El Pimpi

17-02-21-16-07-19-197_deco

Istuimme tyttären kanssa El Pimpissä ja kahvilan nimen suomalaiset taivutukset inspiroivat meitä kehittämään erilaisia todella hauskoja otsikoita. („Äiti-tytär laatuaikaa P:ssä“) Yli viikon kestänyt kurkkukipu ja keuhkotautiselta kuulostava yskä ovat taannuttaneet sekä huumorin että ajatusten filtterin ja myös toimintakyvyn. Olin iskenyt hampaat suihkun suuttimeen. Verkkarin nauhat jäivät laatikon väliin, enkä hetkeen tajunnut kuinka pääsen tilanteesta pois. Puhuin vihanneskurkusta (Gurken), kun viittasin omaan kipeään tautipesääni (Hals). Kun tämä on tajunnan taso, on parempi ehkä sittenkin unohtaa pikkunäppärät vitsailut. Tosin El pimpi tarkoittaa hölmöä, joten ehkä täällä ollaan suvaitsevaisia myös tautihuuruiselle hihitykselle.

17-02-21-16-09-59-687_deco

Voihan se olla, että nimi viittaa Málagan kuuluisaan viiniravintolaan, mutta se olisi tylsää ja kuka nyt haluaa olla kuppilan kopio. Zürichin Pimpissä soi samba ja tarjoilija oli hätkähdyttävän ystävällinen. Valelin espressolla kipeää kurkkuani ja taivuin tyttären pyyntöön laahautua vanhojen tavaroiden liikkeeseen.

Epäilin, että värikirjo alkaisi pyörryttää, mutta koska hiihtoloma meni parhaillaan yhdeksi niistämiseksi, päätin olla urhea. Ja sitäpaitsi Zürcher Brockenhaus on aina elähdyttävä kokemus. (Täällä lisää paikasta).

17-02-21-16-06-26-868_deco

Kipeänä ei pidä mennä mihinkään, missä tehdään vaikeita päätöksiä, kuten ostopäätöksiä, muistutin itseäni. Ajattelin vain roikkua mukana seurana, istahtaa sohvalta toiselle ja ihailla intohimoa, jolla paikkaa on sisustettu. Brocki tuskin on mikään markkinamagneetti, mutta kaikki esineet on laitettu esille tyylikkäästi, huolimatta aikojen, tyylien, värien ja materiaalien sekamelskasta.

Tytär löysi pienen rasian ja katselin samalla koruhyllyä etsiskellen emalisormusta, jonka voisin haluta oikean osuessa eteen. Sormuksia ei ollut lainkaan. Vain rannekoru. Emaloitu rannekoru! Flunssaiset aivot eivät osanneet sanoa, oliko tämä sellainen, jota käyttäisin tai josta edes pitäisin. Sen verran tajusin, että koru piti sisällään emaloidun ja käsin maalatut kukkaset, joka ei voi olla huono yhdistelmä.

17-02-21-16-04-59-672_deco

Universumille kiitos siitä, että kaupunkikierros ei iskenyt kuumeena takaisin. Tosin vieläkään en voi nielaista ilman uikutusta, mutta ei se mitään, nyt jaksan taas odottaa vällyjen alla viruksetonta päivää.

17-02-21-16-04-08-312_deco

En resúmen: Fuimos a tomar un cafecito en Zürich en El Pimpi, que resultó un lugarcillo simpático. El espresso me dio energía, apesar del gripe necio, para seguir mi hija a la tienda de segunda mano, que siempre es un espectáculo. Una cantidad de colóres, estílos y epocas tremendo, pero se vé que todo lo decoran con entusiasmo y cariño. Y me encontré una pulsera esmaltada para la primavera.

Kurzgesagt: Diese Grippesaison hat meine Ferien ruiniert, aber bis El Pimpi konnte ich mit Halsschmerzen und wahnsinns Husten kriechen. Nach einem Espresso und Brötli habe ich meiner Tochter sogar ins Brocki gefolgt. Man sollte nie krank schwierige Entscheidungen machen, auch keine Einkaufsentscheidungen. Aber ohne Hirn und mit Nebel in Augen, habe ich doch etwas schönes gefunden, ein emailtes Armband mit Blüemli.

