„Rahat tai tiedostot!“

Meille tuli välirikko. Jo viikon alkupuolella tunnelma oli kireä ja kärjistyminen osui sunnuntaille, ensimmäiselle adventille. Emme minä ja T. ole koskaan olleet bestiksiä, mutta suhtaudumme toisiimme viileän kohteliaasti. Ei hyödyn lähdettä mollata, mutta eipä ole tarvetta lähempäänkään suhteeseen.

wienachtsmart4
Pisan kirkko ja joulupalmu

Kaikki lähti siitä, kun ajoin pyörällä ylämäkeä. En tiennyt vaihteiden rutinan olevan merkki jostain suuremmasta. Sain ne toimimaan myöhemmin, itse ja helposti, enkä sveitsiläiseen tapaan edes juossut lähimpään pyöräliikkeeseen etsimään mekaanikkoa. Sitten Suunnon kello ei enää tunnistanut sykevyötä. Tai ehkä sykevyö löysin toisen kellon. Pulssi katosi, näytti välillä sairaita lukemia ja katosi jälleen. Patterin vaihto ei auttanut, teknisestä tuesta ei vastattu. Seuraavaksi puoliso ei saanut enää sähköpostejani. Siinä vaiheessa nostin kulmakarvojani. Sunnuntaina tuli täyspotti. Kaikki tekstitiedostot muuttuivat hirmuliskoiksi tai siltä niiden nimet vaikuttivat. Virusohjelma vaati rahaa tiedostojen palauttamiseksi.

 

wienachtsmart5

 

wienachtsmart1
Pullpoikia, Grittibänz, kahta sorttia: suklaalla tai ilman.

Kun tietokoneeni kaapattiin päätin, että tähän se loppui, minun ja Tekniikan ystävyys. Olin yllättävän rauhallinen, verenpaine ei noussut ja jos Suunto olisi toiminut, syke olisi näyttänyt normaalia. Enhän osannut tehdä asialle mitään ja olihan kaksi ruudulla avoinna ollutta tiedostoa säästynyt, toinen niistä pitkän ajatustyön  vaatinut, vaikkakin niukasti edennyt kirjallinen askarteluni.

 

wienachtsmart10

Vasta myöhemmin ymmärsin mitä kaappaus tarkoittaa. Blogin joulukalenteri jää ilmestymättä. Joulukorttilista uupuu. Miten muistankaan kaikki jouluruuat ja löydän reseptit; olenhan haalinut niitä aina Keski-Amerikkaa myöten. Laskut ja selvitykset, vanhat kirjoitelmat – kaikki poissa.

wienachtsmart9
Minusta tämä kuusi olisi kaivannut kampaa. Tai ehkä se on masentunut.

wienachtsmart8

Koska oli adventti ja kylällä joulutori, ostin miesten voimisteluyhdistykseltä mukillisen kuumaa Glühweinia ja hengitin joulutunnelmaa, annoin sen lientää teknistä tuskaa. Tekniikan kanssa riidellessä jäi näkemättä Samichlaus, joulupukin sveitsiläinen serkku, ja hänen mukanaan torille tulleet Gommiswaldin kellonsoittajat, Trychler. Sekin jäi vielä selvittämättä, että miksi niitä lehmänkelloja pitää soittaa kyseisenä päivänä ja niin että kallossakin kaikuu. Se liittyy jotenkin juhlatilaisuuksiin. Palaan asiaan vuoden päästä. Ellei tekniikka petä.

P.S. Nyt hajosi hellan takalevy.

wienachtsmart6

En resúmen: Parece, que yo y la tecnología tenémos algún tipo de problemas de relación últimamente. Lo peor es, que un virus me secuestró la compu. Me devuelven los archivos si pago. Por dicha no saben, que lo  más valioso no se destruyó. Traté de olvidarlo en la feria de navidad de nuestro pueblo. Y hago planes de ir a vivir a un pueblo remoto, donde no hay electricidad.

Kurzgesagt: Wir haben Probleme. Ich und die Technik. Das schlimmste ist, dass alle meine Dateien entführt sind. Ich sollte bezahlen, dann kommt alles zurück. Vielleicht ist es eine Tragödie, dachte ich. Vielleicht ist es ein Glücksfall, dachte ich. Vielleicht wandere ich zu einem fernem Dorf aus, wo es keine Elektrizität gibt.

