloon, koska muiden piti olla nauttimassa auringosta tai kaupungilla, olihan lauantai-iltapäivä. Paikka on kadulla, jonne ei eksy kuin vartavasten, kyllä sinne mahtuu, ajattelin. Avasin oven, lämpötila sisällä oli vieläkin korkeampi kuin ulkona, eikä yhtään tuolia ollut vapaana. Siinä vaiheessa jo hiukan hiekotti, jano oli kauhea ja vesipullokin kotona.

20160528_185022

20160528_180731_HDR

Aloin pohtia mennäkö illemmalla elokuviin katsomaan Almódovarin Julietan, teatterissa olisi tilaa tällaisella säällä ja ehkä sitä ennen voisin syödä jotain, kupillisen hedelmiä kadun varrelta, Utoquailta, ne näyttävät aina niin herkullisilta. En silti pysähtynyt värikkään myyntipöydän edessä ja kävelin Niederdorfin sandwich-paikankin ohi. Ja nyt jano oli niin kauhea, ettei nälkä saanut enää ääntään kuuluville ja olin sittenkin kallistumassa elokuvan sijaan junaretkeen Badeniin, bluesfestivalille, missä Ina Forsman olisi keikalla; tekisin ehkä nopean munakkaan kotona ja sitten lähtisin.

20160528_193400

20160528_182640

Silloin kilahti tekstari Davosista, ajoin äkkiä bussilla kotiin, vaihdoin vieläkin viileämmän paidan, nappasin pari banaania ja niin olimme menossa autolla kohti Davosia. Edellinen kerta oli ensimmäisenä Sveitsin jouluna, niin kauan sitten, etten enää edes muistanut miten kaunista matkalla on. Silloin miehen työprojekti kesti aattoiltaan ja minä lojuin pienenpienessä yksiössä syömässä konvehteja ja välissä maistelin lahjakorista löytynyttä punaviiniä ja katselin Pingua televisiosta. Seitsemältä illalla ajoimme Davosiin jouluillalliselle puolitoista vuotta myöhemmin syntyvän tyttäremme tulevan kummisedän äidin luo.

20160528_200547_HDR

Tänään Davos näytti isommalta kuin muistikuvissani, kaupungilta. Kaduilla haahuili hiihtäjien sijaan festivaaliväkeä, cosplay-tyyppejä manga- ja animeasuissaan. Kaappasimme huonovointisen ja kuumeisen jälkikasvun kyytiin, käänsimme auton ympäri ja ajelimme takaisin. Viiden maissa starttasimme, kymmeneltä olimme kotona Zürichin kupeessa. – Jospa olisin tiennyt mitä ilta tuo tullessaan, niin…

20160528_204930

En resúmen: Si hubiera sabido, que la cena iba ser sandwiches secos de una bomba, tal vez hubiera comido alguito, cuando caminaba en Zürich en la tarde. O al menos en ese momento, cuando entré en una cafeteria de mangas (a la dueña le gustan las caricaturas japonesas), que es cómo una casita de muñecas y me dí cuenta que en total, apesar del lugar remoto, también esa estaba llena. Seguí caminando, pensando si ir a ver al película nueva de Almodovar, Julieta, y tal vez comer algo chiquitillo antes de eso, pero tampoco paré donde venden fruta deliciosa o en el lugar de sandwiches jugosos. La sed ya no dejaba campo al hambre. En vez empezé a estar a favor del plan de ir a Baden, a un festival de blues, donde una finlandesa iba cantar hoy. Y tal vez comer un snack en casa antes de salir. Pero en ese momento me vino un mensaje de Davos. Y media hora después estuvimos en el carro manejando para allá. En las calles del centro de esquí reconocí pikachus y totoros, jovenes vestidos como en las mangas y animes. Dos horas ida, una parada corta en Davos para recoger la hija con fiebre, en el camino una parada en la bomba y dos horas vuelta a casa.- Si hubiera sabido, como iba ser la noche…

