Siperian hönkäys

Tai niin ainakin sanotaan. Että kylmyys, joka Sveitsiä hyytää, tulisi Siperiasta. Vähän on asennoitumisongelmia, sillä mittari näyttää -3,1. Naapureilla pakkasta on aina pari astetta enemmän. Kuten myös sääkartoilla. Mutta alle kymmenestä asteesta on joka tapauksessa kyse.

17-01-23-16-32-23-345_deco

”Scheiss Kälte!” puhistaan kaupungilla. Ei tunnu loppuvan koskaan, onhan sitä jatkunut jo muutaman viikon. Karvahatut ja pipot ovat syvällä päässä. Lunta on kaupunkiseudulla vähän. Harmaita teitä viiruttavat suolaraidat.

17-01-23-16-32-58-005_deco

17-01-23-16-47-30-162_deco

Siellä missä vesi virtaa vapaana, on kylmän yön jälkeen aina uusi talvinen taideteos. Pitsiä, röpelöä, puikkoja, jäätunneleita.

17-01-23-16-38-21-012_deco

17-01-23-16-37-51-412_deco

Metsässä sataa jäähileitä. Pakkanen sumulla huurtaa kaiken, lehdet, hämähäkkien seitit, neulaset, kulmakarvat. Jos on aivan hiljaa, kuuluu helinää. Hileet kilahtelevat toisiinsa.

17-01-23-16-35-37-421_deco

17-01-23-16-36-07-259_deco

En resúmen: Dicen que es el frío de Siberia, que nos sopla en el centro de Europa. Yo me imagino  algo, como -45 en ese caso. Donde nosótros el termómetro es terco y sólo enseña un par de grados bajo cero. Pero sea de donde sea el frío, nos hace  obras de arte en la naturaleza.

Kurzgesagt: Man sagt es sei Sibirische Kälte, was in Mitteleuropa hersscht. Ich würde mir in diesem Fall -45 vorstellen. Unser Thermometer ist stur, es zeigt nie mehr als -3. Aber es ist gleich, woher die Kälte kommt. Es macht Kunst in der Natur.

Kakkuöverit

Sain palautetta, että nämä pienet kulttuurimurut voisivat päättyä mieluusti hervottomaan kakkujen mässäilyyn. Listaisin heti mahdollisia kahviloita, suunnittelisin leivosmaistajaisia ja mikä mekko tulisi laittaa päälle, jottei herkuista pullottava kupu olisi niin ilmeinen. Näin siis tavallisesti. Tammikuussa on kaikki toisin.

17-01-16-18-01-37-228_deco

Jo varhain joulun alla eli syyskuussa, kun Lebkuchenit ja muut joulun ajan leivonnaiset ja suklaat ilmestyvät kauppoihin, muistutan itseäni siitä, ettei kaikkia lajeja hankita kaappiin. Yksi pieni pussillinen sveitsiläisiä joulupipareita on ihan ok, koska sen lisäksi haluan ehdottomasti germaanisen alueen sydämen mallisia, suklaakuorrutteisia Lebkucheneita aprikoosisydämellä. Ostin pienen pussillisen reissulta Saksasta, halvempia ja mehevämpiä; niissä oli enemmän hilloa. Joulukuussa tajusin, että niitä tarvitaan lisää. Sveitsissä pussit ovat isompia ja nyt niitä on jäljellä vielä tammikuussa.

Joulukakkusuunnitelmaa määritti tykkäämiset: yksi halusi costaricalaiseen tyyliin queque borrachon, rommilla tai vastaavalla kostutetun „humaltuneen kakun“. Joten tein ainoan, jonka tästä kategoriasta hallitsen, suomalaisella reseptilla kakun, johon imeytetään pari desiä kahvia ja pari ruokalusikallista konjakkia. Toisen mielestä joulua ei tule ilman ranskalaistyyppistä todella suklaista jouluhalkoa, johon tulee myös pari purkkia Nutellaa.Edellinen syöjä ei taas halua mitään missä on suklaata. Seurava taas ei kestä taateleita. Joten kolmas joka rakastaa ihan tavallista ja perinteistä taatelikakkua, sai jakaa sen ensimmäisen kakunsyöjän kanssa.

17-01-16-18-02-07-803_deco
Kolmen suklaan juustokakku – yllättävän kevyttä, jonka vuoksi sitä tulee helposti lusikoitua useampi runsaahko viipale

Kolme henkeä ja kolme kakkua ei riittänyt, päälle siihen tuli ystäville tehdyt uudenvuoden sekä syntympäiväkakut, joista jäi meille kotiinkin aina aimo lohkareet. Ach, ja tietysti vielä muut herkut, joulusuklaat, joulutortut ja suomalaiset joulupiparit.