Advertisements

Raportti suomalaiselta joulutorilta Zürichistä

Päivien viiveellä toimitan katsauksen meille Zürichin ympäristössä asuville suomalaisille tärkeästä, ehkä tärkeimmästä, tapahtumasta. Vanhoja uutisia, ajattelette, ohimennyttä ja unohtunutta. Mutta ei, joulutorista alkaa jatkumo, kanelin, glögin ja suklaan tuoksu, vana, joka johdattaa kohti joulukuuta.

tori-ulkoa
Ensimmäinen piste: Zürichin Suomi-koulun glögi- ja herkkupöytä ulkoterassilla.

Jo parkkihallissa vaikutti epäilyttävän täydeltä. Sinivalkoisella lipulla tai hirvi-/porovaara-tarroilla varustettuja autoja oli enemmän kuin koskaan. Olin kirjannut mielessäni listaan ruispalat, sinappi, joulusuklaa, Tupla, hernekeittoa ja flunssapotilaalle jotain herkkua. Harpoimme Migrationskirchen raput ennätysvauhdilla; porukkaa oli jo lähdössä poispäin suurten kassien kera, vaikka aukioloaikaa oli ollut vasta tunti. Pelkäsin leipäni puolesta ja epäilin tuottavani potilaallekin pettymyksen.

lasti-torilta

Mutta Zürichin Suomi-koulun pöytä oli varustautunut yleisöryntäykseen: leipäpusseja oli vuorellinen ja kotimaisia makeita herkkuja vieressä. Glögipisteellä ja pullan luona jonotettiin. Sadattelin pientä pakastinta kotona ja tyydyin kahteen pussiin. Kyllä Sveitsistä ruisleipää tehdään, mutta sitä kirpeää happamuutta, jota meikäläisessä leivässä on, saa etsiä. Tänä vuonna etsinnät johtivat omaan taikinakuppiin ja hyväähän lämmin leipä oli, mutta arkipäivänä olisi mahtavaa, jos sen leipaisisi joku muu.

Latasimme kotimaisia marmeladeja laatikkokaupalla ostoskassiin, naapureille joulutervehdykseksi, ja jatkoimme sisätiloihin helpottuneina. Tärkeimmät oli hoidettu ja tyttären toivomat perunalaatikotkin varasin jo etukäteen Winterthurin Suomi-koulun Riikalta. Lanttulaatikot tekisin tänä vuonna itse, sillä innostuin kauniista ja suurista lantuista kylän lauantaitorilla niin, että ostin ne kaikki neljä. Torikauppias osaa jo varautua. Se outo pohjoisen nainen tulee aina näihin aikoihin ja vaatii punajuuria ja lanttuja – ja vielä raakoina. joulutori-sisalta

kakkupoyta2

kakkupoyta
Suomalaisen seurakunnan kahvipöydässä on sen seitsemää sorttia.

Ulkona oli harmaata, sumuista, kosteaa. Puissa vielä lehtiä, vihreitä ja monenkirjavia punakeltaisia. Ei vika säässä ollut, mutta mieli oli aamulla vielä kovin kaukana joulusta. Onneksi se oli lähellä, tässä salissa, joka oli tupaten täynnä porukkaa. Torille tullaan kaukaakin, eteläisestä Tessiinistä asti, tapaamaan tuttuja, maistelemaan lapsuuden makuja ja hakemaan joulumieltä.

joulutori-tiimi-ruoka
Keittössä on vauhti päällä, sillä nälkäisten jono on pitkä.
joulutori-tiimi-raija
Linjaston viimeisen silauksen aterialle antaa Raija.
ruokalautanen
Siinä se nyt on: lautasellinen jouluperinnettä.

Se samainen kotona kuumeileva potilas oli unelmoinut varhaisesta syksystä alkaen jouluateriasta suomalaistorilla. Tai ainakin osasta, sillä täytyyhän porkkana- ja lanttulaatikkohimon olla geeneissä, ehkä nyt vielä piilevänä. Mutta mehevää kinkkua perunoiden ja rosollin kera, sitä hän odotti. Ja Sirkku Tengvallin tiimi täytti toiveen pakkaamalla tuomani laatikot annoksella joulumakuja. Varmuuden vuoksi latasin mukaan myös lohileipiä ja vadelmasuklaakakkua. Ostoskassi oli täynnä, samoin vatsa. Torstaina, viritellessäni erittäin suomalaista lounasta pannukakun kera, huomasin mitä oli unohtunut. Se hernekeitto.

En resúmen: Estas fotos son de la feria finlandesa de navidad en Zürich. En la lista está siempre la mostaza, pan de centeno, chocolate, algunos confites (claro, de Finlandia), tal vez rollos de canela y siempre comemos un par de pancitos con salmón y por su puesto, un plato navideño con pierna de cerdo. Pero lo más importante es ir a respirar átmosfera navideña para comenzar la epoca. Y por su puesto, toparse con los amigos.