Kurzgesagt: Der Nachmittag in Zürich war schwül und ich optimistisch. Sicher niemand in Manga-Café, weil das nicht ganz im Zentrum liegt und weil es so warm war, alle sind sicher entweder beim Einkaufen oder im Badi., dachte ich. Drin war es noch wärmer als draussen, aber das Café, der wie ein Puppenhaus ist, keinen Platz für mich hatte. Also weiterlaufen, mit durst und immer weniger hunger, aber auch immer weniger Energie. Wenn ich nur gewüsst hätte, dass das Abendessen nur ein Sandwich von einer Tankstelle wäre. Vielleicht doch etwas kleines auf dem Weg, dachte ich dann, eine Fruchtbecher davon, wo die so köstlich sind. Aber bin weitergelaufen. Sollte ich ins Kino gehen? Oder nach Baden zum Bluesfestival, wo die Finnin heute singt? Auf der Strasse konnte ich nur Leute mit Wasserflaschen sehen oder sitzend beim Apero; ich hätte dringend was zum trinken. gebraucht. Mein Natel macht ein „klingnkling“, ein SMS aus Davos. Eine halbe Stunde später waren wir im Auto. In zwei Stunden in Davos, wo Pikachus und Totoros die Strassen füllten. Die Autotür auf, unsere erkrankter Manga und Anime Fan hinein und die Tür zu. Noch zwei Stunden und wir waren schon wieder zu Hause. – Wenn ich gewusst hätte, wie die Nacht sein wird….

Siksakkia rajojen yli

slowup schaffhus7
Jaahas, sitä ollaan Saksassa, ulkomailla.

Varmaan ajattelette, että nyt me meni taas eksymään jonnekin Sveitsin maaseudulle. No ei. Ajettiin kuin karjalauma karsinoissa; näiltä reiteiltä ei eksy mihinkään ja jos olisi yrittänyt, vapaaehtoiset ohjaajat tai poliisi olisi kyllä nykäissyt hihasta ja kysynyt, että minne matka.

slowup schaffhus
Siirtymä Saksasta Sveitsiin, vanhan tullipisteen kohdalla
slowup schaffhus9
Ja kuinka ollakaan, taas ollaan Saksassa

Schaffhausen on Sveitsin pohjoinen umpilisäke, Saksan ympäröimä uloke. Raja on muutenkin yhtä siksakkia, 38 km pyörälenkkiin sisältyi 6 ylitystä. Maiden ero näkyi lähinnä kylteissä; fontit ja värit vaihtuivat. Ja tuli huomatuksi lounasostoksilla, sillä repusta löytyi vain svetsiläisvaluuttaa. Miehen lompakosta löytyy onneksi aina euroja, kuulemma varmuuden vuoksi, ja kuinka ollakaan, myös Intia rupioita, dollareita ja Romanian leitä. Tarjosin viittä euroa vastineeksi kahdesta salaattialautasesta, täällä Saksassahan kaikki on niin halpaa. Mies katsoi jotenkin oudon sumeasti ja toisti hinnan. Sveitsiläinen minussa kuuli aivan selvästi lausutun ”foif Euro”, mikä olikin eteläsaksalainen ”zwölf (12) Euro“.

slowup schaffhus1
Tämäkin on pyörä. Dekapitoin hätäisessä tilanteessa taustalla pyöräilevät; kaikille meille tuli kiire väistää ambulanssia.

Rajan ylityksestä kertoivat myös poliisien koppalakit ja toisen väriset poliisiautot sekä ambulanssit. Sveitsin puolella poliisien käyttämät accessoires rajoittuivat cooleihin mustiin aurinkolaseihin.- Juu, kyllä täällä leijuu ilmassa erilainen fiilis, sellainen Bundesrepublik-tyyppinen, ajattelin. Ihan selvästi viljakin kasvaa deutschlandmaisesti ja tiessäkin oli kuoppa. Mutta sen kuopan jälkeen oli kyltti: ”Bundesrepublik Deutschland”. Mitä?! Hä?! Siis äskeinen olikin Sveitsiä. Tarkkaavaisuus rajojen ylityksissä oli selvästi herpaantunut. Onneksi välillä oli musiikillisia viitteitä kulttuurin vaihtumisesta, ainoastaan Saksan puolella oli tarjolla rullaatirullaata torviorkesterilla, jonka mukana taputtivat yllättävän innokkaasti myös sveitsiläiset pyöräilijät, kipattuaan useamman ison tuopillisen saksalaista olutta. Sveitsin puolella pysyteltiin turvallisesti alppitorven törähdyksissä ja kaijuttimista kaikaavassa trooppisessa salsassa.

