Huiskis Davosiin, huiskis takaisin

20160528_175151

Jos olisin tiennyt illallisen hoituvan kehnolaatuisilla huoltamovoileivillä ja raejuustolla, siis silloin kun kävelin painostavassa helteessä kaupungilla ensin luoteeseen, sitten lounaaseen, lopulta koilliseen, olisin ehkä ostanut matkalta jotain pientä. Tai ainakin siinä vaiheessa, kun tein mielestäni fiksusti, yritin pienenpieneen mangakahvilaan, kuin koristeelliseen nukketaloon, koska muiden piti olla nauttimassa auringosta tai kaupungilla, olihan lauantai-iltapäivä. Paikka on kadulla, jonne ei eksy kuin vartavasten, kyllä sinne mahtuu, ajattelin. Avasin oven, lämpötila sisällä oli vieläkin korkeampi kuin ulkona, eikä yhtään tuolia ollut vapaana. Siinä vaiheessa jo hiukan hiekotti, jano oli kauhea ja vesipullokin kotona.

20160528_185022

20160528_180731_HDR

Aloin pohtia mennäkö illemmalla elokuviin katsomaan Almódovarin Julietan, teatterissa olisi tilaa tällaisella säällä ja ehkä sitä ennen voisin syödä jotain, kupillisen hedelmiä kadun varrelta, Utoquailta, ne näyttävät aina niin herkullisilta. En silti pysähtynyt värikkään myyntipöydän edessä ja kävelin Niederdorfin sandwich-paikankin ohi. Ja nyt jano oli niin kauhea, ettei nälkä saanut enää ääntään kuuluville ja olin sittenkin kallistumassa elokuvan sijaan junaretkeen Badeniin, bluesfestivalille, missä Ina Forsman olisi keikalla; tekisin ehkä nopean munakkaan kotona ja sitten lähtisin.

20160528_193400

20160528_182640

Silloin kilahti tekstari Davosista, ajoin äkkiä bussilla kotiin, vaihdoin vieläkin viileämmän paidan, nappasin pari banaania ja niin olimme menossa autolla kohti Davosia. Edellinen kerta oli ensimmäisenä Sveitsin jouluna, niin kauan sitten, etten enää edes muistanut miten kaunista matkalla on. Silloin miehen työprojekti kesti aattoiltaan ja minä lojuin pienenpienessä yksiössä syömässä konvehteja ja välissä maistelin lahjakorista löytynyttä punaviiniä ja katselin Pingua televisiosta. Seitsemältä illalla ajoimme Davosiin jouluillalliselle puolitoista vuotta myöhemmin syntyvän tyttäremme tulevan kummisedän äidin luo.

20160528_200547_HDR

Tänään Davos näytti isommalta kuin muistikuvissani, kaupungilta. Kaduilla haahuili hiihtäjien sijaan festivaaliväkeä, cosplay-tyyppejä manga- ja animeasuissaan. Kaappasimme huonovointisen ja kuumeisen jälkikasvun kyytiin, käänsimme auton ympäri ja ajelimme takaisin. Viiden maissa starttasimme, kymmeneltä olimme kotona Zürichin kupeessa. – Jospa olisin tiennyt mitä ilta tuo tullessaan, niin…

20160528_204930

En resúmen: Si hubiera sabido, que la cena iba ser sandwiches secos de una bomba, tal vez hubiera comido alguito, cuando caminaba en Zürich en la tarde. O al menos en ese momento, cuando entré en una cafeteria de mangas (a la dueña le gustan las caricaturas japonesas), que es cómo una casita de muñecas y me dí cuenta que en total, apesar del lugar remoto, también esa estaba llena. Seguí caminando, pensando si ir a ver al película nueva de Almodovar, Julieta, y tal vez comer algo chiquitillo antes de eso, pero tampoco paré donde venden fruta deliciosa o en el lugar de sandwiches jugosos. La sed ya no dejaba campo al hambre. En vez empezé a estar a favor del plan de ir a Baden, a un festival de blues, donde una finlandesa iba cantar hoy. Y tal vez comer un snack en casa antes de salir. Pero en ese momento me vino un mensaje de Davos. Y media hora después estuvimos en el carro manejando para allá. En las calles del centro de esquí reconocí pikachus y totoros, jovenes vestidos como en las mangas y animes. Dos horas ida, una parada corta en Davos para recoger la hija con fiebre, en el camino una parada en la bomba y dos horas vuelta a casa.- Si hubiera sabido, como iba ser la noche…

