Kurpitsa – trauma vai herkku?

Kyllä, aion jakaa reseptin. Mutta sen tehdäkseni, joudun ylittämään Trumpin maalailemaa Meksikon muuria korkeamman esteen, nimittäin reseptinolouden.

Lukiossa olin Sivistyksen Soihtu -nimisen lehden ylpeä päätoimittaja. Julistin, että teen pamflettia, koska se kuulosti syvälliseltä ja intellektuellilta, mitä pidin tavoiteltavana. (Enkä todellakaan tiennyt pamfletin merkitystä.) Rehtori sattui sitten kysymään, että ”onks tää joku naistenlehti, jossa on ruokaohjeita?” Järkyttyneenä torjuin molemmat mahdollisuudet, sillä naistenlehti tarkoitti jotain vähempiarvoista, huonoa ja epäintellektuellia. Pahinta oli, että Sivistyksen soihdusta saattoi löytyä joku resepti.

palava-kurpitsa

Siitä eteenpäin oli selvää, että reseptejä oli kartettava, jotta uskottavuus ei kärsisi. Onneksi aikuisena uskottavuus on kärsinyt jo niin moneen otteeseen useammastakin syystä, ettei pari ruokaohjetta – tai ylipäätään mikään – hetkauta sitä suuntaan tai toiseen.

Kouluajoilta on myös mielikuva ruokalasta: pikkelsikurpitsaa lautasen reunalla tai pikkelsikuutioista sekoitettuna lantturaasteeseen, eikä se ole omiaan herättämään ruokahalua. Erilaisten laatikkoruokien maassa on hämmästyttävää, ettei kurpitsasta tajuttu koskaan tehdä laatikkoa tai keittoa. Vasta Sveitsissä tajusin, että tässä on kyse gourmet-ruuasta.

kurpitsa-uuniin

Suomen kurpitsabuumi täytti jokunen vuosi sitten blogit resepteillä ja jostain sieltä taitaa olla tämäkin alunperin peräisin. Ohje vaihtelee sen mukaan, mitä kotoa löytyy, mutta ilman valkosipulia, suolaa ja öljyä en rupeaisi hommaan. Hanki myös kurpitsa, jonka maku miellyttää eniten makunystyröitäsi.

sipulit-kurpitsaan

kurpitsan-tayte

Myskikurpitsa on keittoon loistava, mutta täytettäväksi hankala, koska tilaa on vähän. (Sen voi kyllä leikata pitkittäin ja täyttää puolikkaat.) Tällä kertaa täytin Hokkaido-lajikkeen kurpitsan. Kansi leikataan irti, siemenet kaavitaan pois ja sisus valellaan öljyllä ja sinne hierotaan reilusti valkosipulia ja maun mukaan suolaa. Kurpitsa laitetaan uuniin (45 min – 1h) pariin sataan asteeseen.

Sillä aikaa laita öljyä ja punasipulia, tavallista sipulia tai purjoa pannulle. Lisää sipulin pehmennyttyä esim. maissia. Juuri ennen täyttämistä sekoita joukkoon fetaa (voi olla myös maustettua), loraus balsamicoa, muskottia, pippuria ja korianteria. Rosmariini antaa myös hyvän säväyksen. Tarkista suola.

kurpitsa-ilman-kantta

Laita kurpitsa takaisin uuniin pariksi kymmeneksi minuutiksi kannen kera.

Syö joko lisukkeena tai pistele ihan vain tuollaisenaan pääruokana, kenties maukkaan maalaisleivän kera.

paistettu-kurpitsa

En resúmen: Una calabaza rellena es una de mis comidas favoritas: Primero hay que cortar “el sombrero”, vaciar las semillas y poner aceite, ajo + sal adentro. Después se cocina la calabaza en el horno durante 45 min (o una hora) a 200 grados celcius. Mientras tanto, se frie en una sartén cebolla y cuando la calabaza ya está, se añade granos de maís y queso feta, un poco de balsámico, nuez moscada, pimienta, culantro en polvo y romero bien picado y si hace falta, sal. Se pone la calabaza rellena con su sombrerito devuelta al horno y después de 20 minutos está lista para disfrutar!

Kurzgesagt: Gefüllter Kürbis ist einer meiner favoriten. Zuerst den Hut abschneiden und die Kernen entfernen. Öl, salz und Knoblauch hineintun und 45 Min – 1 Stunde im Ofen backen (200 Grad). Inzwischen Lieblingszwiebel im Öl braten und zum Schluss Mais und Feta, Balsamico, Koriander (Pulver), Rosmarin und Muskatnuss (+Salz falls nötig) dazugeben. Den Kürbis einfüllen und mit dem Hut noch 20 Minuten im Ofen garen und dann geniessen!

