Chilero, kesälautasen piristys

Tropiikissakin harrastetaan pikkelsejä! Vaikka vihanneksia kasvaa vuoden ympäri! Sitä äimistelin, kun Bettina toi meille kerran purkillisen vihanneksia purkissa, jota koristivat kirkkaat värit ja joku mausteoksa, kenties rosmariini.

Seivästin paprikaa ja chiliä haarukkaan, maistoin ja yllätys oli hapan – mutta positiivinen. Suu muikeana sekä yllätyksestä posket punaisina yritin prosessoida koko lastin. Suomalaiset pikkelsit ovat mehevöityneet makeaa ja suolaista lientä imien, costaricalainen pikkelsi yhtä chilistä happamuutta.

17-07-17-13-10-02-392_deco

Varsinkin hellepäivän aterialle chilero on makuhermoja ilahduttava lisuke. Eikä valmistukseen mene kuin vihannesten kuorimiseen ja pilkkomiseen kuluva aika.

Purkki kannattaa huuhdella ensin kiehuvalla vedellä. Kaapista löytyi oransseja ja punaisia paprikoita ja pari porkkanaa, letistä ikkunalta irroitin punasipulin ja lautaselta kuivahtaneen tiukan chilin. Kuorin sipulit, pilkoin ne ja paprikat lohkoiksi, viipaloin porkkanat, karistelin chilin siemenet kompostiin ja purkki alkoi olla täynnä.

17-07-17-13-11-13-721_deco

Perään heitin laakerinlehden ja kolme neilikkaa. Päälle kaadetaan väkiviinaetikkaa puoleen väliin ja jotain muuta etikkaa niin, että vihannekset jäävät nesteen alle. Välillä olen täydentänyt makua omenaviinietikalla, toisinaan valkoviinietikalla ja kerran punaviinietikalla. – Ja se on siinä. Ei keittämistä, ei sokeria, ei suolaa. Sitä rosmariinia ehkä oksa. Lisuke on seuraavana päivänä valmis maisteluun.

17-07-17-13-13-21-194_deco

En resumen: el chilero tico es un hit en el verano caliente, cuando hace falta algo rico para la comida, pero no hay muchas ganas de cocinar. Cebolla, chile dulce, chile y zanahoria, vinagre y especias. Buenísimo, no importa con que.

Kurzgesagt:  Costarrikanische Chilero ist super Beilage im Sommer, wenn man nicht so viel Lust zum Kochen hat und noch etwas für das Essen gern hätte. Man braucht nur Gemüse (z.B. Rüebli, Zwiebel, Peperoni, Chili), Essig und Gewürze. Am nächsten Tag ist chilero fertig zum probieren!

Advertisements

Elämäni aamupalat

Otsikko ei viittaa paksuun proosateokseen, jossa kuvaillaan tuhannella sivulla maalauksellista elämää, kesäisessä kuumuudessa ja uneliaassa raukeudessa syntyvällä draamalla höystettynä, vaan ihan arkipäiväisestä aamupalasta. Minun aamupalastani.

17-07-17-13-16-44-472_deco
Birchermüesli mustikoilla, punaviinimarjoilla, mansikoilla ja karhuvatuilla. Hyvää.
17-07-19-09-08-50-178_deco
Kahvila, jonka nimi on politically incorrect, Mohrenkopf, tarjoaa erittäin perinteistä sveitsiläistä aamupalaa. Sarvia, kahvia, kananmunia, Birchermüesliä.

17-07-17-13-20-28-224_deco

Pistelin juuri hyvällä ruokahalulla omalla pihalla järven puolella bagelin neljänneksiä. Yhdessä oli lohta, kananmunaa ja salaattia, toisessa kuivakinkkua, salaattia ja suolakurkkua ja kolmannessa brietä, salaattia ja kurkkua. Kombinaatio oli aika tömäkkä aamun aloitukseksi, joten tasapainotin oloani kupillisella jugurttia, seassa musta- ja punaviinimarjoja sekä mustikoita, kauran leseitä ja pellavansiemenrouhetta. Ja jottei olo olisi heikko vähäisestä ravinnosta, viimeistelin aterian costaricalaiseen tyyliin kananmunalla ja ruokalusikallisella frijoleksia tai kuten purkissa lukee, refried biens.

