Kuka mie oon?

Hypätessäni uusien blogien kelkkaan, olen vähän hukassa. Kestää hetken ennenkuin tavoitan sen kuka kirjoittaa, mitä, joskus myös paikka on epäselvä, eikä tilannekaan avaudu. Lukijana olen se laiska, joka ei jaksa kulkea polkua takaisinpäin, käydä kurkistamassa menneisiin kirjoituksiin. Haluan vain sujahtaa tunnelmiin, ottaa vastaan valmista. Vähän niin kuin suklaapalan.

Tunnontuskissani ajattelin auttaa omia lukijoitani ja pistää koordinaatteja kartalle. Ei silti, että nämä auttaisivat ymmärtämään, mutta kenties täydentävät kuvaa.

Juuri nyt olen freelancer ja kopassa monenmoista, kuten kirjallisia hommia,  suomen opetusta, workshoppeja ja latte macchiaton valmistamista. Kirjallisuudellisimpiin kuuluu pari vuotta sitten julkaistu Hausfrau – kotona Sveitsissä.

kuka mie oon 2
Mie. Elina Warstan tulkintana kirjani kannessa.

Ja siis Sveitsi, se on se nykyinen tukikohtani, ollut jo lähes parikymmentä vuotta. Tänne tullessani puhuin itsestäni tamperelaistuneena kotkalaisena, joka oli kuitenkin asunut viimeiset vuodet pääkaupunkialueella. Sveitsissä on Tampere alkanut jäädä jonnekin taka-alalle ja murteenkin takia olen aina vain enemmän kotkalainen. Ja varmaan myös mentaliteetiltäni.

Höpötän vauhdikkaasti sietä ja mietä, välillä siätä ja miätä, enkä tiiä mennääks myö jonnee vai lähetsie ikinä minnee. Ja tähän väliin tuuppaan sanoja espanjaksi, ripottelen lauseisiin jostain mystisestä syystä myös englantia ja sveitsinsaksakin, se päivittäin kuultu kieli, tunkee mukaan. Espanjaa siis siksi, että la media naranja, se appelsiinin toinen puolikas, on keskiamerikkalaisesta Costa Ricasta. Ja tytär on siten kolmen maan tuote, vaikka usein aasialaiseksi tunnistetaan.

kuka mie oon 3
Tämä on se kirjallinen tuotokseni.

Mitä muuta haluaisitte tietää?

Syön mielelläni ja varsinkin omia leivonnaisiani. En kestä yli kolmea tuntia ravinnotta. Tai kestän, mutta kärttyisenä. En ole kaurapuuroihmisiä. Syön silti nykyisin ainakin kolmesti viikossa puuroa, koska tyttäreni sai kavereilta lahjaksi 13 kg ryynejä. Joukkoon tarvitsen paljon hedelmiä, siemeniä, pähkinöitä ja mitä nyt kaapista löytyy.

Hallittu kaaos on kotona pysyvä tila ja imuria käytän, koska tiedän sen olevan välttämätöntä. Pölylle olen allerginen. Ikkunoiden pesun olen ulkoistanut tyttärelle.

Kirjat ovat osa identiteettiäni ja nykyisin luen liian vähän siihen nähden. Toisaalta turhan paljon dekkareita sekä niukasti uutta suomalaista kirjallisuutta, mikä johtuu kotini ja suomalaisten kirjastojen välisestä matkasta. Zadie Smith, Anna Gavalda, Siri Hustvedt, Donna Leon, Sue Grafton. Niist mie oon tykännyt. Ja monista muistakin.

Olen erittäin ahkera liikkuja, juoksen, pyöräilen, tallaan rinteitä ylös ja alas, pilates pitää kehoni kasassa ja kuntosali lihakset olemassa. Olen myös täysin lahjaton monessa urheilulajissa. Paras suoritus lienee ollut koulun tokalla luokalla maastojuoksussa. Olisin päässyt mitaleille, mutta jäin odottamaan kaveria puskan kohdalle; kävi sääliksi raukka, joka ei jaksanut ylämäessä. Sen jälkeen en enää havitellut kisoihin. Paitsi hiihtokilpailuihin, joissa sivakoin uutterasti ja sain aina lusikan. Kuten kaikki muutkin osanottajat.

kuka mie oon 1
Tämä on se, joka tuotti edellä olevan kirjallisen tuotoksen.

