Iltapäivätee Miykon luona

20160620_151443

20160620_151550

Ei enää ikinä mitään latte-alkuista tai –loppuista minulle, se on nyt täydellinen pesäero ja trauman kautta ymmärretty. Sain eteeni muutaman desin lasisen hillopurkin ilman kantta, kahden vihreän pillin kera. Sisällä kerroksittain valkoista ja vihertävää. Sitä mitä tilasinkin, chilled Matchalatte. Kaunis ja virkistävän näköinen. Nielin vihreyttä, yritin miettiä kiivaasti mahtavia terveysvaikutuksia, satakertaista määrää antioksidantteja, purkin hauskaa ulkomuotoa. Totku maistui silti yhtä kaikki maitoiselta. Matchan vihreän teen jotensakin leväisä olemus levisi suuhun maistelun loppuvaiheessa. Juoman olisi saanut myös soijamaitoon; miksi, oi miksi en tilannut sitä?

20160620_155040

Oma vika, ajattelin. Tämä on heitettävä kitusiin, ilman muikistelua, sillä kaikki muu olisi väärin kahvilaa kohtaan. Sekoittelin juomaa pilleillä. Uunista alkoi leijua lämpimäisten tuoksu. Miyukon uunista laskeutui pian pöydälle neljä lämpöistä sconesia, yksi myöskin matchapitoinen, sisällä jotain punaisia tunnistamattomia marjoja, toisessa suklaahippusia ja kaksi ihan tavallista. Ne tuoksuivat tuoreelle ja herkulliselle. Halkaisin sconesin salamannopeasti, levitin vattuhilloa ja kermaa ja haukkasin ison palan. Maitoällötys laantui pikkuhiljaa ja hengitys tasaantui. On oikeastaan väärin kirjoittaa makuasioista ja varsinkin, kun Sara Hochulin Les gourmandises de Miyuko on hurmaava paikka; täytyy vain pitäytyä oikeissa juomissa. Teelista on muuten pitkä ja kannut kauniita.

20160620_155500

Löysin kahvilan netistä etsiessäni kai manga-juttuja perheen manga-fanille. Pienenpienessä paikassa on kolme huonetta, jokaisessa muutama pöytä. Iltapäiväteen kanssa tarjoillaan suolaista ja makeaa purtavaa, myös vegaanina versiona. Sara Hochulin kuvittajan ja designerin ote näkyy koristeellisissa ja kirkkaan värisissä kakuissa.

20160620_152327

Miyuko on Sara Hochulin luoma mangahahmo. Japanihenkisyys koristaa muutenkin kahvilaa, takahuoneessa on myös hylly, josta voi noutaa mangoja luettavaksi.

miykoEdellisillä yrityksillä kahvila on ollut tupaten täynnä, mutta alkuiltapäivällä keskellä viikkoa vallitsi rauha. Takahuoneessa nautti teetä yksi pariskunta. Ulko-oven viereisessä pöydässä Hohchulin kollega leipoi sokerimassasta sinisiä kukkien terälehtiä. Sconesit olivat höyryäviä ja makoisia. Tänne haluan uudelleen talvella, kun palelee ja vatsa murisee.

En resúmen:Encontré de Zurich un café de mangas, Les Gourmandises de Miyuko. Un lugar lindísimo y acogedor. Los scones vinieron calientes en la mesa y eran riquísimos con la jaléa.

Kurzgesagt: Les gourmandises de Miyuko ist eine von den schönsten Cafés in Zurich. Und die Scones herrlich warm und köstlich mit Confi und Rahm serviert, auch vegan.

 

Ihan Jaacobbina Santiagon tiellä

1jacobsweg2

Saksan ja Sveitsin rajan tuntumassa, Konstanzin asemalla, Nelli, joka on koira, oli heti valmis pistämään tassua toisen eteen. Samoin Riikka, joka -tehtäköön selväksi- on ihminen, ja jolla reitti oli printattuna paperille. Minä taas, samoin homo sapienseihin kuuluva, mutta peräti kahden teknologialaitteen kera kulkeva, pysähdyin katsomaan ensin Suunnon Ambit2:sta ranteessani, sitten kännykästä GPS-Tracks appiä. Nopeimmin suunta löytyi päätä kääntämällä; aseman edestä löytyivät ensimmäiset viitat reitille.