 

20160523_134718(1)
Tämmöinen rytty oli ohjekarttana

Reitillä oli useita kilometrejä aika kapeita osuuksia, paljon pyöräilijöitä ja kieli keskellä suuta –ajamista, sumppuja, joissa oli noustava kokonaan satulasta. Relax-hetki koitti vasta kun oltiin takaisin Schaffhausenissa. Joen varrelta löytyi sopivasti kahvipaikka. Istahdimme paahtavaan aurinkoon. Ohikulkevat veneet ja jokilaivat surisivat unettavasti, vesi liplatti. Paistuvan letun ja kahvin tuoksu sekoittuivat ilmassa. Ja mikä parasta, suurin osa pyöräväestä ajoi ohi.

slowup schaffhus11slowup schaffhus12

slowup schafhus13En resumen: En la vuelta de bici cruzamos la frontera seis veces y nadie preguntó por el pasaporte. Bien, ya que no lo tenía. De qué sabe uno si está en Alemania o en Suiza? Los rotulos son diferentes, la moneda también, el estílo de los policías y los colores de sus carros. Según yo, se lo nota claramente en el feeling. Hasta el trigo me pareció crecer diferente en el lado de Alemania. Justo después de ese pensamiento vi el rotulo que nos saludaba, “Bundesrepublik Detuschland”, o sea, Alemania. Así que donde todo era tan alemán, en total era Suiza.

Kurzgesagt: Das Zickzack mit dem Velo an der Grenze Schweiz-Deutschland ist ziemlich verwirrend. Wenn man denkt, es wäre deutlich Deutschland, sogar das wachsende Getreide hat Deutsch ausgesehen, war es doch Schweiz und umgekehrt. Woher weisst man, an welcher Seite findet man sich? Na ja, die Schilder in Deutschland sehen mir definitiv fremd aus und man sollte eigentlich Euro im Portmonee tragen. Und auf dem Weg der Stil von den Polizisten war anders. Die Deutsche hatten eine Kappe, die Schweizer coole schwarze Sonnenbrillen.

 

Pyörillä väärään suuntaan

 

solothurn2

Pyörä autoon, auto Solothurniin ja jalat polkimille! Tulihan se sieltä, se täydellinen sunnuntaikeli.

Sunnuntain pyöräilytapahtumassa, lieneekö säästä johtunut, tunnelma oli rennon euforinen, ilmassa raikasivat trooppiset rytmit ja kaikki tuntuivat olevan mitä parhaimmalla päällä. Porukkaa oli sopivasti, ketään ei nyppinyt mikään ja kaahaajat olivat muualla. Suurin osa oli liikkeellä polkupyörillä, erikoispyörillä ja pienimmät potkupyörillä. Rullaluistelijoillekin reitti sopi, jyrkemmät osuudet voi skipata shuttle-bussilla tai vaihtoehtoisesti roikkua pyörän tarakassa kiinni, ettei vauhti joko ylämäessä hyytyisi tai alastulo päätyisi pöpelikköön.

s up kartta

Slow upit ovat ilmaisia tapahtumia, joita järjestetään sunnuntaisin kesän ajan eri puolilla Sveitsiä. Matkalle osuvat autotiet suljetaan moottoriajoneuvoilta ja päivän ajan noin 40 kilometrin reitti on vain pyörillä, jalan tai rullaluistimilla liikkuville. Tämän sunnuntain lähtöpaikka oli Solothurnin vanhakaupunki ja kaupunkiosuuden jälkeen reitti olikin sitten yhtä maalaisidylliä.

solothurn1
Ken tästä käy, löytää itsensä Solothurnin vanhastakaupungista

 

solothurn4
Vanhakaupunki joen toisella puolen
solothurn3
Muurin sisäpuolella

 

Reitti on Slow upien parhaimmistoa; ilmassa leijui rypsin tai olisiko rapsin hunajainen tuoksu, pellot hehkuivat keltaisina, lehmänkellot kilkattivat, muu siellä, mää täällä, lampaita, maalaistaloja ja maalaiskyliä. Vuoden ensimmäiseksi pidemmäksi pyörälenkiksi ja huteralle nilkalle maasto oli armollinen, aavaa ja tasaista pellonviertä oli matkalla riittävästi, eikä nousua lopulta ollut kuin 275 m.