Ei ihan normiaamupala, muttei niin outokaan. Tavallisesti se rajoittuu tosin vain jugurttiin, hedelmiin ja leipään. Tai kananmunaan ja höysteisiin. Bagelit olivat jäljellejäänyttä sormiruokaa tapahtumasta ja vähän turhan ruokaisia aamumakuuni.

Aamupalojen ihannointikulttuuri hehkuttaa suuria aamiaisia, toinen toistaan runsaampaa, banaaniletuista shampanjalasilliseen, on kasoittain hedelmiä, piirakoita, puuroja, chiavanukkaita. Joissakin puhutaan brunssista, toisissa vain aamiaisesta. Se on suuri ja näyttävä, mutta kuka oikeasti jaksaa vetää aamulla sen seitsemää sorttia ja päälle jälkkärit plus kuoharit? Minä?

17-07-17-16-55-02-959_deco
Kafi Dihei on erittäin mukava aamupalapaikka ja muutenkin kiva kuppila.

 

17-07-17-16-51-34-210_deco
Kakkua muistuttava siemenleipä on maukasta. Ja jugurtti niin pieni, ettei siitä ainakaan tule liian täyteen.

Kahlasin läpi makumuistojani ja yritin valita kolmen kärkeen aamupaloja. Huomaan, ettei mieluisimmat muistot olekaan pelkästään ruuasta, vaan positiivisuus ja miellyttävyys syntyy tilanteesta, ihmisistä ja viihtymisestä – yhdistettynä maukkaaseen aamupalaan, kahvin tuoksuun.

Aamiaiset mökillä ovat aina parhaita, oli pöydässä mitä tahansa, koska ollaan saaressa. Kenties puuroa ja Reittisen ruisleipää. Lokkien kailotus, moottoriveneen säksätys, laineiden liplatus, hellaan sytytetyn tulen ja kahvin tuoksu; niistä syntyy maukas aamupala.

Costa Ricassa miehen kotitalon pihalla, mangopuun alla taas on ehkä vähän kuuma, tuolit on asetettava pöydän ympärille niin, ettei mango putoa päähän tai mehulasiin, kukot kiekuvat, ohi menee porukkaa ja autoja ja kaikki metelöivät. Istumme tuntikausia syömässä riisiä ja papuja, höttöistä patonkia, kahvin ja appelsiinimehun kera. Ja jutellaan. Niitä näitä, tutuista, heidän perheistään ja tuttavistaan, aina löytyy linkki johonkin seuraavaan ihmiseen tai tapaukseen. Ja kaikkien kuulumiset käydään läpi.

17-07-17-16-51-10-301_deco
Hilloa espressokupista.
17-07-17-16-50-34-278_deco
Kafi Dihei on viehättävä ja yllättävintä on ehkä ystävällinen ja rento palvelu. Ei kovin yleistä Zürichissä.

Costa Ricassa oli sekin, kun istuimme vielä pienessä Tamarindon kylässä, joka nykyisin on kaupunki, rantahiekalla pöydässä. Saimme eteemme avocado-tomaattimunakkaan. Se oli pehmeä, mehukas, maukas; yksinkertaisesti herkullinen. Viereiseen pöytään tuli ranskalainen, ehkä 17-18 -vuotias tyttö, lyhyessä kukkamekossaan ja korkokengissään. Hänen eteensä tuotiin makea muffinssi ja kahvi. Hän puraisi kaksi kertaa muffinssia, joi kahvin ja lähti kevyin askelin hotellille päin. Mietin mikä onni, etten ole makeiden aamupalojen ihminen, sillä se tuskin jäisi muffinssin puolikkaaseen. Kuva tytöstä jäi mieleen osana aamupalaani, kuin ote ranskalaisesta elokuvasta.