Meillä soi aina musiikki, mies soittaisi mieluusti kaikkia maailman instrumentteja ja haaveilee cajónista, perulaisesta laatikkorummusta sekä tuubasta. Kotona on jo kontrabasso, kitara, risa saksofoni, piano, huilu, nokkahuilu, oboe, huuliharppu ja ainakin jossain vaiheessa oli myös säkkipilli, sitä missä se nykyisin on, en tiedä ja parempi niin. Niin ja minun viuluni, joka pääsee ääneen jouluisin. Musiikillisesti muutoin olen jämähtänyt jonnekin vuosien taa ja kuuntelen yhä niitä samoja: Scandinavian Music Group, Ultra Bra, Kate Bush, Maija Vilkkumaa, Leonard Cohen, KT Tunstall, The Do, Marina and the Diamonds, Amy Winehouse…

En resumen: Quien soy en total? Bueno, los que leen mi blog en español, ya seguro lo saben. Pero para mis nuevos lectores quería contar que soy periodista, he escrito un libro, doy clases de finlandes, a veces hago latte macchiatos y workshops. Vivo desde hace años en Suiza, me gusta comer, especialmente mis propios quequitos, no puedo estár muchas horas sin nutrición, o puedo pero de mal humor. Hago mucho deporte, corro, camino, ando en bici, hago pilates y voy al gimnasio. Sin talento, pero todos los días. Libros me encantan, también música, que es bueno, ya que tengo esposo, que quisiera tocar todos los instrumentos del mundo. Ya tenémos un violín, guitarra, oboe, flauta, flauta irlandés, bajo y saxofón. Según el los próximos van a ser un cajón y una tuba. Lo dudo.

Kurzgesagt: Wer bin ich? Wahrscheinlich liest meinen Blog niemand auf deutsch, aber für alle Fälle, hier gibt es einige Details: Also, ich bin eine Journalistin, Schriftstellerin, ab und zu mache ich Latte Macchiatos und gebe Finnisch Stunden und Workshops. Die Schweiz ist mein zu Hause seit langem, ich mag gutes Essen, speziell meine eigene Gebäcke, ich überlebe nicht lange ohne Nahrung oder schon, aber schlecht gelaunt. Im Sport bin ich nicht begabt aber sehr fleissig und laufe, jogge, wandere, fahre mit dem Velo, gehe ins Pilates und ins Fitness. Lesen ist mir wichtig, auch Musik und gut so, weil mein Mann alle mögliche Instrumenten spielen möchte. Wir haben schon eine Geige, Guitarre, Oboe, 3 Flöten, Kontrabass und kaputte Saxofón. Die nächste werden ein Cajón und eine Tuba sein, sagt er. Das bezweifle ich.

Advertisements

Blogitunnustus

Sannin Taikasaappailta tuli Pala suklaata-blogille Blogitunnustus, lämmin kiitos siitä!

tunnustus

Pelin säännöt olisivat seuraavanlaiset:

  1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen
  2. Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen
  3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille
  4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi
  5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi

Koska läppärini taistelee yhä hengestään viruksen kourissa, menen sieltä mistä aita on matalin, mutta ymmärrättehän, tämä on kriisitilanne, enkä suinkaan väheksy mieltä ilahduttavaa tunnustusta.

Miten siis aloitin bloggaamisen?

Ensimmäinen blogini, Kevyttä jodlausta, ilmestyi blogiaallon alussa Kymen Sanomien nettisivuilla. Sen aloitin lehden toimituksen ehdotuksesta. Jossain vaiheessa vanhan ajan kolumnit tekivät come backin syrjäyttäen blogit ja jätin homman pariksi vuodeksi, jonka aikana kirjoitin Hausfrau – kotona Sveitsissä  -kirjan (Atena, 1015). Pala suklaata -blogin aloitin pari vuotta sitten; se toimii sormiharjoituksena ja pitää valppaana. Sitäpaitsi, kun virus tuhoaa kaiken, on jotain sentään jäljellä  – blogissa.

Ohjeita alottelevalle bloggaajalle

No ei, tähän ansaan en sorru, vaikka niin mielelläni astun Besserwisserin rooliin. Ainut minkä voin kenties sanoa, on että kirjoita ja pysy sanojesi takana.

Blogitunnustukset…

…jakaisin näille blogeille, jotka ovat kaikki omanlaisiaan ja rehellisiä siinä mitä tekevät. En kaipaa täydellistä kieltä tai virheettömiä valokuvia, vaan blogin luomaa omaa tunnelmaa, johon voin piipahtaa käymään. Esteetikkona rakastan kaunista, mutta myös rosoista ja joskus sitä tarjoavat kuvat, toisinaan teksti. En halua välttämättä tietää kaikkea bloggaajan elämästä, sen sijaan etsin tuokiokuvia ja näkökulmasta, joka yllättää, on raikas, hauska tai motivoiva.