Kurzgesagt: Der Nachmittag in Zürich war schwül und ich optimistisch. Sicher niemand in Manga-Café, weil das nicht ganz im Zentrum liegt und weil es so warm war, alle sind sicher entweder beim Einkaufen oder im Badi., dachte ich. Drin war es noch wärmer als draussen, aber das Café, der wie ein Puppenhaus ist, keinen Platz für mich hatte. Also weiterlaufen, mit durst und immer weniger hunger, aber auch immer weniger Energie. Wenn ich nur gewüsst hätte, dass das Abendessen nur ein Sandwich von einer Tankstelle wäre. Vielleicht doch etwas kleines auf dem Weg, dachte ich dann, eine Fruchtbecher davon, wo die so köstlich sind. Aber bin weitergelaufen. Sollte ich ins Kino gehen? Oder nach Baden zum Bluesfestival, wo die Finnin heute singt? Auf der Strasse konnte ich nur Leute mit Wasserflaschen sehen oder sitzend beim Apero; ich hätte dringend was zum trinken. gebraucht. Mein Natel macht ein „klingnkling“, ein SMS aus Davos. Eine halbe Stunde später waren wir im Auto. In zwei Stunden in Davos, wo Pikachus und Totoros die Strassen füllten. Die Autotür auf, unsere erkrankter Manga und Anime Fan hinein und die Tür zu. Noch zwei Stunden und wir waren schon wieder zu Hause. – Wenn ich gewusst hätte, wie die Nacht sein wird….

Siksakkia rajojen yli

slowup schaffhus7
Jaahas, sitä ollaan Saksassa, ulkomailla.

Varmaan ajattelette, että nyt me meni taas eksymään jonnekin Sveitsin maaseudulle. No ei. Ajettiin kuin karjalauma karsinoissa; näiltä reiteiltä ei eksy mihinkään ja jos olisi yrittänyt, vapaaehtoiset ohjaajat tai poliisi olisi kyllä nykäissyt hihasta ja kysynyt, että minne matka.

slowup schaffhus
Siirtymä Saksasta Sveitsiin, vanhan tullipisteen kohdalla
slowup schaffhus9
Ja kuinka ollakaan, taas ollaan Saksassa

Schaffhausen on Sveitsin pohjoinen umpilisäke, Saksan ympäröimä uloke. Raja on muutenkin yhtä siksakkia, 38 km pyörälenkkiin sisältyi 6 ylitystä. Maiden ero näkyi lähinnä kylteissä; fontit ja värit vaihtuivat. Ja tuli huomatuksi lounasostoksilla, sillä repusta löytyi vain svetsiläisvaluuttaa. Miehen lompakosta löytyy onneksi aina euroja, kuulemma varmuuden vuoksi, ja kuinka ollakaan, myös Intia rupioita, dollareita ja Romanian leitä. Tarjosin viittä euroa vastineeksi kahdesta salaattialautasesta, täällä Saksassahan kaikki on niin halpaa. Mies katsoi jotenkin oudon sumeasti ja toisti hinnan. Sveitsiläinen minussa kuuli aivan selvästi lausutun ”foif Euro”, mikä olikin eteläsaksalainen ”zwölf (12) Euro“.

slowup schaffhus1
Tämäkin on pyörä. Dekapitoin hätäisessä tilanteessa taustalla pyöräilevät; kaikille meille tuli kiire väistää ambulanssia.

Rajan ylityksestä kertoivat myös poliisien koppalakit ja toisen väriset poliisiautot sekä ambulanssit. Sveitsin puolella poliisien käyttämät accessoires rajoittuivat cooleihin mustiin aurinkolaseihin.- Juu, kyllä täällä leijuu ilmassa erilainen fiilis, sellainen Bundesrepublik-tyyppinen, ajattelin. Ihan selvästi viljakin kasvaa deutschlandmaisesti ja tiessäkin oli kuoppa. Mutta sen kuopan jälkeen oli kyltti: ”Bundesrepublik Deutschland”. Mitä?! Hä?! Siis äskeinen olikin Sveitsiä. Tarkkaavaisuus rajojen ylityksissä oli selvästi herpaantunut. Onneksi välillä oli musiikillisia viitteitä kulttuurin vaihtumisesta, ainoastaan Saksan puolella oli tarjolla rullaatirullaata torviorkesterilla, jonka mukana taputtivat yllättävän innokkaasti myös sveitsiläiset pyöräilijät, kipattuaan useamman ison tuopillisen saksalaista olutta. Sveitsin puolella pysyteltiin turvallisesti alppitorven törähdyksissä ja kaijuttimista kaikaavassa trooppisessa salsassa.