Kurzgesagt: Die Bilder sind von dem Finnischen Weihnachtsmarkt in Zürich. Auf meinem Einkaufsliste gibts immer Roggenbrot, Senf, Schoggi und andere Süssigkeiten (natürilich aus Finnland), manchmal auch Zimtschnecken und ohne Lachsbrötli mit Kaffee kann man nicht nach Hause. Und um ehrlich zu sein, dazu geniesse ich immer auch das Finnische Weihnachtsessen. Aber das wichtigste im Markt ist ein bisschen Weihnachtsstimmung einzuatmen und klar, mit den Freunden zu treffen.

 

Suomi-neidon vesat Zürichin oopperassa

Sveitsin suomalaistiheys oli lauantaina taatusti suurimmillaan Zürichin oopperassa. Matti Salmisen jäähyväiskonsertissa oli tupa piippuhyllyjä myöten täynnä. ”Hauskaa iltaa!” toivotti lippuluukun rouvakin, suomeksi, mikä ehkä kuului piletin hintaan ja jos olisi kyse ollut Carmenista, hän olisi varmaan huikkaissut ”Olé!”. Joka tapauksessa, se oli omiaan luomaan kivan tunnelman ja haluan uskoa sen kertovan myös talon lämpimästä suhteesta nelikymmenvuotisen uran täällä tehneeseen bassoon.

Konsertti oli kuin perhetapahtuma, oltiin kuulemassa meidän pitkälle päässyttä poikaa, ylpeinä ja vähän liikuttuneina. Tai oikeastaan lavalla oli kaksi Suomi-neidon vesaa; varsinaiset velikullat. Matti Salminen oli tuonut mukaansa Leif Segerstamin tahtipuikkonsa kera. Oli luksusta saada yhdellä kertaa molemmat suuret lavalle. Molemmat hehkuttivat kotimaataan ja joka kerta, kuin koodisanaan reagoiden, erityisesti sinivalkoinen yleisö hakkasi kiivaasti käsiään. (Segerstamin pyytämä ”orgastinen ’JAA’-huuto” jäi kyllä haalealle tasolle. Ehkä kohta oli hukassa. Tai hämmennys suuri.)

salminen-segerstam2salminen-segerstam

Suomi-yleisö jännitti ooppera-aarioiden jälkeisiä ylimääräisiä. Kyllähän kuvaan kuuluu jokin kotimaahan liittyvä sydäntä riipaiseva kappale ja mitenkäs muuten kuin omalla kielellä: Satumaa-tango. Vieressäni, edessäni ja varmaan myös takana eläydyttiin täysillä, yleisö lauloi äänettömästi mukana, vain huulia liikutellen. Suomalaisten tangosuhdetta korostetaan ulkomailla, mutta vasta nyt tajuan, että ehkä siinä on jotain oikeasti taustalla. Minusta suomalainen tango kuulostaa kalakeitolta, arjelta, keittiön räsymatoilta ja Yleisradion musiikkiohjelmalta, ei niinkään intohimolta. Tämä oli luksustango, tähti äänessä, tähti tahtipuikossa ja oopperan orkesterin säestämänä.  Philharmonia Zürich soi kauniisti, ehkä vähän turhankin, mutta voi pojat, miten esitystä kiitettiin.

Segerstam johti orkesteria istualtaan, silti hänen kätensä ja eläväiset sormet pyörähtelivät musiikin mukana yhtä sulavasti kuin flamencotanssijalla. Lopussa kapellimestari jätti Matti Salmisen ottamaan vastaan yleisön kiitokset, kiiruhti sen minkä kykeni – ja ilmestyi sivuun odottamaan, kahden oluttuopin kera.

salminen-ohjelma

koko-orkesteri-ja-kuoro

PS.Pahoittelen kuvien laatua; oli vähän säädöt hukassa.

En resúmen: Creo que la densidad de los finlandeses en Suiza el sábado era lo más grande en la ópera de Zurich. Era el concierto de despedida del bajo Matti Salminen (FIN, por su puesto), con el director Leif Segerstam (FIN, claro). Además de las arias de ópera, oimos una versión lujosa de un tango finlandés, Satumaa. El público tal vez se hubiera quedado toda la noche, si Salminen no hubiera dicho, que ya es el momento de ir a tomar. Mientras le aplaudíamos, el director se fue – y volvió con dos jarras de cerveza.