Sveitsissä vaellusreitit on äärettömän hyvin viitoitettu, mutta sillä kertaa, kun karttaa ei satu olemaan, on edessä kaikkiin ilmansuuntiin osoittavia oransseja kylttejä, eikä yhdessäkään suuntaa antavaa paikannimeä. Espanjaan ja Santiagon de Compostelan tielle johdattava, läpi Sveitsin kulkeva idempi tie Konstanzista (D) Geneveen, sen sijaan on ensimmäisten kilometrien kokemuksella selkeästi merkitty, valkoisin, roomalaissävyisin viitoin, usein simpukan kuvan kera.

jacobsweg1

Lisäavusta parhaiten toimi puhelimen GPS Tracks app, karttaa sai suuremmaksi ja nuoli näytti sukkelasti suunnan ruudulla. Suunto kaipaa vielä opiskelua; pieni mato kellotaulussa ei auttanut matkanteossa. Olisi ehkä kannattanut treenata navigaatio-toimintoa ennen metsään menoa. Mutta otin riskin, sillä olihan turvana Nelli-vainukuono ja partiotaidoilla varustettu Riikka.

1jacobsweg7
Eväät syötiin muinaisella taistelutantereella.
1jacobsweg8
Pyhiinveltajien kameroihin kyllästyneitä lampaita.

Sveitsin poikki kulkeva tie tunnetaan nimellä Jacobsweg ja alkupätkä välillä Konstanz-Einsiedeln myöskin Svaabien pyhiinvaellusreittinä, Schwabenweginä. Aiomme Riikan kanssa tallata koko matkan, mutta pätkissä. Skippasimme myös Konztanzin ja aloitimme Sveitsin puolelta (Kreuzlingen).

20160607_141900
Pyhiinvaeltajien majapaikka.

Ensimmäiselle osuudelle, joka vie Märstetteniin, päästiin vaatimattoman vuoden funtsinnan jälkeen. Hidas toteutus ei ollut mistään äärettömän pikkutarkasta suunnittelusta johtuvaa, vaan ainoastaan siitä, että kahden eri puolilla Zürichiä asuvan aikataulut eivät vain olleet natsata yhteen niin millään. Ja sitten kun olisi natsannut, meni nilkka, tuli talvi, meno toisensa jälkeen ja yhtäkkiä oli taas kesä.

20160607_140128
Murkinaa matkalle. Tosin vain symbolista.

Kun seisoin junassa matkalla Zürichiin, vaikutti yhtäkkiä siltä, että reissu ei toteutuisi tänäänkään. Juna oli myöhässä, Hauptbahnhofilla kaaos, 10 000 ihmistä epätietoisena millä mennä ja mihin. Tuhopolttaja oli tuikannut paikallisen VR:n eli SBB:n kaapelin kahdesta kohtaa tuleen ja lamaannuttanut liikenteen. Yhteysjuna onneksi kulki ja oli sekin myöhässä.

20160607_141939
Kaunis Gasthaus, mutta kiinni.

Kreuzlingenin asemalta eteenpäin meitä eivät haitanneet liikenneongelmat, eikä mikään mukaan. Muita kävelijöitä ei liikkeellä ollut, parin koiranulkoiluttajan ja lapsiryhmän lisäksi. Aloituskävelyksi mitä parhain; aurinko paistoi, ukkonen uhkasi vain mustin pilvin (kotona, kuten myös joka puolella muualla Sveitsissä, tuli sillä aikaa sekä vettä että rakeita), metsässä oli raikasta ja maaseudulla rauhallista. Seuraavalle etapille valitsisin hiukkasen enemmän kilometrejä, sillä reitti oli hyvinkin helppokulkuista ja jalkaan vaelluskenkien sijaan lenkkarit, sillä asvalttia oli aika lailla.