Mutta ehkä kaikkein tärkeintä aamupalassa on lopulta hetken rauha, keskittyminen kahviin ja herääminen päivään.

17-07-17-16-49-51-810_deco
Kafi Diheissa kannattaa käydä puuteroimassa nenä. Tämä ei ole mikä tahansa toiletti, vaan koristeltu kiiltokuvin! Ehkä Zürchin koristeellisin. Ja sisään astuessa vanhanajan radio alkaa soittaa musiikkia.

En resumen: He desayunado en muchas partes, como en estos dos cafés en Zürich, pero los mejores desayunos no tienen que ver sólo con la comida. La situación, companía y átmosfera son los que crean un buen desayuno. Como aquella vez hace unas decadas en Tamarindo, cuando todavía era un pueblo y comimos en la playa un omelet de tomate y aguacate, en el sol de la mañana, arena entre los dedos de los pies.  A la par vino una muchacha francesa y mordió un par de pedazos de un muffin, tomó media taza de café. Pareció una toma de una película francesa. Y yo no podía imaginarme desayunar solamente algo dulce. Pero todo eso se hizo una memoria bonita del desayuno en el Tamarindo.

Kurzgesagt: Frühstück ist wichtig, das ist klar, aber wie gross soll es sein, wie schön, wie üppig? Das schönste Frühstück war einmal in Tamarindo, in Costa Rica, nicht nur weil die Omelette mit Avokado und Tomaten perfekt und fein war, sondern weil der Morgen besonders schön war. Am Strand, Sand zwischen den Zehen, in der Sonne. Ein französisches Mädchen, mit Blumenkleid und Absatzschuhen, hatte einen Muffin und Kaffee, und hat nur die Hälfte vom Gebäck gegessen. Es war wie eine Szene von einem französischen Film. Ich dachte vielleicht, dass ich nie nur etwas Süsses frühstücken könnte, aber ganz sicher weiss ich nicht mehr. Aber das alles ist als einen schönen Frühstück in meinem Erinnerung geblieben.

Julkinen salaisuus: helmi Nidwaldenissa

Onneksi meidän perheemme ole innostunut vapaaehtoisvoimin pyörivän Zollikonin palokunnan toiminnasta. Nopeat lähdöt eivät nimittäin kuulu meidän vahvuuksiin.

Oltiin olevinaan jo ajoissa hereillä, reppu mielessä ja määränpääkin melkein kartalla. Bensaa oli kyllä tankattu, mutta kun aamupalaa on kiva syödä pihalla rauhassa ja sen jälkeen tulee mieleen, että pitäisi käydä suihkussa, etsiä evästä, pakata eväät, roudata kilokaupalla sanomalehtiä kadunvarteen kierrätykseen, kastella nuupahtaneet kukat kuumalla seinustalla, sulkea ikkunaluukut, ai niin ja etsiä vaelluskengät ja missäs ne sortsitkin on, lähtee auto – taas kerran – liikkeelle pari tuntia aiottua myöhemmin.

17-07-10-15-49-03-732_deco

Noh, siinä vaiheessa, kun löysimme oikean lähtöpisteen, kuplahissin Nidwaldenin kantonista, alkoi lähtöhiki olla jo kuivaa. Hissejä on kaksi lähes vierekkäin, ensimmäinen (Fell) nousee Chrüzhüttelle ja toinen (Fellboden) suoraan Bannalpseelle, joka oli määränpäämme. Tai lähtöpisteemme. Suunnitelmat olivat vähän auki ja joka suuntaan levällään. Näin helteellä en jaksanut ajatella asiaa ihan loppuun; tärkeintä oli lähteä.

Köysirataa hoitaa pyörittää paikallinen Verein, yhdistys, joten mistään isosta bisneksestä tuskin on kyse. Kotikutoisuudesta johtuen näille seuduille kannattaa tulla seteleiden kera, sillä kortilla ei voi maksaa ja ainut automaatti matkalta löytyi moottoritien bensa-asemalta.

