Blogitunnustus

Sannin Taikasaappailta tuli Pala suklaata-blogille Blogitunnustus, lämmin kiitos siitä!

tunnustus

Pelin säännöt olisivat seuraavanlaiset:

  1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen
  2. Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen
  3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille
  4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi
  5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi

Koska läppärini taistelee yhä hengestään viruksen kourissa, menen sieltä mistä aita on matalin, mutta ymmärrättehän, tämä on kriisitilanne, enkä suinkaan väheksy mieltä ilahduttavaa tunnustusta.

Miten siis aloitin bloggaamisen?

Ensimmäinen blogini, Kevyttä jodlausta, ilmestyi blogiaallon alussa Kymen Sanomien nettisivuilla. Sen aloitin lehden toimituksen ehdotuksesta. Jossain vaiheessa vanhan ajan kolumnit tekivät come backin syrjäyttäen blogit ja jätin homman pariksi vuodeksi, jonka aikana kirjoitin Hausfrau – kotona Sveitsissä  -kirjan (Atena, 1015). Pala suklaata -blogin aloitin pari vuotta sitten; se toimii sormiharjoituksena ja pitää valppaana. Sitäpaitsi, kun virus tuhoaa kaiken, on jotain sentään jäljellä  – blogissa.

Ohjeita alottelevalle bloggaajalle

No ei, tähän ansaan en sorru, vaikka niin mielelläni astun Besserwisserin rooliin. Ainut minkä voin kenties sanoa, on että kirjoita ja pysy sanojesi takana.

Blogitunnustukset…

…jakaisin näille blogeille, jotka ovat kaikki omanlaisiaan ja rehellisiä siinä mitä tekevät. En kaipaa täydellistä kieltä tai virheettömiä valokuvia, vaan blogin luomaa omaa tunnelmaa, johon voin piipahtaa käymään. Esteetikkona rakastan kaunista, mutta myös rosoista ja joskus sitä tarjoavat kuvat, toisinaan teksti. En halua välttämättä tietää kaikkea bloggaajan elämästä, sen sijaan etsin tuokiokuvia ja näkökulmasta, joka yllättää, on raikas, hauska tai motivoiva.

Ja Keski-Euroopan sydämestä, Sveitsistä, lähtevät kullanhohtoiset ja shampanjalla pirskoitetut tunnustukset seuraaville blogeille:

Our Osaka Blog

Aamukahvilla

Polka Dots

Appelsiineja ja hunajaa

Apple a Day

Liikuntapäiväkirja

Tunnetila

Moottoritiellä on puuma

Move on move straight ahead

My Exploration

 

Megalomaaninen taidepläjäys kurpitsaburgerilla

Pyörittelen ruudulla aina vain kasvavaa kuvamäärää ja uutistoimittaja korvan takana tai ehkä päänahkan alla koputtelee rystysillään ja hoputtaa, hopihopi. Päivän kamerassa ummehtuneet kuvat ovat jo vanhoja, kun on kaikki ne kanavat, joissa julkaista heti koettu materiaali. Mutta onneksi nämä eivät ole uutisia, onneksi voin ripotella kuvia ja hetkien palasia milloin huvittaa. Eikä pelkästään myöhässä, vaan myös ajallisesti sekaisin. Eikä se haittaa.

manifesta3-cabaret-voltaire
Stairway to Dadaism.

 

manifesta1
Dadaa hameessa?

Mutta Manifesta loppui 100 päivän jälkeen nyt viikonloppuna (eikä joskus kauan sitten keskikesällä) ja päivää ennen juoksin läpi jättinäyttelyn muutaman pisteen. ”What People Do for Money: Some Joint Ventures” oli mottona. Näyttely järjestetään parin vuoden välein ja on vieraana milloin missäkin eurooppalaisissa kaupungeissa. Sitä miten Löwenbräun tiloihin roudatut brownies-kakkusilta näyttävät palaset, jotka todellisuudessa olivat sitä itteään eli zürichläisten ulostetta kuivattuna, liittyi näyttelyn teemaan, jäi vähän hataraksi. Haju sen sijaan oli konkreettinen, siitä kertoi myös näyttelyvieraiden hermostuneet nauruntirskahdukset.

manifesta4-kyltti

manifesta-4-zurich-load
Vesileimasta huolimatta nämä eivät ole suklaapaloja.

Sen mitä ehdin nähdä jäi suurelta osin tajuamatta ja monen edessä seisoin äimistyneenä, pelkkänä kysymysmerkkinä. Mitä tämä mitä katson ylipäätään on? Miksi joku haluaa, että näen tämän? Onko tällä joku viesti? Onko teoksella joku esteettinen viesti? Merkitys? Mitä xxx:n pitäisi aiheuttaa minussa? Hauskoja ideoita oli useita, mutta niiden taiteellisuudesta en kykene sanomaan mitään. Löwenbräun tiloissa oli teos, jota olisin veikannut pohjoismaalaiseksi, nimittäin pyöreä sauna. Kiuas lämmitti ja keskellä seisoi pakastin, jonka sisällä olisi pitänyt olla jo kertaalleen sulanutta jäätä. Se oli kuitenkin tyhjää täynnä. Ehkä teos luovutti, olihan jo melkein viimeinen päivä. Tai ehkä jää olikin jo haihtunut ilmaan?manifesta5-seitit

Kuudelta illalla oli pakko luovuttaa, jalat kaipasivat levähdystaukoa ja vatsassa murisi tyhjyys. 250 näytteilleasettajan töistä nähtiin vain murusia, mutta minkäs teet. Laahauduttiin Escher Wyss Platzin kautta Hardbrückelle ja radan toiselle puolen. Zürichin Street Food Festivalkin veteli viimeisiään tältä vuodelta, viimeistä kertaa ratapihalla. Hämärtyvässä illassa maistelin luomukurpitsaburgeria. Punaiset paperilamput heilahtelivat tuulessa ja zürichiläiset kääriytyivät syvemmälle takkeihinsa; syksy häivähteli ja kaipasin kaulaliinaa.

street-food-fest-yleisk

street-food-kurpitsaburgeri

 

En resúmen: Manifesta es una exposición enorme, que visita diferentes ciudades de Europa, esta vez Zurich y tengo que decir, que me quedé con muchas preguntas. Qué es arte? Qué es lo que vi? Por qué tengo que ver esto? Tiene algún significado? Qué es que el artista quiere que yo vea?

Kurzgesagt: Manifesta, ein riesen Kunstausstellung, die verschiedene Städte Europas besucht, diesmal in Züri, ist zu gross für einen Besuch von einigen Stunden und ich bin mit vielen Fragen geblieben. Was habe ich gesehen? Warum muss ich das schauen? Hat das eine Bedeutung? Was ist Kunst? Was möchte Künstler das ich da erlebe?