1jacobsweg9

20160607_132821
Santiagon baari oli vielä vähän vaiheessa, sesonki kai vasta alkamassa

Tilanne taivalluksen jälkeen:

-Fysiikka: kunnossa, toinen pohje vähän jumissa. Toiset kymmenen kilometriä menisi kevyesti.

-Vatsa: eväät riittivät, mutta ilman olisi tullut paniikki, sillä matkalle ei osunut yhtään auki olevaa kuppilaa.

-Henkinen bilanssi: raikastunut20160607_145109

En resúmen: Por su puesto, que cuando por fin decidimos a empezar el camino de Santiago, la parte de Suiza, atravezando el país, hay un caos de tráfico. Pero por dicha, en total llegué al punto de salida, a Kreuzlingen en la frontera de Suiza y Alemania. En la primera parte caminamos 15 km hasta Märstetten. (vea mapa) Los primeros kilómetros eran faciles, casi sin subidas y el paisaje bonito pero nada maravilloso. Un poco demasiado pavimento para mi gusto. Y ni un restaurante abierto en el camino. Pero claro, yo tenía mi salveque lleno de comida. Para encontrar el camino tenía mi Suunto con navigación, pero resulta, que esa funcion tengo que estudiar un poco más. Lo que sirvió perfecto, era el GPS-Tracks app, con eso llegamos hasta la estación de Märstetten.

Kurzgesagt: Endlich haben wir mit dem Jacobsweg angefangen. Der Plan ist von Kreuzligen bis Genf zu laufen. Die erste Etappe war Kreuzlingen-Märstetten und um zu schauen wie ist es und wie gehts mit meinem Sprunggelenk. Der Weg war einfach, nicht umwerfend, aber schön. Ein bisschen zu viel Asfalt. Und es gab nicht ein Restaurant auf dem Weg (oder schon, aber „Heute zu“.), also, es braucht Proviant. Mit meiner Suunto hätte ich im Wald geblieben, weil ich „Navigation“ nicht gut genug vorseitig studiert hatte. Aber GPS-Tracks app war super und hat uns den Weg bis nach Bahnhof Märstetten gezeigt.

Pikapikaa tropiikkiin

sl sion4
Linna siellä, linna täällä, joka puolella linnoja. Tämä on Sion.

Muutama hius leijailee tuulessa, ne, jotka eivät suostuneet poninhäntään ja tulevat kypärän alta silmien eteen. Ilma tuntuu kostean lämpimältä, aamupäivän pilvistä huolimatta ja tuoksuu tropiikilta, kasvusto on vehreää ja runsasta. Ohitamme pienen järven tai suuren lammen, joka näyttää olevan liikkuvaa tummanvihreää täynnä; sammakoiden kurnutus on infernaalinen. Näen puista roikkuvia liaaneja, jotka ehkä sittenkin ovat murattia tai oksia, en vauhdilta osaa sanoa. Hetken luulemme olevamme kolmannessa kotimaassamme, Costa Ricassa.

 

sl sion2
Pari tulivuorta ja kahviviljelyksiä? Ei, vaan viiniviljelyksiä ja linnan raunio per kukkula.

Tie kulkee kanjonissa, vuorten välissä. Rinteet ovat ylhäältä päin vihreitä, alhaalta katsottuna taas tuhansista litteistä kivistä kasattuja terassiseinämiä. Viiniviljelyksiä on joka suuntaan. Ylimpänä lumisia huippuja.

