Joka vanhoja muistelee…

…sitä tikulla silmään. En aio tehdä mitään viime vuoden katsausta tai muistella herkistyneenä menneitä, sillä onhan tässä aivan uusi ja puhtoisen tuore vuosi käsillä. (Ja viime vuoden kuvat söi virus).

lumi-jalanjaljet

Hypistelin joulukuusen hopeista tähtinauhaa miettien, että joko olisi aika palauttaa koristeet kellariin. Ulkona paistoi aurinko, ruusussa oli pari kukkaa ja voikukan siemenet vaikuttivat lentokuntoisilta, vaikka jokea peitti jääriite. Illalla pimeni, alkoi sataa lunta. Ensilumi. Sen verran on aikaa edellisestä, että piti mennä kokeilemaan miltä tuntuu narskutella kengillä valkoisessa. Ja tytär pohti terminologista dilemmaa: miksi suomeksi tarvitaan kaksi sanaa ja toinen niistä sisältää sateen, kun asian voisi ilmaista yhdellä, kuten saksaksi, „schneien“. Paremmaksi todettiin „lumettaa“ ja „lumioi“.

lumi-joki

lumi-pampulat-puussa

lumi-oksat-ja-puu

Koska joulutunnelma tuli vasta nyt, aloitettiin koko juttu alusta. Iltakävely lumisateessa, kynttilöihin tulta, joulutortut pakastimesta, brie-hapankorput ja glögi tarjoiluun. Myöhemmin muistelemme ihanaa valkoista joulua.

Mutta koska kuitenkin on jo 2017, avaan uuden ja vielä jähmeän pöytäkalenterini. Olen niitä, jotka kulkevat kirjakaupassa eksyneen oloisina, luuhavat kaikissa nurkissa etsimässä sitä yhtä pientä riviä paperisia kalentereita. On totta, etten saa merkinnöistäni aina selvää, mutta tietokonevirus vei perusluottamuksen tekniikkaan. Se mitä on paperilla ei katoa. Ellei kaada kahvikupillista päälle. Tai hävitä kalenteria.

glogi

Siirsin menot, muistettavat ja tärkeät päivämäärät, mietin mitä kaikkea kokisinkaan tänä vuonna. Mitä haluaisin, miten tehdä vuodesta omani näköinen. Hausfraun olen heittänyt romukoppaan. Siis identiteetin. Ei se ikinä ole ollut täysin minua, mutta nyt se ei vastaa oloani ollenkaan. Jähmeys ja säntillinen jääköön, eläköön pura vida -filosofia. Pura vidalle on monta käännöstä, tilanteesta riippuen, vaikkapa „puhdas elämä“ tai „täyttä elämää“. Rentous, coolius ja hyvä asenne, siinä pura vidan sisältöä.

Jos joskus sattuisitte poikkeamaan Costa Ricaan, „Pura vida!“ on sopiva vastaus melkein kaikkeen. „Miten menee?“ „Pura vida!“ „Onko kaikki ok?“ „Pura vida!“ „Miten homma sujuu?“ „Pura vida!“ „Minkälainen tyyppi se on?“ „Ihan pura vida!“

Ehkä juuri se, että ulkona vain kylmenee ja lumettaa, välillä myös lumioi, alkaa tropiikki hälyttää. Että eikö olisi jo aika päästää irti tästä ja käydä istumassa mangopuun alla, sukuloimassa ja kavereilla, tervehtimässä rannalla iguanoja ja rapuja.

Sitä odotellessa täytyy vain lisätä pura vidaa arkielämään. Aamiaisella vuoden ensimmäinen gallo pinto, papuja ja riisiä tabascolla terävöitettynä, proteiinia ja hiilihydraatteja kuulemma sopivassa suhteessa munakokkelin kera, sai jo aistimuistot heräämään. On helpompi olla pura vida, kun täydellinen kolmiyhtys, kahvi, appelsiinimehu ja gallo pinto antavat voimaa päivälle.

vuoden-eka-pinto
Riisi aamupalalla vaatii pura vida -asenteen omaksumista. Tummat jutut sen seassa eivät ole toukkia, vaan villiriisiä. Gallo pinton kaveriksi tarvitaan kahvia ja appelsiinimehua.