 

5 yksityiskohtaa sveitsiläisestä arjesta

Ulkomailla, oli maa mikä tahansa, kaikki vaikuttaa niin hauskan kummalliselta. Maitopurkit, postilaatikot, lippuautomaatit. Jossain vaiheessa kummallisuus vaihtuu tuttuuteen. Kaupan hyllystä nopeasti tarvittu, rahapussista oikea kolikko, junalipun osto hoituu asiaa ajattelematta. Yhtenä päivänä saattaa jopa iskeä kyllästys, että aina kaikki on tätä samaa.

Näillä paikkein Suomessa se vanha maitopurkin printti, jota oli tullut katseltua vuosia, alkaa vaikuttaa nostalgiselta. Vähitellen aika retrolta. Ehkä eksoottisen huvittavalta. Sitten tulee uusi, uusia ja hervottomassa Prismassa olo on kuin turistilla: mitä oikeastaan olinkaan hakemassa ja miten näistä kymmenistä maitotuotteista löytyy se oikea.

No miltä zürichiläinen arkitodellisuus sitten näyttää? Esimerkiksi tältä:

17-02-14-18-55-10-629_deco

Meidän jääkaapista löytyy rasvatonta maitoa, mantelimaitoa, soijamaitoa ja meillä syödään rasvatonta rahkaa herkkujen pohjana. Se ei kuvastele mitään sveitsiläistä, vaan omia makutottumuksia. Sen sijaan hapankerma, Saurer Halbrahm, on 18 prosenttista ja ihanan kermaista. Kevyt- ja muut vaihtoehtotuotteilla on pieni kannattajaryhmänsä, mutta varsinkin vanhempi väki pitää niitä humpuukina. Kevytjuustoa en muista nähneeni ikinä; Appenzellerin ja Emmentalin maassa sen myyjää odottaisi todennäköisesti lynkkaus.

17-02-14-18-52-55-758_deco

Lähdin muutama markka pussissani Sveitsiin ja siitä lähtien olen käyttänyt frangeja, joita puoliso tarjosi kerran Helsingissä vahingossa taksikuskille. „Onks tää jotain lelurahaa?“ kuski nauroi. Ei ollut sinne asti kantautunut sveitsiläisen vakaan valuutan maine.

Alussa muunsin hintoja markoiksi, euron jälkeen siinä ei ollut mitään järkeä. Frangit ovat nykyisin sitä tutuinta valuuttaa, vaikka kuvan viisikymppinen onkin saanut uuden ulkoasun.

Töpseli. Maassa on pientä konrollifriikkiyttä, asiat halutaan tehdä omalla tavalla. Siksi töpselikään ei ole mikään yleiseurooppalainen, vaan kolmipiikkinen. Verkkojännite on sama kuin Suomessa, joten kun perheen insinööri eräällä reissullaan tajusi, ettei johdon töpseli mene suomalaiseen pistorasiaan, sahasi hän keskimmäisen tapikan pois.

 

Näissä yllä olevissa valokuvataiteellisissa otoksissa esiintyy paikallinen postilaatikko. Hantaakin vieressä on lukollinen osa, jonne sujautetaan kirjeet ja muut ohuet postit. Ovimaisen laatikon sisältä löytyy pieni tila, jonne postinkantaja jemmaa paksummat lähetykset. Lokeroa kutsutaan nimellä Milchkasten, joten kuvittelisin, että jossain vaiheessa sinne on tuotu myös maitoa. Meille sinne ilmestyy joka maanantaiaamu kuuden jälkeen laatikollinen kananmunia.