 

sl sion 10

Atención!” huudahtaa joku, mutta se ei olekaan espanjaa, vaan ranskaa, äännetään nasaalisti ja kirjoitetaankin varmaan toisella tapaa. Pyöräilijä väistää. Sierre-Sion välillä, Wallisin ranskankielisellä alueella on niin ulkomaatunnelma kuin Sveitsin rajojen sisäpuolella mahdollista. Kieli on toinen, tienviitatkin toisenlaisia, samoin arkkitehtuuri – ja luonto. Ei niin piirulleen viimeisteltyä ja viritettyä kuin pohjoisessa. Ja etelän tunnelma; vain papukaijat puuttuivat.

sl sion5
Sierre

Pyöräreitti kulkee Rhonen vartta Sioniin pain, Sierreen palataan hedelmäpuiden ja viiniviljelysten ja muutaman kylänkin poikki. Zürichissä kirsikat ovat vasta pieniä vihreitä alkuja, täällä mustanpunaisia isoja kirsikoita poimitaan monessa pihassa jo syötäväksi.

Eurooppa on jättimäisen sadevyöhykkeen alla, silti koko matka on yhtä maisemaspektaakkelia. Ajoimme autolla Sionin suuntaan läntistä reittiä Montreuxin kautta ja takaisinpäin idempää eli Lötschbergin läpi autojunalla, Interlakenin puolelta kohti Zürichiä. Sääkartassa oli yksi puolipilvinen sadepisaraton kohta ja me olimme siellä.

 

sl sion7
Sateenkaaren yksi pää….

 

 

sl sion6
Sateenkaaren tonen pää. Jossain välillä Sierre-Interlaken.

sl sion9Yöpymispaikka valittiin parinkymmenen kilometrin päästä pyöräreitiltä. Crans Montana –nimestä olisi voinut päätellä, että se saattaa olla rinteellä. 1500 metriin nousu pimeässä yhden auton levyisellä tiellä oli kuin venäläistä rulettia. Jos joku olisi tullut vastaan, jommankumman olisi pitänyt pakittaa levennykselle asti. Silti haluaisin näille seuduille uudelleen, patikoimaan, tutkimaan paikkoja. Ehkä olisi luettava karttaa ja katsottava myös mitä löytyy vuoren toiselta puolen.

 

38 km, Slow up Sion-Sierre, Wallis

sl sion8
Kotiin ajellessä piti pitää vielä snäkkipaussi Brienzerseellä.

En resúmen: La vegetación, el aire humedo, ranas, calor – pura Costa Rica! Pero no. Estuvimos en Wallis, entre las montañas de vides y más arriba se veía nieve. En el valle, a la par del río, era fresquito andar en bici. Pasámos por los campos de arboles de diferentes frutas. Las cerezas estaban ya rojas oscuras y las estaban recogiendo para comer. En el norte son apenas unas perlitas verdes. Y tampoco se van a poner rojas, ya que parece que estámos en la lluvia eterna. Pero por un día, en un punto en Suiza, era verano.

 

Kurzgesagt: Es war wie in der Tropen, warm, schwül, grosse Bäume und grossblättrige Pflanzen. Aber nein, das war in Wallis, der einzige Ort in der Schweiz, wo es an dem Tag nicht regnete. Zwischen Sion und Sierre, den Rebbergen und Obsbäumen, am Fluss, war es wunderschön Velo zu fahren. Die Kirsche waren enorm gross und dunkelrot, nicht wie im Norden, wo kleine grüne Perlen traurig aussehen. Nass vom Regen, der anscheinend für immer bei uns geblieben ist. Aber für einen Tag war es Sommer, in einem Punkt in der Schweiz.

 

 

Retrotaivas vaaleanpunaisessa talossa

20160601_132622

Miten ihana paikka! Zürichin Brockenhausin ovesta avautui näkymä johonkin miellyttävään ja mukavaan ja samanaikaisesti kutsuvaan sekä hauskaan, mikä ei tässä kaupungissa ole itsestäänselvyys. Olinko näyteikkunan sisällä vai kenties menneisyydessä?