Ja Keski-Euroopan sydämestä, Sveitsistä, lähtevät kullanhohtoiset ja shampanjalla pirskoitetut tunnustukset seuraaville blogeille:

Our Osaka Blog

Aamukahvilla

Polka Dots

Appelsiineja ja hunajaa

Apple a Day

Liikuntapäiväkirja

Tunnetila

Moottoritiellä on puuma

Move on move straight ahead

My Exploration

 

Megalomaaninen taidepläjäys kurpitsaburgerilla

Pyörittelen ruudulla aina vain kasvavaa kuvamäärää ja uutistoimittaja korvan takana tai ehkä päänahkan alla koputtelee rystysillään ja hoputtaa, hopihopi. Päivän kamerassa ummehtuneet kuvat ovat jo vanhoja, kun on kaikki ne kanavat, joissa julkaista heti koettu materiaali. Mutta onneksi nämä eivät ole uutisia, onneksi voin ripotella kuvia ja hetkien palasia milloin huvittaa. Eikä pelkästään myöhässä, vaan myös ajallisesti sekaisin. Eikä se haittaa.

manifesta3-cabaret-voltaire
Stairway to Dadaism.

 

manifesta1
Dadaa hameessa?

Mutta Manifesta loppui 100 päivän jälkeen nyt viikonloppuna (eikä joskus kauan sitten keskikesällä) ja päivää ennen juoksin läpi jättinäyttelyn muutaman pisteen. ”What People Do for Money: Some Joint Ventures” oli mottona. Näyttely järjestetään parin vuoden välein ja on vieraana milloin missäkin eurooppalaisissa kaupungeissa. Sitä miten Löwenbräun tiloihin roudatut brownies-kakkusilta näyttävät palaset, jotka todellisuudessa olivat sitä itteään eli zürichläisten ulostetta kuivattuna, liittyi näyttelyn teemaan, jäi vähän hataraksi. Haju sen sijaan oli konkreettinen, siitä kertoi myös näyttelyvieraiden hermostuneet nauruntirskahdukset.

manifesta4-kyltti

manifesta-4-zurich-load
Vesileimasta huolimatta nämä eivät ole suklaapaloja.

Sen mitä ehdin nähdä jäi suurelta osin tajuamatta ja monen edessä seisoin äimistyneenä, pelkkänä kysymysmerkkinä. Mitä tämä mitä katson ylipäätään on? Miksi joku haluaa, että näen tämän? Onko tällä joku viesti? Onko teoksella joku esteettinen viesti? Merkitys? Mitä xxx:n pitäisi aiheuttaa minussa? Hauskoja ideoita oli useita, mutta niiden taiteellisuudesta en kykene sanomaan mitään. Löwenbräun tiloissa oli teos, jota olisin veikannut pohjoismaalaiseksi, nimittäin pyöreä sauna. Kiuas lämmitti ja keskellä seisoi pakastin, jonka sisällä olisi pitänyt olla jo kertaalleen sulanutta jäätä. Se oli kuitenkin tyhjää täynnä. Ehkä teos luovutti, olihan jo melkein viimeinen päivä. Tai ehkä jää olikin jo haihtunut ilmaan?manifesta5-seitit

Kuudelta illalla oli pakko luovuttaa, jalat kaipasivat levähdystaukoa ja vatsassa murisi tyhjyys. 250 näytteilleasettajan töistä nähtiin vain murusia, mutta minkäs teet. Laahauduttiin Escher Wyss Platzin kautta Hardbrückelle ja radan toiselle puolen. Zürichin Street Food Festivalkin veteli viimeisiään tältä vuodelta, viimeistä kertaa ratapihalla. Hämärtyvässä illassa maistelin luomukurpitsaburgeria. Punaiset paperilamput heilahtelivat tuulessa ja zürichiläiset kääriytyivät syvemmälle takkeihinsa; syksy häivähteli ja kaipasin kaulaliinaa.

street-food-fest-yleisk

street-food-kurpitsaburgeri

 

En resúmen: Manifesta es una exposición enorme, que visita diferentes ciudades de Europa, esta vez Zurich y tengo que decir, que me quedé con muchas preguntas. Qué es arte? Qué es lo que vi? Por qué tengo que ver esto? Tiene algún significado? Qué es que el artista quiere que yo vea?

Kurzgesagt: Manifesta, ein riesen Kunstausstellung, die verschiedene Städte Europas besucht, diesmal in Züri, ist zu gross für einen Besuch von einigen Stunden und ich bin mit vielen Fragen geblieben. Was habe ich gesehen? Warum muss ich das schauen? Hat das eine Bedeutung? Was ist Kunst? Was möchte Künstler das ich da erlebe?