Meille kertyi kilometrejä noin 54 km, sillä suhtauduimme sekä karttaan että kyltteihin välinpitämättömästi ja siitä seurasi tuplakierros. Kahdeksikon risteyksessä ei kyltti osunut silmiin ja seurasimme vain edellä ajavaa porukkaa. Joka olikin menossa Solothurniin eli meidän lähtöpisteeseen. Kun olimme jo melkein kahdeksikon pikkusilmukan toisessa päässä Biberistissä maatilan luona, selvisi, että suunta on väärä. Pikkusilmukan poikki menevä viiru näyttää oikotien, mistä palasimme takaisin reitille, osuudelle, joka oli jo siis kertaallen ajettu. Kaikkineen suhrattiin aikaa nelisen tuntia, mutta se pitää sisällään monet kuvaus- ja muut tauot.

solothurn 23

 

solothurn 17

solothurn 22

Olin uuden kännykän kera tälläkin kertaa liikkeellä ja säädöt oli alkumatkasta vielä vähän poskellaan. Ruutu oli mustana, enkä nähnyt juuri mitään, varsinkaan niin paljon, että olisin saanut säädettyä kirkkautta ja voinut aavistaa kuvauskohteen, jonka vuoksi alkureitin otoksissa lehmät ja pyöräilijät ovat puolikkaita ja maalaistaloista on ikuistettu savupiiput.

Puutuneita kannikoita voi elvytellä taukopaikoilla, missä oli kilpailuja, pelejä, pomppulinna, pyöräseikkailurata ja aurinkotuoleja rentoiluun. Järjestäjät pitivät myös huolta verensokerista, reitillä oli tarjolla vähän väliä myslipötköjä, juomia ja muropaketteja. Jotkut pysähtyivät omille eväille niityille, omenapuiden varjoon, mutta muidenkaan ei tarvinnut kärvistellä nälässä. Matkan varrelle oli ripoteltuna sponsoreiden ruokapaikkoja, jotka tarjosivat bratwurstia (päivän gourmet-osuus: Hornussen Bratwurst, jossa oli appelsiininkuorta), pihvejä, salaatteja, hodareita, pastaa ja toisaalla kyläravintoloiden terasseilla tai improvisoidulla yhdistysten ja porukoiden järkkäämillä terasseilla samoin ruokaa grillistä, lettuja ja uppopaistettuja paneroituja ahvenfileitä. Lounaalle olivat pysähtyneet myös Sveitsin armeijan miehet; pyörät oli parkkeerattu erittäin suoraan riviin ja jokaisessa roikkui samassa asennossa lehmänkarvainen laatikkoreppu.

solothurn 19solothurn 21

solothurn 15

solothurn 11

Kun tulimme reittisählingin vuoksi Sennin maatilalle toistamiseen, tuntui siltä, että nyt on taas paussin paikka. Kilometrejä oli takana 47. Kävimme tarkastamassa lehmät, tiput, kanit ja muut sekä kuunneltiin ihan omalla nuotilla räppäävää kukkoa. Pienet pyöräilijät syöttivät lehmiä perunoilla ja porkkanoilla. Pimp my milk –pisteessä sai lypsää lehmää, tosin muovista. Ja siellä missä on sveitsiläinen tapahtuma, on lehmien lisäksi alppitorvia. Olkihattuiset herrat puhalsivat ilmoille käheitä säveliä. Me söimme maatilan maidosta tehtyä jätskiä, vaniljaa ja karamellia. Ja jatkoimme sitten, taas kerran, kohti Solothurnia.

solothurn9solothurn 10

En resúmen: Anduvimos en bici 54 km saliendo de Solothurn, en un evento, donde cierran las calles de los carros por un día. En realidad la ruta era un poco más corto, pero no nos interesaba mucho estudiar el mapa y los rotulos los ignoramos. Y después de más o menos 15 kilómetros llegamos casi de vuelta al punto de salida. Por dicha, nos mandaron a la dirección correcta para poder completar toda la vuelta. Por culpa de los kilómetros extras, tuve que comer más postre de lo que había calculado. El helado estaba hecho de la leche de las vacas de la finca donde paramos. Mientras comiamos, escuchabamos dos señores tocando la trompa de los alpes. Una tarde supersuizo.