17-02-14-18-55-49-706_deco

17-02-14-18-51-30-165_deco

Nämäkään kuvat tuskin voittavat valokuvauskilpailuja, mutta tummuudella on tarkoituksensa: ensinnäkin se kätkee arkikaaoksen, mutta korostaa myös sveitsiläisen arkkitehtuurin yksityiskohtia, joita en vieläkään aivan käsitä. Ylempi on keittiön ikkuna, minimaalinen ja tiskialtaan yläpuolella. Keittiöön kaipaisin enemmän valoa, mutta toisaalta, minnekäs sen tiskialtaan pistät, jos koko keittiö on kuin metrovaunu. Ja kyllä, meillä on kalterit, eikä ole ainut talo näillä seuduin. Sen sijaan taitaa olla ainut talo, johon ei ole murtauduttu.

Alempi kuva on kylpyhuoneen ikkunasta, myöskin kalteroitu, ja se taas on pari kertaa keittiön ikkunan kokoinen. Ja missä on amme? Sen alla. Tähän kun laittaa läpinäkyvän suihkuverhon, pistää valot päälle, niin siinäpä on naapurille ilmainen show. Kylppäriin halutaan kuitenkin luonnonvaloa, siinä yleisen käytännön syy, olen kuullut.

En resúmen: en las fotos se ven 5 detalles de la vida en Suiza. Como se ven los productos de leche, la plata, el enchufe, el buzón, donde también aparecen los huevos. Las ventanas son de la cocina y del baño, la primera pequeña y la segunda grande. Bien, pero cocinando necesitaría más luz y en la bañera, la que está abajo de la ventana, más privacidad.

Kurzgesagt: in diesem Bilder gibt es einige Details vom Leben in der Schweiz. Die Sachen, die am Anfang schwierig zu finden, irgendwie komisch oder einfach anders sind. Z.B. dass es in der Küche nur ein wintziges Fenster gibt, aber im Badezimmer, neben der Badewanne, ein riesen grosses.

Kurkuma x 2

Ajatukset ovat yhtenä myttynä, yritän suoristaa niitä, silitellä ja venytellä, mutta mytty on ja pysyy. Vatsatauti, lanko Costa Ricasta, läppärin vaihto; kaikki samaan aikaan ja maailma tuntuu täysin uudelta ja tuntemattomalta. En saa yhteyttä sähköpostiin, Suunto ei päivity, valokuvat eivät suostu siirtymään läppärille, kahvi ei maistu, ruoka taas maistuu, mutta oudolta, eikä sitä mahdu vatsaan kuin lusikallinen. Kaikki rytmit on sekaisin ja lankokin elää öisin, hoitaa juoksevia asioita toisella aikavyöhykkeellä.

Jos terveysuutisia on uskominen, tähänkin tilanteeseen löytyy apu kurkumasta. Kurkuma vie flunssan, tainnuttaa kaiken mitä tainnuttaa voi ja mitä luultavimmin pelastaa myös maailman. Ja sen lisäksi jauhe värjää ruuan kauniisti oranssin ja keltaisen vivahteiseksi. Yleensä vannoisin kahvin kaikkivoipaiseen kykyyn hoitaa ongelmat, mutta rääkätylle vatsalaukulle on löydettävä vaihtoehto, kun teekään ei enää maistu.

17-02-08-11-39-29-947_deco

Latte-alkuiset tai -loppuiset juomat eivät ole olleet maitoisuutensa vuoksi makuuni. Jos juon kahvia, sen on maistuttava vahvasti kahville, vaikka siinä olisi reilustikin maitoa. Ja matchalatte nyt vain oli karmeaa kaikenkaikkiaan. Kurkumalattea silti ajattelin kokeilla, mutta mantelimaidolla, sillä siitä puuttuu se ratkaiseva lehmäinen sivumaku. Lämpimän maidon joukkoon teelusikallinen valmista sekoitusta Kurkuma-Latte Vanillea luontaistuotekaupan paketista ja valmista tuli. Aurinkoinen, lämmin virkiste.

Luomujuoman maku on lempeä ja makeahko. Kurkuman lisäksi siihen on jauhettu Ceylonin kanelia, kaakaota, inkivääriä, vaniljaa, mustapippuria ja lakritsia. Verrattuna itse kasattuun juomaan, johon ripottelin purkista kurkumaa, vähän kanelia, inkivääriä ja hunajaa, valmis sekoite on hienojakoisempaa ja paremmin sekoittuvaa.