Herkkubilanssi näyttää siten tältä: osa joulutortuista meni kompostiin, koska ne muutamat pakastimesta otetut kuivettuivat syömättöminä. Kahvikakku päätyi osittain samaan paikkaan.Vielä tänään pakastimesta löytyy pala jouluhalkoa, kahvikakkua ja taatelikakkua sekä yllättäin pieni pussillinen korvapuusteja; kai nekin tuli tehtyä adventin hurmassa.

17-01-03-20-26-19-434_deco
Tyttären taiteilema supersuklaakakku (resepti: Kinuskikissa), koristeet improvisoitu (Maltese-palloja). Kuva otettu dokumenttimielessä, joten valokuvauksellisten kriteerien sijaan kehotan keskittymään kakun suklaisuuteen.

Herkut eivät vain enää vedä samaan tahtiin keittiöön, kuin joulua odotellessa. Makuhermot huutavat jotain hyvää, mutta ehdottomasti sokeritonta ja mieluusti kasvispitoista. Siihen hätään löytyi onneksi Buddha bowl, jonka satay-sauce oli niin hyvää, että olisin voinut maistella sitä lusikalla ihan pelkästään.

17-01-16-18-03-34-786_deco

Paahdettuja kikherneitä (muutama räjähti jauhoksi; uusi uuni on ehkä turhan tehokas) ja bataattia, kvinoaa, babypinaattia ja avocadoa satay-kastikkeella – tässä tie kohti helmikuuta.

(Kahvin seuraksi silti ehkä pienenpieni pala taatelikakkua.)

En resúmen: En la navidad eramos 3 personas con tres queques, uno para cada uno según los gustos. Además un par de pedazos grandes de queques que quedaron de los que hicimos para amigos, galletas suizas, galletas finlandeses, chocolates y otros pasteles navideños. Y resulta, que en enero todavía queda mucho. Pero ya la capacidad de disfrutar está menor. Hace falta algo rico para el paladar, pero preferiblemente sin chocolate y con vegetales. Como un „Buddha bowl“ (la foto arriba): aguacate, quinoa, sweet potato, garbanzos y espinaca de ensalada – con satay sauce, algo maravilloso!

Kurzgesagt: 3 Personen und 3 Kuchen für Weihnachten war ziemlich viel. Dazu Schweizer Guezli, Finnische Pfefferkuchen, Stücke von den Kuchen die wir für Freunden gemacht haben und ein Stück übrig blieb, Schoggi und verschiedene sorten von Weihnachtsgebäck. Einfach zu viel. Und es gibt immer noch. Aber keine lust für Süsses- oder um ehrlich zu sein, nur ein wenig lust. Aber die Gaumen brauchen etwas leckeres, lieber mit Gemüse. Zum Glück gibt es „Buddha Bowl“: Qvinoa, Kichererbsen, Avocado, Sweet Potato, Baby Spinat – und Satay-Sauce, die ich ganz ohne nichts geniessen könnte, einfach ein Fest im Mund.

Alkupaloiksi valokuvia, pääruuaksi meksikolaista

Ensi vuonna sen muistan. Jos haluaa käydä läpi 3200 neliömetrin näyttelytilan verran valokuvia matalilla styroksipöydillä, en käy sitä ennen uimassa. Tuloksena on nimittäin niskakramppi.

photo17-ylakuva

Satojen valokuvien imurointi silmillä käy työstä, mutta addiktoi. Siellä täällä on juomista ja suuressa Photo17 näyttelyn hallissa lettumaakari paistaa suolaista ja makeaa pakettiautossa. Jouluherkkujen jälkeen mielikuva Nutellalla täytetystä letusta herättää ainoastaan kylmyyttä, vaikka mahassa murisee ja jalkoja heikottaa. Lataan patterit espressolla ja maistan tyttären letusta kulman.

photo17-peilikuva

Jään tuijottelemaan katon rajassa aaltolevan peilin näkökulmaa. Niska taipuu toiseen suuntaan ja venytän sitä salaa. En saa näyttelytöistä tätä kautta selvää, mutta nappaan itse kuvan. Kännykällä. Hetken mietin pitäisikö sitä hävetä, kunnes näen sarjan kuvia, jotka on otettu i-phonella. Amatöörien kuvat, pitkän linjan ammattilaisten kuvat, palkittujen kuvat, kaikki vieri vieressä.

photo17-ahdist-laatikko

Mustista laatikoista löytyi ahdistusta. Oli hyvä, että niissä oli kansi.