20160601_133116

20160601_133036

Tämä osa kaupunkia ei ole kovinkaan kiilloitettua ja puleerattua, vaan pikemmin nuhruista puolta, sitä mistä löytyvät mielenkiintoisimmat baarit ja ravintolat, etnisyys on näkyvää ja erään portin kyljessä lukee ”Huom! Pihalle on levitetty rotanmyrkkyä”. Tie vanhojen tavaroiden liikkeeseen kulkee pääjuna-aseman viertä. En olisi ihmetellyt, jos paikka olisi ollut kerros toisensa yllä tupaten täynnä olevaa tavaraa, lajiteltuna, mutta vaikeasti etsittävissä, ajan kuluttamaa, vanhanhajuista, kolhiintuneita huonekaluja ja kulman takana epämääräistä asiakaskuntaa.

20160601_133938Vaaleanpunaisen kuoren sisällä olikin taivas. Ovelle kantautui jotain menneiden vuosien hyvää musiikkia, bluesia tai ihan vain pehmeää rokkia, en enää osaa sanoa, sillä siinä vaiheessa olin hurmiotilassa. Pyörin ympäri ja vain katselin. Levyosastolta henki -60 – 70 –lukujen retrohenki. Joka puolella oli pieniä sohva- tai nojatuolinurkkauksia, joihin varmaankin saa istahtaa. Pyörin ympäri kuin Liisa Ihmemaassa. Kerroksissa oli tilaa ja tavaroita ja huonekaluja ei ollut vain järjestetty, vaan niitä oli yhdistelty maulla ja ajatuksella. Asialla oli selvästikin joku, joka välittää esineistä.

20160601_134020Mehubaarin tiskin takaa huuhailuani tarkasteli liikkeen johtaja. ”Otatteko tyyli-kuvia?” hän kysyi. Brockenhaus ostaa sisään valittuja kappaleita, jotka kaksi puuseppää ylimmän kerroksen verstaassa kunnostavat. Pari Alvar Aallon tuoliakin oli heille tullut, mutta niin designtavarasta ei täällä ole kyse. Hän näyttää katossa roikkuvaa lamppua. Kuulemma keräilykappale – Muranon lasia – joka tuskin pistää muiden kuin asian harrastajien silmään. Jäljelle jäävä liikevoitto menee instituutioille kuten vanhainkodeille. Mies vinkkaa myös italialaisesta pop-up –ravintolasta, jonka he ovat huonekaluillaan sisustaneet. Ulkona tajuan, että olen jo unohtanut paikan nimen.

20160601_133538

En resúmen: A la par de la estación de tren de Zürich, hay una casa rosada. Siempre quería entrar. Me dijeron, que es una tienda de segunda mano y ya que está en la parte no tan pulida de Zürich, estaba esperando pisos llenos de chunches, ordenado, pero cómo un almacén, con una clientela especial y aire pesado. No hubiera podido estár más equivocada. Me sentí como Alicia en el país de las maravillas. Estaba dando vueltas y por todo lado era acogedor y bonito. Alguien, con mucho cariño y un sentido de estilo, había construido juegos de muebles y decorado tres pisos así, que con costos salï a la calle de vuelta.

 

Kurzgesagt: Zürcher Brockenhaus liegt neben dem Hauptbahnhof, da, wo Zürich nicht so puliert ist und wo man tatsächlich in einem Garten von Rattengift warnendem Schild sehen kann, aber wo die interessantesten bars und restaurants sind und es eine kreative Atmosphäre herrscht. Ich dachte, im Brockenhaus gäbe es wahrscheinlich vielen, vielen Sachen, geordnet aber wie in einem Lager, nur um zu verkaufen, aber sonst nichts. Aber das war so eine falsche Einstellung – ich war wie Alice im Wunderland, bin rund um gelaufen und genossen, überall gemütliche Sitzgruppen mit Sofas und Sessel. Alles war mit Stil und anscheinend mit Liebe eingerichtet und so dekorirert, dass man sich zu Hause im Vergangenheit fühlt. Ich wollte unter der Rosa Stehelampe sitzen, in dem Sessel sinken und Buch läsen. Vielleicht hätte jemand mir Afernoon Tea serviert.