Kurzgesagt: Selten ist das Zürcher Opernhaus so voll von Finnen wie im Abschiedskonzert von Matti Salminen. Er hat seinen Freund den Dirigent Leif Segerstam mitgebracht und zusammen kreirten die Männer einen Luxusabend. Opern Arien, Humor, Werbung für Finnland und eine finnische Tango, Satumaa. Und anscheinend, wo es Finnen gibt, gibts auch bier: Salminen hat noch auf der Bühne den Applaus genossen, als Segerstam plötzlich zurück kam – mit zwei Bierkrügen.

Designia ja omenakakkua

Marraskuut ovat vähän sellaisia, yhtä pullollaan kuin joulukuinen lahjasäkki. Syksy ja talvi sulautuvat toisiinsa, kahviloiden kynttilät kutsuvat sisälle, sumu ja hämärä, kolea räntä potkivat elokuviin, konsertteihin, teatteriin. Kirjoitan muistilappuja tapahtumista puhelimen kalenteriin, pöydälle, paperikalenterin väliin ja sivuille. Silti joku aina unohtuu ja kauan odotetun voittaa yllättävä löytö.

winti-tunnelma-kaupunki

Winterthurin lyhytelokuvapäivät on yksi vakioista listalla, jonne päätyvät „mielenkiintoiset käymättömät“. Nyt oltiin jo melkein siellä, ainakin kaupunki oli oikea, mutta leffojen sijaan haahuiltiin kestävän kulutuksen  Designgut-messuilla. Zürichistä pohjoiseen kukoistaa kaikensorttinen taide, musiikista valokuvaan ja elokuvaan ja myös käsityöläisyys. Messuilla suunnittelijat esittelivät koruja, vaatteita, huonekaluja ja keramiikkaa. Olisi ollut tarjolla vegaanista kynsilakkaa, pitsirinsikoista tehtyjä pussukoita ja taitettavia kortteja, joissa oli kuva sekä etu- että takapuolella. Suomalaista designia edustivat Anna Saarisen tekstiilit ja Zürichissä äskettain avautuneen Helsinki Designin tuotteet.

designgut2

designgut

designgut-anna
Oikealla Anna Saarinen ja taustalla värisuunnitelija Pietarsaaresta (unohdin nimesi, anteeksi!!)

Koko Winterthur vaikutti pieneltä kutsuvalta kahvilalta. Lähes joka korttelissa oli ihmiskerääntymiä, kupit käsissään, menossa sisään, sulkemassa sateenvarjojaan, avaamassa sateenvarjojaan, napittamassa takkejaan. Tie Designgutin pisteestä toiseen, Casino Theaterista Gewerbemuseumiin, kulki vanhankaupunkin korttelista toiseen. Teki mieli sujahtaa vain mukavimpaan kuppilaan ja jäädä sinne koko viikonlopuksi.winti-talo2Löysin itseni myös katselemasta sveitsiläisiä seinäkelloja 1500-luvulta, mitä en todellakaan päivältä olisi odottanut. Designmessujen lipulla pääsi museon muihinkin näyttelyihin. Kellot sopivat messujen teemaan, olivathan ne varmaankin aikansa huippudesignia ja todellakin kulutusta kestävää, sillä ne tikittävät virkeästi yhä vielä.

Huoneellinen seinäkelloja on omiaan uuvuttamaan ihmisen ja Winterthurin kuppiloiden kutsu kaikui yhä vetoavampana. Mutta ei, lähdettiin kotia kohti, käsissä pussillinen kuumia kastanjoita. Oli nimittäin palattava jatkamaan viime viikolla kesken jäänyttä projektia, omenapiirakkaa. Omenat olivat unohtuneet torikauppiaan pöydälle, joten piiraasta ei tullut sillä kertaa mitään. „Ette ole ensimmäinen, jolle näin kävi, ottakaa siitä vihannekset ja hedelmät, sen mitä unohditte, ei tarvitse maksaa,“ kehotti Sätteli ja taipui lopulta 2,5 frangin hintaan, kun sanoin keränneeni pussiin punaposkisia omenoita tupla-annoksen.designgut-kello

Myöhään, mutta vielä saman päivän puolella uunista tuli ehkä parhas ja kaunein Tarte Tatin ikinä. Elstar-omenoista syntyi kaunis oranssinpunertava sävy. Vanilja-kastikekin oli ikkunalaudalla jäähtyneenä sopivan paksua ja pehmitti omenan kirpeyttä ja sokerin makeutta.