photo17-pisamat

Muistan ottaneeni Costa Ricassa keittiönpöytäni ääressä, tropiikin valossa, kuvan kortista, argentiinalaisesta novelistista, Julio Cortázarista tupakka suussa. Yritin tehdä symbolikuvaa, mutta eihän siitä mitään tullut, vain intohimo mustavalkoisiin potretteihin.

photo17-installaatio

Tabletin Alppien mies tuskin oli näyttelykuva. Tai ehkä jonkun kuvaajan portfolio. Käänsin selkäni ja vilkaisin takaisin – kuohuviinilasit olivat kadonneet.

pistetalot

Näyttelyssä meni pidempään kuin ikinä olisin kuvitellut ja nyt oltiin jo katastrofaalisen nälän paikkeilla. Hardbrückellä pakkasviima oli jäädyttää ravintoa kaipaavan ihmisen. Hupun alta huomasin, että Zürichin rumimmat pistetalot näyttivät auringonlaskun aikaan lähes kauniilta.

taqueria-ulko

Bussikyyti Alstetteniin, Zürichin 9. kaupunginosaan oli matka uusille maille tietymättömille. Tuntemattomia katuja, kerrostaloja, kauppa- ja liikuntakeskuksia ja sekalaista porukkaa. Virkeää, urbaania ja vähemmän sliipattua, kuin Zürichin kultarannikolla. Muutaman sadan metrin päässä asemalta, kaupunkiasutuksen keskeltä löytyi La Taquería. Meksikolaisen Davidin mukaan täältä saisi kaupungin parhaat tacot. Sisällä tuli selväksi, että Zürichissä oltiin yhä: ei yhtään pöytää vapaana koko iltana.

taqueria-sisa

Meille luvattiin nurkkapöytä puoleksitoista tunniksi. Kyllä siinä ajassa vetäisee burriton ja lisukkeet, jos palvelu pelaa. Ja pelasihan se, annoksia ei tarvinnut odottaa muutamaa minuuttia kauemmin. Kriittinen asiakaskunta katsoi tyrmistyneenä sormusrasian kokoista guacamole-annosta yhdellä tortillan suikaleella. Makukaan ei vakuuttanut; kotona tehdään parempaa.

Burrito de carne asada oli hervoton ja lihaa kuulemma ylenpalttisesti, siihen olisi kaivattu erilaisia kasvislisukkeita. Taquitos de carne -annos näytti rehevältä ja oli muuten ok, paitsi että lihaa ei ollut maustettu juuri lainkaan. Tyytyväisin oli plato de pollo asada -annoksen tilaaja, vaikka lisukkeena tulleet tortillat olivat rakenteeltaan kummallisia, kumisen ja tahnaisen välimaastosta. Vähän naureskeltiin riisin määrälle, sitä oli ruokalusikallinen, ja itsetehdyt papusörsselit maistuvat nekin paremmalta. Mutta kaikenkaikkiaan annos oli runsas ja salaattien osuus suuri. Tulisimme tänne ehkä uudelleen kesällä ja pihalle, hyvässä seurassa ja niitä kehuttuja tacoja maistamaan.

taqueria-safka

En resúmen: Cómo es un buen viernes? De entrada 3500 metros cuadrados de fotos en la exposicion Photo17 y de plato principal comida mexicana. No eramos tan críticones, ya que La Taquería queda en Suiza, pero la porción de guacamole era super chiquitillo y tampoco muy sabroso. El plato de pollo asado en vez nos gustó. (Aunque al tico le dió risa la cantidad de arróz…) En total: en casa se come casi lo mismo, pero más rico.

Kurzgesagt: Wie ist ein guter Freitag? Zur Vorspeise 3500 quadratmeter Photos in Photo17 und zum Hauptgericht mexikanisches Essen. Wir waren nicht so kritisch mit dem Essen, weil  La Taquería  in der Schweiz liegt, aber eine Portion Guacamole war superklein und um ehrlich zu sein, nicht sehr lecker. Aber „plato de pollo asado“ hat geschmeckt und es gab genug Salaten. (Und obwohl der Tico lachte, als er einen Suppenlöffel Reis sah.) Na ja, zum Abwächslung und in Wahnsinnshunger toll, aber bei uns zu Hause kann man fast das gleiche Essen – und es schmeckt besser.