 

Advertisements

Ruokalan täti vauhdissa

koulu1

Puiden takana se häämöttää. Ei mikään Hogwarts, mutta vähän siihen suuntaan. Täältäkin haetaan aineksia elämään, tosin ilman sen kummempaa maagista auraa kuin mitä tiedolla on. Ruokakaan ei ilmesty sauvanheilautuksella pöytään, vaan sitä varten tarvitaan pomo, kaksi äiti-alaista ja neljä koululaista.

koulu2
Ruokala

Täällä sitä siis ollaan. Sveitsissä, koulun keittiössä. Pomo ojentaa essun ja sanoo, että tuosta voit alkaa kuoria porkkanoita. ”Ruotsistahan sinä olet?” hän puolittain toteaa. ”Ai et, mutta kuulostat vain niin ruotsalaiselta.” Kahden porkkanakilon raastaminen hoituu koneella, sillä ”ei äidit enää suostu tekemään mitään käsin ”. Kurkuista pitää vetää muuta suikale kuorta pois. Jos niitä ei ole kuorittu edes vähän, ”ne eivät syö”. Vaihdan koneeseen terän ja 10 kurkkua surahtaa viipaleiksi.

uusikoulu4

Syyslukukauden alussa kyseltiin halukkuutta auttaa jälkikasvun ruokkimisessa. Tehtävään kuuluu auttaa ruuan valmistuksessa, tarjoilussa ja tiskaamisessa. Täällä ei näy tasa-arvoa, ilmoittautuneiden joukossa on yksi Herr, loput nimikkeellä Frau. Kaksi koululaista rahastaa ja asettelee salaattipuffetin paikalleen, mehukannut ja lasit pöytiin ja toiset kaksi tiskaa ja siivoaa salin sekä pöydät.

koulu7

Koululaiset tulevat syömään kahdessa erässä. Osa lämmittää salin mikroissa kotoa tuomiaan ruokia, muutamat marssivat sisään lähipizzerian laatikoiden kera. Sekin on sallittua. Koukkaan vuoasta lautasille pastaa ja kaadan jättikauhasta bolognese-kastiketta. Se tekee huonommin kauppansa kuin kohtalotoverini Carmenin jakama ruoka, älplermagronen, jossa on pastaa, perunoita, kermakastiketta ja juustoa. Carmen kaapii hiki hatussa rippeitä vuoista. Kun alppimakaronit loppuvat, pomo valmistaa pikaisesti kermapastaa. Sekin näyttää kelpaavan. Minä seison kädet puuskassa haukotellen ja keskityn katsomaan ohi virtaavia nuoria. Ovat kohteliasta porukkaa, tervehtivät, katsovat silmiin ja ojentavat sitten lautasensa.

Seitsemän frangin luomuaineksista valmistettuun ateriaan kuuluu pääruoka plus santsilautanen, salaattikupposellinen puffetista, tee tai kahvi ja jokunen pipari tai suklaa. Varsinaista jälkiruokaa on vain perjantaisin, kasvisruokapäivänä. Yleensä tarjoillaan pastaa, hampurilaisia, intialaista, kebabia tai kasvispihvejä, mutta ei eineksiä, vaan pienessä ruokalan keittiössä valmistettuja.

koulu3

Pomo häärää koko ajan, vauhti on kova, luultavasti aamuvarhaisesta lähtien. Me apukokit olemme seitemän tuntia jaloillamme. Hörppäämme automaattikahvit nopeasti ennen ensimmäisiä ruokailijoita. Ruokaa ruokalan tädit saavat puoli kaksi, kun oppilaat ovat syöneet. Sen jälkeen alkaa siivousoperaatio.

Epäilen osaanko tiskata tarpeeksi huolellisesti sveitsiläiseen standardiin nähden. Iso kattila on kaksi kertaa pesualtaan kokoinen ja nopea käsittely aiheuttaa ryöpsähtävän putouksen, joka kastelee essun, housut ja villapaidan. Vaikka pomo työskentelee kuin päättäväinen, tehokas ja todella nopea keittiön monitoimikone, itse alan hyytyä. Salissa on flyygeli, jota oppilaat käyvät soittamassa. Kun se vaikenee, alkaa päässäni soida ”Minä se vaan tiskaan astioita ja luudalla lakasen lattioita…”