Fellin sininen hissikoppi on pieni, ajattelimme, kunnes näimme sen toisen. Fellbodenin minikabiiniin mahtuu hyvällä säkällä neljä ihmistä. Automatia on myös minimoitu, ovi ei ylhäällä perillä avaudu, ellei itse käännä kahvasta. Hätäiselle voi tulla paniikkihetki, sillä ovi ei lähde välittömästi auki.

Polkuja risteilee joka suuntaan, joten opastekylteistä voi valita reittien pituuden kinttujen keston ja mielen mukaan. Me olimme tulleet kaupungista hellettä pakoon tai pikemminkin etsimään happea alavan maan smogin keskellä sakkaaville keuhkoille ja virkistävää uimapaikkaa.

 

17-07-10-15-51-50-046_deco
Nyrhättyä maisemaa. Maatalossa on majapaikkoja.
17-07-10-15-52-29-585_deco
Kivat maisemat kappelilla. Tämä on Bannalpsee.

Pastelliportista lähti lapsille suunnattu polku, jonka varrella on pieniä mukavia tekemisiä ja alppitonttuja. Me löysimme jättikokoisia muurahaisia ja pesästä kasvavia päivänkakkaroita, lehmiä puiden alta sekä padotun järven.

17-07-10-15-53-50-415_deco
Tässä mie teppasen.

En tiedä kumpi on raikasti sielua enemmän, opaalin väreissä kimmeltelevä vesi vai sen viileys, kun sujahdin kalastajien siimoja vältellen uimaan. Järvessä parveili miljoonia pikkukaloja, jotka näykkivät varpaita. Ja varmaankin myös isompia vonkaleita, koska virvelöijiä oli joka puolella.

17-07-10-15-56-40-271_deco
Vasemmalla kulkee polku ja näkyypä siellä muutama ihminenkin.

Bannalpsee ei ole mikään suuri turistipaikka, mutta selvästikin lapsiperheiden suosiossa. Hurlumhei keskittyy nuotiopaikalle, joka kuvassa kätkeytyy kokonaan pienen niemen taa.

17-07-10-15-57-09-138_deco

17-07-10-15-57-27-675_deco

17-07-10-15-58-06-091_deco

17-07-12-09-39-06-721_deco

Jos omat eväät loppuu, on järven rannalla myös kuppila ja jos tuntuu, ettei maisemista saa päivän aikana tarpeeksi, löytyy sieltä myös maijoitustiloja. Alaspäin tallatessa iltasella vastaan tuli kolmen hengen porukka, joka varmaankin aikoi yöpyä Bannalpseellä ja jatkaa sieltä patikointia aamusella uusin voimin.

 

17-07-10-15-59-58-067_deco

Polku alas Bannalpseeltä Oberrickenbachiin ja sieltä Fellin kuplahissin parkkipaikalle on alku kolmanneksen isoa kivimurskaa, osittain nyrkin kokoisia kimpaleita, joten hyvät nilkkaa tukevat ja sorassa pitävät kengät ovat asiaa. Ja jos suunta on vastakkainen, kuvittelisin, että tilanne on sama.

17-07-10-16-02-45-281_deco

Perillä kuplahissin lähtöpisteessä kipaisin vielä tuliaisostoksille vihreälle kaapille. Mansikkahillo ja vadelmaetikka lähtivät mukaan, voikukkahunajaa vähän mietin, mutta kolikot loppuivat kesken. Hilloa testattiin melkein heti lettujen kanssa ja se oli kyllä parasta mansikkahilloa aikoihin. Etikalle pitäisi vielä löytää joku resepti, mutta puteli saa toimia ensialkuun koristeena keittiössä.