17-02-08-11-43-33-037_deco

Vaihtoehdoksi niihin hetkiin, jolloin nesteytyksen lisäksi tarvitaan energiaa, on ennen joulua Kotiliedestä löytynyt vilujuoma. Omenamehupohjaisesta kuumasta juomasta tuli meillä niin suuri hitti, että se syrjäytti glögin ja kausi jatkuu vielä nyt helmikuussakin. Sveitsissä jostain syystä omenamehuissa on usein hiilihappoa, mutta ei hätää, se ei aiheuta minkäänlaista ongelmaa, ei lätsähtänyttä makua, eikä kuplaisaa kuumaa.

Omenamehun joukkoon laitetaan reilusti inkivääriä, appelsiinin kuori ja mehu, ruokosokeria, kanelitanko, neilikoita ja tietysti kurkumaa. Sitä oli vain 1/4 teelusikallinen mehulitrassa, joten triplasin annoksen varmuuden vuoksi. Kokeilin myös ilman sokeria; hyvin toimii. Ja yllättäin juoma maistui  myös inkiväärin vihaajalle. Nyt se kuulemma maistuu jo lääkkeeltä, sillä vilujuomasta tuli salainen aseeni virusten torjuntaan ja tarjonta on saattanut olla viime aikoina hiukkasen ylenpalttista.

17-02-08-13-39-19-863_deco

Vilujuoman jälkeen tuntuu siltä, kuin mytty päässä olisi hiukkasen lientynyt. Teknisiä ongelmia kurkuma ei kuitenkaan ratkaissut. Sen sijaan heräsi kofeiinin tarve ja kaadoin oranssi-keltaiseen kuppiin kahvia ja nyt tunnen taas olevani vähän enemmän raiteilla. Ja ehkä hiljalleen oma itseni.

En resúmen: Cúrcuma parece ser la llave a todo tipo de problemas. En mi caso, las dos bebidas con cúrcuma (cúrcuma latte y jugo de manzana caliente con especias, incluyendo, por su puesto, cúrcuma) no me ayudaron con los problemas técnicos de mi nueva compu, pero al menos sabe rico. Y tal vez trae un poco de salud a la familia, después de una fila eterna de viruses, que hemos tenido en los últimos meses.

Kurzgesagt: Man sagt Kurkuma sei der Schlüssel zu fast allen Problemen. Kurkuma latte und heisser Apfelsaft mit Kurkuma und andere Gewürze funktionierten nicht. Ich habe immer noch technische Probleme mit dem neuen Laptop. Aber die schmecken fein und vielleicht bringen sie ein bisschen Gesundheit. Das könnte nicht schaden, nach vielen Monaten mit zu vielen Viren in der Familie.

 

Jalassa sveitsiläiset lenkkarit

Ihan kuin kuorikot jalassa. Tai ihan kuin kuorikat. Kummastakaan en tiedä mitä ne on, mutta silti, jotain hyvin keveän aamutossun ja crocsin väliltä. Se tuli ensimmäisenä mieleen, kun otin askeleen Zürichistä kotoisin olevilla „maailman keveimmillä juoksukengillä“.

 

17-01-30-16-54-30-797_deco

Sillä aikaa, kun oikeaa kokoa etsittiin, selvitin, että kuorikko on „lääketieteen termi ja eräs anatominen rakenne“ ja kuorikka ei liene suomenkielen sana lainkaan. Tosin on olemassa kaksi järveä, nimeltään Iso-Kuorikka ja Pieni-Kuorikka, jossain Länsi-Suomessa.

Joka tapauksessa, olin siis etsimässä uusia lenkkareita vanhojen Adidas Fluxien tilalle, joista isovarvas oli kurkistellut jo jonkin aikaa. Adidaksista oli tullut parhaat arkihiihtimet nilkan nivelsiteiden rusahtamisen jälkeen, mutta ne eivät näyttäneet kestävän mäkistä maastoa, varsinkaan alamäkeä.