 

20160523_134718(1)
Tämmöinen rytty oli ohjekarttana

Reitillä oli useita kilometrejä aika kapeita osuuksia, paljon pyöräilijöitä ja kieli keskellä suuta –ajamista, sumppuja, joissa oli noustava kokonaan satulasta. Relax-hetki koitti vasta kun oltiin takaisin Schaffhausenissa. Joen varrelta löytyi sopivasti kahvipaikka. Istahdimme paahtavaan aurinkoon. Ohikulkevat veneet ja jokilaivat surisivat unettavasti, vesi liplatti. Paistuvan letun ja kahvin tuoksu sekoittuivat ilmassa. Ja mikä parasta, suurin osa pyöräväestä ajoi ohi.

slowup schaffhus11slowup schaffhus12

slowup schafhus13En resumen: En la vuelta de bici cruzamos la frontera seis veces y nadie preguntó por el pasaporte. Bien, ya que no lo tenía. De qué sabe uno si está en Alemania o en Suiza? Los rotulos son diferentes, la moneda también, el estílo de los policías y los colores de sus carros. Según yo, se lo nota claramente en el feeling. Hasta el trigo me pareció crecer diferente en el lado de Alemania. Justo después de ese pensamiento vi el rotulo que nos saludaba, “Bundesrepublik Detuschland”, o sea, Alemania. Así que donde todo era tan alemán, en total era Suiza.

Kurzgesagt: Das Zickzack mit dem Velo an der Grenze Schweiz-Deutschland ist ziemlich verwirrend. Wenn man denkt, es wäre deutlich Deutschland, sogar das wachsende Getreide hat Deutsch ausgesehen, war es doch Schweiz und umgekehrt. Woher weisst man, an welcher Seite findet man sich? Na ja, die Schilder in Deutschland sehen mir definitiv fremd aus und man sollte eigentlich Euro im Portmonee tragen. Und auf dem Weg der Stil von den Polizisten war anders. Die Deutsche hatten eine Kappe, die Schweizer coole schwarze Sonnenbrillen.

 

Tulvaturismia eli kahvit joenpartaalla

20160515_153434Retkilistalta ruksiutui näinä päivinä pois monta mahdollista kohdetta. Oli tulvavaaraa, maavyöryjä, kaatosadetta, lumisadetta ja liikaa kaltevuutta. Kovin pitkälle ei oltaisi lähdössä, sillä nilkka, yhä toipilas, otti sittenkin itseensä viime viikon pyöräilystä.

Jokivarsi ja 12 kilometriä kuulosti siis paremmalta, täysin tasaisessa maastossa ja jalan. Glanzenbergin juna-asemalta kivenheiton päästä löytyi Limmat, joka virtaa Zürichistä kohti luodetta ja Aarea. Tästä lähdettiin tallaamaan takaisinpäin Zürichiin ja päiviteltiin sitä, ettei olla koskaan aikaisemmin tätä pätkää kävelty. Se taas on Alppien vika. Ketä kiinnostaa joki, joka on Amazoniin verrattuna pieni liru, kun vaihtoehtona ovat järkälemäiset vuoret, jäätiköt, alppikauriit ja kapeat polut ohuessa ilmassa?

Reitti osoittautui kuitenkin ihmeellisen kauniiksi ja rauhalliseksi. Matkalla on luonnonsuojelualuetta, peltoja, siirtolapuutarhoja ja vesilintuja, vaikka se kulkee teollisuuden ja moottoritien välissä. Eikä itse jokikaan ollut niin pieni; Baselin seudulla tulvii, mutta vesi lainehti kävelytiellä Limmatin varrellakin.

20160515_141208
Tästä eteenpäin eivät riitä edes kumpparit

20160515_162848

 

20160515_16131620160515_161252

Kotiseututieto on ilmeisen hataraa, sillä meillä ei ollut aavistustakaan, että näin lähellä Zürichiä on nunnaluostari. Kloster Fahr vaikutti eloisalta paikalta, selvästikin suosittu retkikohde. Luostarilla on ravintola, viinikellari ja kauppa, tiluksilla on luomuviljelyä ja navetassa voi käydä tervehtimässä Angus-karjaa. Nunnilla on myös lampaita ja villasikoja. Päärakennuksen sisäpihalta löytyi kasvimaa täydessä kukoistuksessa.