Joka vanhoja muistelee…

…sitä tikulla silmään. En aio tehdä mitään viime vuoden katsausta tai muistella herkistyneenä menneitä, sillä onhan tässä aivan uusi ja puhtoisen tuore vuosi käsillä. (Ja viime vuoden kuvat söi virus).

lumi-jalanjaljet

Hypistelin joulukuusen hopeista tähtinauhaa miettien, että joko olisi aika palauttaa koristeet kellariin. Ulkona paistoi aurinko, ruusussa oli pari kukkaa ja voikukan siemenet vaikuttivat lentokuntoisilta, vaikka jokea peitti jääriite. Illalla pimeni, alkoi sataa lunta. Ensilumi. Sen verran on aikaa edellisestä, että piti mennä kokeilemaan miltä tuntuu narskutella kengillä valkoisessa. Ja tytär pohti terminologista dilemmaa: miksi suomeksi tarvitaan kaksi sanaa ja toinen niistä sisältää sateen, kun asian voisi ilmaista yhdellä, kuten saksaksi, „schneien“. Paremmaksi todettiin „lumettaa“ ja „lumioi“.

lumi-joki

lumi-pampulat-puussa

lumi-oksat-ja-puu

Koska joulutunnelma tuli vasta nyt, aloitettiin koko juttu alusta. Iltakävely lumisateessa, kynttilöihin tulta, joulutortut pakastimesta, brie-hapankorput ja glögi tarjoiluun. Myöhemmin muistelemme ihanaa valkoista joulua.

Mutta koska kuitenkin on jo 2017, avaan uuden ja vielä jähmeän pöytäkalenterini. Olen niitä, jotka kulkevat kirjakaupassa eksyneen oloisina, luuhavat kaikissa nurkissa etsimässä sitä yhtä pientä riviä paperisia kalentereita. On totta, etten saa merkinnöistäni aina selvää, mutta tietokonevirus vei perusluottamuksen tekniikkaan. Se mitä on paperilla ei katoa. Ellei kaada kahvikupillista päälle. Tai hävitä kalenteria.

glogi

Siirsin menot, muistettavat ja tärkeät päivämäärät, mietin mitä kaikkea kokisinkaan tänä vuonna. Mitä haluaisin, miten tehdä vuodesta omani näköinen. Hausfraun olen heittänyt romukoppaan. Siis identiteetin. Ei se ikinä ole ollut täysin minua, mutta nyt se ei vastaa oloani ollenkaan. Jähmeys ja säntillinen jääköön, eläköön pura vida -filosofia. Pura vidalle on monta käännöstä, tilanteesta riippuen, vaikkapa „puhdas elämä“ tai „täyttä elämää“. Rentous, coolius ja hyvä asenne, siinä pura vidan sisältöä.

Jos joskus sattuisitte poikkeamaan Costa Ricaan, „Pura vida!“ on sopiva vastaus melkein kaikkeen. „Miten menee?“ „Pura vida!“ „Onko kaikki ok?“ „Pura vida!“ „Miten homma sujuu?“ „Pura vida!“ „Minkälainen tyyppi se on?“ „Ihan pura vida!“

Ehkä juuri se, että ulkona vain kylmenee ja lumettaa, välillä myös lumioi, alkaa tropiikki hälyttää. Että eikö olisi jo aika päästää irti tästä ja käydä istumassa mangopuun alla, sukuloimassa ja kavereilla, tervehtimässä rannalla iguanoja ja rapuja.

Sitä odotellessa täytyy vain lisätä pura vidaa arkielämään. Aamiaisella vuoden ensimmäinen gallo pinto, papuja ja riisiä tabascolla terävöitettynä, proteiinia ja hiilihydraatteja kuulemma sopivassa suhteessa munakokkelin kera, sai jo aistimuistot heräämään. On helpompi olla pura vida, kun täydellinen kolmiyhtys, kahvi, appelsiinimehu ja gallo pinto antavat voimaa päivälle.

vuoden-eka-pinto
Riisi aamupalalla vaatii pura vida -asenteen omaksumista. Tummat jutut sen seassa eivät ole toukkia, vaan villiriisiä. Gallo pinton kaveriksi tarvitaan kahvia ja appelsiinimehua.

En resúmen: He decidido dejar la identidad tiesa y bastante aburrida de Hausfrau y dedicarme a ser una mujer pura vida. Relajada, cool y actitud correcta, suena perfecto para el año nuevo. El objetivo es  poder hacer mi 2017 ver así cómo soy. (Y por su puesto, gallo pinto en el desayuno, ayuda con el puravidaismo.)

Kurzgesagt:Mit meinem Buch Hausfrau – zu Hause in der Schweiz, bin ich mich mit der Hausfrau identifiziert worden. Aber das ist jetzt Vergangenheit, lang lebe die neue Pura vida Frau! Relaxed, cool und die richtige Einstellung – die sind die Zutaten für 2017, für so ein Jahr, das ich mir wünsche. (Pura vida kommt aus Costa Rica und bezeichnet das coole und entspannte Lebensstil. Und es funktioniert auch als Antwort für fast alles.)