 

 

 

En resumen: Bannalpsee es un laguito artificial en los Alpes, cerca de Engelberg. Un lugar bonito y tranquilo para un picknick y para un nadadito refrescante o para seguir por las montañas hasta el infinito. Y si se devuelve a Fell, en la estación de la gondola se puede conseguir alguito, productos locales, para llevar a casa. Las jaleas, miel, jugos, suspiros y tajaditas secas de manzana están en un closet abierta afuera y la plata se pone en una cajita. Nosótros llevamos jalea de fresa para las crepas y una botellita de vinagre de frambuesa para dar sabor a las ensaladas.

Kurzgesagt: Die heisse Luft war in Zürich so schwer zum atmen, dass wir in den Bergen wollten. Irgendwohin und, bitte, mit einem See. Bannalp war die Antwort. Dort ist es schön, ruhig und erfrischend. Dazu haben wir Himberressig und Erdbeer Konfitüre von der Region gekriegt. Die Konfitüre war so fein, das ich unbedingt zurück möchte. Auch zum wandern.

 

Kesänautintoja

Street Food Festivalille, kohti myrskyä ja ukkosta, vaikka tornado imaisisi nuudelit ja jäätelöä koristaisi rakeet, ajattelimme ja päätimme olla kokonaan huomioimatta ylle vyöryvää säätä.

17-07-05-08-30-24-365_deco
Festivaali löysi uuden kodin Hardturmin alueelta.

Suunnittelin täyttäväni blogin kauniilla iltakuvilla, joissa eriväriset pyöreät lamppuketjut koristavat helminauhana sirkusmaista, satumaista aluetta, pienet metallihäkkyröihin tehdyt nuotiot lämmittävät palelevia käsiä (koska on enää parikymmentä lämmintä helteen jälkeen), ihmiset rupattelevat raukean rauhaisina, vatsat täynnä moninaisia makuja ympäri maailman. Mutta ennen auringonlaskua mustat pilvet räväyttivät sen koko illan uhkaavana leijuneen sisältönsä syöjien päälle. Ison katoksen alle mahtui suurin osa; sade tuskin kestäisi kauan. Sitä en tiedä, mitä yhdelle reunalle kyhätyille harsokattoisille ja patjallisille lepolavereille, kuin trooppisille oaaseille, tapahtui. Ehkä niistä tuli vesisänkyjä?

17-07-03-15-59-54-784_deco

Onneksi siinä vaiheessa olimme jo valmiita tallustelemaan hitaasti, ruokaa sulatellen kohti ratikkaa. Vähän jäi kaivelemaan, että nachojen guacamole oli loppunut jo alkuillasta. Avocadosalsaa oli sentään jäljellä. Ja ne chilikastikkeet! Habanero oli todellakin sitä mitä piti, eikä säälistä laimennettu. Sitruunamarinoitu kala, Ceviche, oli perulaiseen tapaan tarjoiltu, perunoiden ja bataatin kera.

17-07-03-15-59-18-400_deco

Olisin halunnut japanilaisia annoksia, joissa oli kaikissa jotain pyöryköitä, en tiedä mitä, mutta silti tuli tarve maistaa niitä; ehkä ensi kerralla. Samalle listalle jäi myös ceviche-kojun musta kasvisburgeri. Kamerunilaisten kohdalla tuoksui niin vetoavasti, että tarvitsin välittömästi alkupaloja, näitä ei lykättäisi toiseen kertaan.

Kasvissamosat eivät olleet niitä esteettisimpiä, vähän muhkuisia ja paperilautasella värittömiä uppopaistoksia, mutta niin hyviä! Taikinassakin oli rutkasti mausteita, eikä selvästikään ollut käytetty mitään puolivalmisteita. Olisi ehkä pitänyt maista myös kokonaista grillattua kalaa, tilapiaa, sekin tuoksui herkulliselta. Nämä tyypit selvästi osasivat asiansa ja sitäpaitsi kojussa oli torin paras meininki, annokset syntyivät musiikin ja tanssin lomassa.