Kurzgesagt: Der erste Slow up dieses Jahr! Gemütliches Velofahren war es schon, Idealwetter und alles, aber die Landkarte oder wenigstens die Schilder könnte man das nächste Mal lesen. Nach kurzem waren wir plötslich da, wo wir fast angefangen hatten, auf dem Weg richtung Solothurn. Zum Glück hat jemand uns eine Abkürzung gezeigt, so das wir bald schon wieder auf dem richtigen Weg waren. Sonst ein Supertag: Kühe, Sonne, Landschaft, fröhliche Leute, Glace; einfach herrlich!

Pysäkki auringossa

Kun influenssan häntä vielä painaa jalkoja, eikä reippaus kuulu olomuotoon, kävelen ovelle ja avaan neliön mallisen, lasisen kurkistusluukun ja työnnän nenäni ulos. Tuuli pyyhkii sieraimista sisään ja tunnen itseni snautseriksi. Luukusta näkyy krookusmatto ja yöllä puisia terassin ovia riepottanut myrsky on tuonut kevään tuoksun.

krokus2

16,2 astetta varjossa, silti paketoin kaulan villaliinaan ja kääriydyn harmaaseen, paksuun villakangastakkiin. Ulkona on laitettava aurinkolasit, kaikki häikäisee, valo, krookuksien siitepöly, muutaman sentin korkuisen narsissin hehkeääkin hehkeämpi keltainen.

Kadun reunassa pysähdyn. Bussi hurahtaa ohi. Olisi niin kätevää, jos se pysähtyisi tässä. Mietin kestävätkö keuhkot kävelylenkkiä, joka pakosti joko alkaa tai päättyy tiukkaan ylämäkeen. Zürichin alueella kuski ei taatusti päästä ketään ulos tai sisään muualla kuin merkityssä kohdassa; bussipysäkit on nimetty ja kyltillä varustettu. Kotkassa pysäkeistä taas kertoo pelkkä bussin kuva, parhaassa tapauksessa reitin numero. Vieras ei tiedä missä jäädä pois, maamerkitkin ovat asutusalueilla monesti samat: männikkö, omakotitalo, kioski. Kolmannessa kotipaikassa Costa Ricassa bussi pysähtyy, kun joku hihkaisee ”Parada!” Kaikki eivät edes huuda, silti kuski näyttää kuulevan. Paitsi suomalaisen naisen matalalla äänellä karjaistun pysähtymispyynnön. Jossain vaiheessa tajuan mikä mättää; costaricalaisten naisten huudahdus on nasaali ja paljon korkeampi kuin oma puheääneni. Aina pääsin silti ulos bussista jossain vaiheessa, kanssamatkustajien avustuksella. Välillä sata metriä ennen kotia. Toisinaan kävelin takaisinpäin pari sataa metriä hautausmaan kulmalta. Hyvällä säkällä bussi jarrutti juuri kotitalon oven kohdalla.

bootshouse
Privaatti uimahuone

Otan riskin ja päätän lähteä liikkeelle, vaikka joutuisin takaisin kivutessa pitämään yskäpausseja, jotka saavat sveitsiläiset katsomaan äkäisesti, vetäytymään nopeasti kauemmas ja suojaamaan hengitystiehyensä. Kävelen hitaasti kohti Zürichinjärveä, siellä aurinko tuntuu olevan vieläkin lähempänä. Jään istumaan suojaisalle puupenkille. Lokit uivat rykelmänä pienillä aalloilla lähellä rantaa. Viereen tulee nainen, joka kertoo pulahtavansa veteen. Käärin takkia vähän tiukemmalle. Olisi pitänyt ottaa mukaan kahvia termospullossa. Laitan silmät kiinni ja nojaudun penkin lämpimään selkänojaan.

 

zurisee helmikuu2

Kurzgesagt: Auch Husten ist schöner am Zürisee.

En resumen: Aquí sigo tosiendo. Sentadita en el sol de la primavera.