En resúmen: He decidido dejar la identidad tiesa y bastante aburrida de Hausfrau y dedicarme a ser una mujer pura vida. Relajada, cool y actitud correcta, suena perfecto para el año nuevo. El objetivo es  poder hacer mi 2017 ver así cómo soy. (Y por su puesto, gallo pinto en el desayuno, ayuda con el puravidaismo.)

Kurzgesagt:Mit meinem Buch Hausfrau – zu Hause in der Schweiz, bin ich mich mit der Hausfrau identifiziert worden. Aber das ist jetzt Vergangenheit, lang lebe die neue Pura vida Frau! Relaxed, cool und die richtige Einstellung – die sind die Zutaten für 2017, für so ein Jahr, das ich mir wünsche. (Pura vida kommt aus Costa Rica und bezeichnet das coole und entspannte Lebensstil. Und es funktioniert auch als Antwort für fast alles.)

 

Iltapäivätee Miykon luona

20160620_151443

20160620_151550

Ei enää ikinä mitään latte-alkuista tai –loppuista minulle, se on nyt täydellinen pesäero ja trauman kautta ymmärretty. Sain eteeni muutaman desin lasisen hillopurkin ilman kantta, kahden vihreän pillin kera. Sisällä kerroksittain valkoista ja vihertävää. Sitä mitä tilasinkin, chilled Matchalatte. Kaunis ja virkistävän näköinen. Nielin vihreyttä, yritin miettiä kiivaasti mahtavia terveysvaikutuksia, satakertaista määrää antioksidantteja, purkin hauskaa ulkomuotoa. Totku maistui silti yhtä kaikki maitoiselta. Matchan vihreän teen jotensakin leväisä olemus levisi suuhun maistelun loppuvaiheessa. Juoman olisi saanut myös soijamaitoon; miksi, oi miksi en tilannut sitä?

20160620_155040

Oma vika, ajattelin. Tämä on heitettävä kitusiin, ilman muikistelua, sillä kaikki muu olisi väärin kahvilaa kohtaan. Sekoittelin juomaa pilleillä. Uunista alkoi leijua lämpimäisten tuoksu. Miyukon uunista laskeutui pian pöydälle neljä lämpöistä sconesia, yksi myöskin matchapitoinen, sisällä jotain punaisia tunnistamattomia marjoja, toisessa suklaahippusia ja kaksi ihan tavallista. Ne tuoksuivat tuoreelle ja herkulliselle. Halkaisin sconesin salamannopeasti, levitin vattuhilloa ja kermaa ja haukkasin ison palan. Maitoällötys laantui pikkuhiljaa ja hengitys tasaantui. On oikeastaan väärin kirjoittaa makuasioista ja varsinkin, kun Sara Hochulin Les gourmandises de Miyuko on hurmaava paikka; täytyy vain pitäytyä oikeissa juomissa. Teelista on muuten pitkä ja kannut kauniita.

20160620_155500

Löysin kahvilan netistä etsiessäni kai manga-juttuja perheen manga-fanille. Pienenpienessä paikassa on kolme huonetta, jokaisessa muutama pöytä. Iltapäiväteen kanssa tarjoillaan suolaista ja makeaa purtavaa, myös vegaanina versiona. Sara Hochulin kuvittajan ja designerin ote näkyy koristeellisissa ja kirkkaan värisissä kakuissa.

20160620_152327

Miyuko on Sara Hochulin luoma mangahahmo. Japanihenkisyys koristaa muutenkin kahvilaa, takahuoneessa on myös hylly, josta voi noutaa mangoja luettavaksi.

miykoEdellisillä yrityksillä kahvila on ollut tupaten täynnä, mutta alkuiltapäivällä keskellä viikkoa vallitsi rauha. Takahuoneessa nautti teetä yksi pariskunta. Ulko-oven viereisessä pöydässä Hohchulin kollega leipoi sokerimassasta sinisiä kukkien terälehtiä. Sconesit olivat höyryäviä ja makoisia. Tänne haluan uudelleen talvella, kun palelee ja vatsa murisee.

En resúmen:Encontré de Zurich un café de mangas, Les Gourmandises de Miyuko. Un lugar lindísimo y acogedor. Los scones vinieron calientes en la mesa y eran riquísimos con la jaléa.

Kurzgesagt: Les gourmandises de Miyuko ist eine von den schönsten Cafés in Zurich. Und die Scones herrlich warm und köstlich mit Confi und Rahm serviert, auch vegan.