Sade rapisi puista pudonneille nurmikkoa peittäville kuiville lehdille. Ulkona oli pimeää. Niin syksyistä. Sisällä niin lämmintä ja omenan tuoksuista.

omena-tarte-tatin

En resúmen: En la tarde de otoño,  el casco viejo de Winterthur parece una sola cafetería que invita a sentarse en la mesa con una candela; calor adentro, frío y hojas cayendo afuera. Paseamos en la zona viendo los productos de artesanos en la feria de design suizo, en el Casino Theater y Gewerbemuseum y cuando ya los zapatos estaban mojados y pies cansados, manejamos devuelta, comiendo castañas calientes en el camino. Después del día de frío y  lluvia, era más que apto concentrarse en casa en un Tarte Tatin de manzana, que salió del horno bastante tarde, pero todavía en el mismo día.

Kurzgesagt: An einem kalten, dunklen und regnerischen Tag, scheint Winterthur ein grosses Café zu sein. Über all gibt es schöne Lokale mit Kerzenlicht. Wir haben aber Designgut, schweizer Designmesse für nachhaltige Produkte besucht. Und erst zu Hause einen Tarte Tatin aus eigenen Backofen genossen.

Oh, sieni pienoinen, olethan niin suloinen

No niin, hyvät metsäläiset ja metsämieliset, tänään suuntaamme sieneen. Kaikki apuvälineet, sieniveitset, opaskirjat, kasvit ja muut tunnistavat appsit, voitte unohtaa, sillä nyt on kyse vain kauneudesta. Sienen estetiikasta. yksittaiset-sienet-kannolla-vaaka

Sveitsiläismetsässä digitaaliseen koppaan saa tavaraa, vaikkei poikkeaisi vihreää tiheästi raidottavilta poluilta. Niiden välisellä alueella, siis siellä oikeassa pöpelikössä, ei näy koskaan ketään. Paitsi ehkä satunnainen metsänhoitaja moottorisahan kanssa tai jokunen metsäkauris.

kolme-sienta-ahis

Nämä neljä sientä olivat asettuneet lahoavalle rungolle vieriviereen, toisistaan turvaan etsien. Silti joku oli uskaltautunut maistamaan tuoretta ja sileäpintaista lakkia.

pikkusieni-kannolla

„Minä kiipesin korkeimmalle, yhtään ei täällä huimaa ja olin eka.“

omenatie

Sammalelta, neulasilta ja mätäneviltä lehdiltä tuoksuvaan ilmaan tule vivahde omenapiirakkaa – ehkä peräti kaneliakin. Tien reunoilla kasvaa varta vasten omenapuita. Välipalaa metsän eläimille. Jospa nyt tekisin sen suunnitellun piiraan. Ostin edellisenä viikonloppuna torilta omenoita, „parhaat piirakkaan“, sanoi torimyyjä. Kun olin taikinaa aloitellessa pudottanut 2,5 desilitraa jauhoja lattialle, huomasin, ettei se haittaa, sillä omenatkin olivat jääneet toripöydän vihannesten keskelle.

mustessieni-vai-karpassieni

Onko tuo mustetta, jota sienestä valuu? Vai jättimuurahaisen takapuoli?

wanderweg-taivaasen

Tästä käy tie taivaisiin.

halogeenisienet

Sienissä on jotain mystistä ja nämä aivan varmasti sukua hattivateille. Ne ovat menossa jonnekin. Ja sitäpaitsi loistavat sammalen keskellä.

ihana-rykelma

Rungossa täytyy olla tässä kohtaa tiheä sienirihmasto. Silmänräpäyksessä kasvaneet pikkusienet ovat puhtaita ja täydellisiä; kuin paraskin accessoire lehtipeitteen piristykseksi.

yksinainen-sieni

Valkolakki oli päättänyt tulla tähän. Läjä kuivia lehtiä? Ihan sama. Ei muita sieniä missään? Ihan sama. Takana virtaa joki, vieressä suojaavia kiviä – mahtava paikka.

Kun digitaalinen koppa tuntuu täydeltä, lähdetään kotiin kuumalle kaakaolle ja lusikoidaan sen pinnalle kermatötterö. Matkalta silti vielä kerättävä vielä pari muistoa. Nämä värit kestävät vain seuraavaan tuulenpuuskaan.

syysvaahtera

En resúmen: Hoy hacemos un paseito de recoger hongos en una canasta digital. No hace falta andar con un app o con un libro para reconocer los hongos. No. Ahora concentarmosnos sólo en la belleza. En la estética de los hongos de otoño.

Kurzgesagt: Heute sammeln wir Pilze. Und du brauchst keinen App oder Buch um die zu erkennen. Diesesmal geht es nur um die Schönheit. Um die Ästhetik von den Herbstpilzen. 

syyspuskat