Kupillinen vietnamilaista nuudelikeittoa katosi alta aikayksikön, samoin kreikkalainen kasvispita. Pita oli pehmeä ja ainekset kirkkaan raikkaita. Pieni kommunikaatio-ongelma oli syntyä, kun sipulit jäivät puuttumaan, eikä Zwiebel ollut kreikkalaiskokille tuttu sana. Elekielellä sain renkaat annoksen päälle.

Jälkkäriosastolla teki mieli maistaa kaikkea, rullajäätelöä, mustaa jäätelöä, myös perinteiset leivonnaiset, éclair ja macarones houkuttelivat. Lopulta päädyttiin espanjalaiseen churros con chocolate annokseen, joka oli hervoton. Se jäi kahdelta syöjältä kesken, vaikka churrot olivat rapeita ja suklaa ihanan paksua. Dippaus muuten on vaativa laji; paidasta näki, että oltiin käyty ruokafestareilla.

17-07-03-15-55-35-781_deco
Epäilen, että churrojen paistaja on oikeasti flamencotanssija.

17-07-03-15-54-51-510_deco

17-07-03-15-54-16-563_deco
Moni kuppikakku päältä kaunis.

Näitä kuppikakkujakin oli lopulta pakko vielä maistaa, mutta ikiaikuinen sanonta piti paikkansa. Todella viehättäviä – ja tylsän makuisia. Pohja oli tavallinen voilla tehty vaniljamuffinsi, raskas ja tympeä. Ja päällä jonkinlainen voikreemi, josta puuttui tuorejuuston kirpeys.

Vaikka lauantaina oli vatsa täytetty, sunnuntain koittaessa nälkä närästi jo aika tavalla ja olimme valmiita seuraavaan herkuttelusessioon. Tähän kohtaan oli tarkoitus laittaa kuvia kesäisen lounaskonsertin runsaasta ja värikkäästä buffetista, ikäänkuin sinetiksi parin päivän herkuttelusta, mutta ilmeisesti ahneus teki tepposet. Yhtään kuvaa ei ole, edes itse viemästäni kakusta. Kuvaamisen sijaan keskityin huolella ja antaumuksella täyttämään lautasta ja saaliin syömiseen.

Viulunrakentajan kesäkonsertin buffetin tarjosi ateljee, jälkkärit toivat vieraat. Ohjeeksi sain vain, että kakku saisi mieluusti olla neliömetrin kokoinen. Pellillinen omenarahkakakkua sai täyttää tämän tehtävän. Muuten tarjolla oli läjäpäin juustoja, melonia, mozzarella-tomaatti -vartaita, kuivakinkkuja, salamia, couscous-salaattia, leipiä, meloneja, mansikoita ja kirsikoita, kokonaisia porkkanoita ja vihannestikkuja.

Mutta siis, aperoa edelsi musikaalisia herkkuja. Itse konsertti joutui siirtymään surkean sään vuoksi puutarhasta sisälle. Vanhan myllyn pihakatoskaan ei riittänyt; kosteus oli liikaa jousisoittimille.

17-07-03-15-53-16-758_decoKesäisen ulkokonsertin viehättävyys on juuri se paikka lammaskarsinan läheisyydessä, joten vinttisali latisti hiukkasen tunnelmaa. Kvartetti soitti paletillisen klassista, Elgaria, renessanssimusiikkia ja argentiinalaisia tangoja. Siinä vaiheessa kukaan tuskin enää muisti kaivata puutarhaa. Viulunrakentajan koira on selvästi konserttikoira, se paukutti lattiaan hännällä tahtia ja lauloi tangon loppuun oman unisen soolonsa.

17-07-03-15-52-30-471_deco
Miele nauttii musiikista. Vieressä isäntä, joka aina pukeutuu sukkia myöten Marimekkoon.

En resumen: Un fin de semana de muchos sabores, para el oído y para el paladar. (Street Food Festival y un concierto de verano donde el luthier.)

Kurzgesagt: Eine Wochenende mit vielen Aromen, für das Ohr und für die Zunge. (Street Food Festival und ein Sommerkonzert beim Geigenbauer.)