 

Missä olet, Eliah Col?

Joka aamu alkaa huolella: ”Missä Eliah on?” Jalan alla rasahtaa, kylmä säikähdys kuristaa vatsaa, mutta se onkin pähkinän kuori. Nopea yleisvilkaisu lattialle, ei mitään, paitsi ehkä pari riisinjyvää ja pölyä, sitten kurkistus pöydän alle, mistä se usein löytyy, kuin likainen purkka koulun pulpettiin liimattuna. Välillä Eliah on laskeutumassa pöydän jalkaa pitkin. Kerran se löytyi tuolille jätettyjen paperien välistä.

Eliah tuli meille luomusalaatin mukana. Se oli pieni ja aktiivisen oloinen, huolimatta viikon oleskelusta jääkaapissa aina vain nahistuneemman salaatin kerän sisällä. Talvea kesti tammikuussa viikon verran ja juuri tällä viikolla oli pakkasta. Eihän eläintä voinut laittaa jäätymään ulos. Toisaalta, ajattelin, tämä on aivan hullua, hyysäämme kotiloa, joita oikeastaan pihalla vihaamme; ne ja niiden sukuiset etanat tulevat kosteuden myötä, imuroivat yhdessä yössä kaiken vihreän ja jäljelle jää pari surullista rankaa. Eliah taas saa olla rauhassa kaalinlehdellä syömässä, illastaen meidän kanssa yhtäaikaa. Se nukkuu usein päivisin, vetää sitten navan täyteen kesäkurpitsaa ja salaattia, röyhtäisee, kuvittelisin, ja kiipeää ehkä seinää vasten olevan peilin taakse tai lautasen reunan alle sulattelemaan ateriaansa. Kotilolle vaihdetaan päivittäin uusi salaatinlehti ja kaaliholvi. Olemme perehtyneet sen tarpeisiin ja tiedämme, ettei sille saa antaa riisiä tai leipää, sillä ne turpoavat otuksen elimistössä, eikä myöskään sitruksia. Sen sijaan munankuori on hyväksi. Katselemme Elayan akrobaattisia jumppaliikkeitä, kun se venyttää koko kroppansa yhdeltä salaatinlehden reunalta toiselle, kuin paraskin alppikiipeilijä. Talo pysyy aina varmalla puolella ja vasta, kun siirtymä on varmistettu, kotilo-osa siirtyy uudelle lehdelle.

 

020220162512
Symbolikuva. Eliah ei kulje mukanani lenkillä.

Kuvaa Eliah´sta ei ole, vaikka se poseeraa mielellään ja on kohteena kiitettävän staattinen. Haluamme suojella sen yksityisyyttä etana- ja kotilovihamielisessä ympäristössä. Naapuri esittelee aina muistiinpanojaan siitä kuinka monta etanaa on kesäkuukausina saksinut kahtia. Ennätys oli muistaakseni 400.

Pitäisikö huolestua siitä, että elämä tuntuu värikkäämmältä ja dynaamisemmalta, kun läsnä on etana?

P.S. Eliah´n sukunimi tulee espanjankielisestä termistä ”caracol” eli kotilo

Kohti sävyjä

Kun päivät alkavat muistuttaa haaleaa kaurismäkeläisyyttä, on tehtävä jotain radikaalia:

  • samat asiat eri järjestyksessä. Syön aamupalalla jugurtin ennen leipää. Lenkille vasta iltapäivällä.
  • jotain uutta: z´nüni kahvilassa. Joku toinen valmistaa välipalani, asettaa marjarahkan kauniisti tarjolle ja capuccinon viereen mantelipiparin. Avaan tietokoneen 500 sadan metrin ja suhteellisen monen askeleen päässä omasta pöydästäni.
  • mentävä katsomaan Kaurismäen Rikos ja rangaistus ja löydettävä kaurismäkeläisyyden sävyt. Ja ehkä jatkettava Calamari Unionilla, sitten Leningrad Cowboys go America ja Drifting Clouds. Koska voin.
  • Yritettävä ymmärtää, miten mahdollisuus tuntea haaleaa kaurismäkeläisyyttä on etuoikeus ja luksusta.

En resúmen: un cafecito devuelve los colores a la vida.

capuccino