Olin nähnyt näitä sveitsiläiskenkiä salilla aina vain enemmän ja niitä näyttivät pitävän niin urheilu- ja fysioterapeutit työkenkänä kuin tavalliset kuntourheilijatkin. Ja keveyttä ylistettiin. Etsin tossuja netistä nimellä QC, enkä ole ilmeisesti ainoa, sillä ne ilmestyivät heti ruudulle, vaikka urheilukenkä- ja vaatemerkki on On ja kengät taas Cloud. Tässä voisi olla logon suunnittelijalla vähän miettimistä. Asiaa sen paremmin tutkimatta, menin kauppaan ja otin käsiini mustat peruskengät.

17-01-30-16-54-58-117_deco

Väri valintarkiteerinä taitaa olla juoksukenkien maailmassa huono, mutta koska en ole aikeissa juosta näillä askeltakaan ja tarvitsen yleispätevät, kaikkeen sopivat tossut, eivät muut vaihtoehdot tulleet kysymykseen. Entisten sveitsiläisten huippu-urheilijoiden kehittämiä  kenkiä on joka lähtöön, matkan pituudesta riippuen ja myös käyttötarkoituksesta, yhdet on surkeaan säähän, toiset kilpailuun, kolmannet maratonille ja neljännet peruspuurtamiseen. Minulle luvataan, että Cloud-kengät toimivat kuin pienet jumppapallot, jotka reagoivat jokaiseen jalan liikkeeseen. Niiden pitäisi tukea jalkaa vain silloin, kun se sitä tarvitsee.

17-01-30-16-52-06-967_deco

Kannattaako sitten laittaa melkein parisataa frangia arkikenkiin? Kannattaa. Varsinkin kärsinyt nilkkani on hyvin tyytyväinen kevyisiin askeltimiin. Talvisessa säässä tähän malliin puhaltaa kylmä, mutta jalka lämpiää nopeasti vauhdin lisääntyessä. Outoa on se, että jalalla on reilusti vapautta ja tietynasteinen huteruus tuntui aluksi kummalliselta. Näitä ei sidota nauhoilla tiukaksi jalkaterää tukevaksi paketiksi, vaan ilmaa jää joka puolelle. Silti jalka ei seilaa sisällä, enkä ole saanut vielä nyrjäytettyä nilkkaa uudelleen. Kengässä on löysä kuminauha, johon ei tarvitse koskea lainkaan. Siis todelliset tohvelit. Mukaan saa kyllä oikeat nauhat, jos niitä kaipaa.

17-01-30-16-52-31-810_deco

Ulkonäöllisesti kengät ovat vanhojen, samankokoisten, Adidasten vieressä pienet. Ne tuskin ovat leveäjalkaisen kengät. Aluksi kiristin kumppareita, mutta sitten aloin luottaa siihen, että kenkiä ei tarvitse laahata perässä, eivätkä ne silti putoa jalasta. Ensimmäisellä käyttökerralla oli talvinen keli ja tuntui siltä, kuin olisin lähtenyt kesäkengissä liikenteeseen. Epäilin pääsenkö liukasta mäkeä ylös, mutta tamppaantuneessa lumessa ne vetivät mainiosti ylöspäin. Märkä tosin tulee suoraan verkkomaisesta kärjestä sisään, niin lumi kuin sadekin.

En resúmen: Estos son los zapatos de correr más livianos del mundo, dicen. Y primeros tennis suizos, que he tenido. El pie tiene mucha libertad y se supone que el zapato On Cloud apoya sólo cuando haga falta. Bueno, vamos a ver. Ahora en el invierno me parece, como si estuviera caminando con unos zapatillos de playa. Pero livianos si son. Tan comodas, como unas pantuflas viejas.

Kurzgesagt: Die Schuhe On Cloud sind die leichteste Laufschuhe der Welt, sagen sie. Gut möglich. Und für mich die erste Schweizer Laufschuhe. Der Fuss hat viel Freiheit und On Cloud sollte nur dämpfen, wenn man es braucht. Na ja, mal schauen. Jetzt, im Winter, es hat ein Gefühl als ob man mit Strandschuhen unterwegs wäre. Aber leicht sind sie tatsächlich. So gemütlich, wie alte Pantoffeln.