20160515_144926

 

20160515_14362820160515_14401420160515_143714

20160515_143822

Kahvit juotiin kuitenkin omasta termospullosta rantakivillä istuen, kuohua ja virtaa katsellen. Piirun verran vedenpinnan yläpuolella lenteli höntiäisiä, joita saalistivat kymmenet pääskyset, uhkarohkeita syöksyjä tehden.

20160515_151300

 

20160515_172802

Joen keskellä on lähempänä kaupunkia myös puistomainen saari, Werd, jonka kanavaan voi pulahtaa uimaan. Saaren jälkeen joen vasemmalla puolen vallitsee urbaani kaupunkikulttuuri. Limittäin ja lomittain on asuintaloja, leikkikenttiä, graffitiseiniä, kokoon kyhättyjä pop up- tai kesäkuppiloita ja terasseja, skeittaajia, rantalentopalloa, uimaloita, jokisurffaajia. Kaupungin keskustaan on enää muutama kilometri, sinne missä joki ja järvi kohtaavat.

20160515_174326_HDR
Kaupunki häämöttää taustalla

20160515_175015

20160515_180554_HDR
Järven ja joen kohtaamispaikka sillan alla

En resúmen: Caminamos en la orilla del río Limmat de la estación Glanzenberg a Zürich, 12 km. Algo, que nunca hemos hecho, ya que en Suiza uno, por su puesto, va a los Alpes, si quiere hacer un paseito bonito. Resulta, que el río, que está entre carreteras y areas industriales, tiene alrededor mucha naturaleza bonita. Parámos en un monasterio a ver el jardín, las vacas, ovejas, cerdos y decidímos que hay que venir de nuevo, ya que las monjas tienen una tienda donde venden productos de la finca y vino del monasterio. El cafecito tomámos en total del termo, sentaditos en la orilla, concentrandonos en la cantidad enorme de agua en el río.

Kurzgesagt: Limmat-Ufer ist etwas, das eigentlich ausserhalb von der Stadt mich nie wirklich interessiert hat. Einen Ausflug muss man doch richtung Alpen machen, oder? Die Strecke zwischen Glanzenberg und Zürich ist aber wunderschön und auch für diejenigen, die nicht steil laufen möchten. Beim Kloster Fahr kann man eine Pause machen, den Garten und die Tiere besuchen, vielleicht ein Käfeli oder ein Glass Wein von dem Kloster trinken. Und auf dem Insel Werd ins Kanal springen. Obwohl es diesesmal zu kalt war und der Fluss sehr, sehr voll vom Wasser.

Pyörillä väärään suuntaan

 

solothurn2

Pyörä autoon, auto Solothurniin ja jalat polkimille! Tulihan se sieltä, se täydellinen sunnuntaikeli.

Sunnuntain pyöräilytapahtumassa, lieneekö säästä johtunut, tunnelma oli rennon euforinen, ilmassa raikasivat trooppiset rytmit ja kaikki tuntuivat olevan mitä parhaimmalla päällä. Porukkaa oli sopivasti, ketään ei nyppinyt mikään ja kaahaajat olivat muualla. Suurin osa oli liikkeellä polkupyörillä, erikoispyörillä ja pienimmät potkupyörillä. Rullaluistelijoillekin reitti sopi, jyrkemmät osuudet voi skipata shuttle-bussilla tai vaihtoehtoisesti roikkua pyörän tarakassa kiinni, ettei vauhti joko ylämäessä hyytyisi tai alastulo päätyisi pöpelikköön.

s up kartta

Slow upit ovat ilmaisia tapahtumia, joita järjestetään sunnuntaisin kesän ajan eri puolilla Sveitsiä. Matkalle osuvat autotiet suljetaan moottoriajoneuvoilta ja päivän ajan noin 40 kilometrin reitti on vain pyörillä, jalan tai rullaluistimilla liikkuville. Tämän sunnuntain lähtöpaikka oli Solothurnin vanhakaupunki ja kaupunkiosuuden jälkeen reitti olikin sitten yhtä maalaisidylliä.

solothurn1
Ken tästä käy, löytää itsensä Solothurnin vanhastakaupungista

 

solothurn4
Vanhakaupunki joen toisella puolen
solothurn3
Muurin sisäpuolella

 

Reitti on Slow upien parhaimmistoa; ilmassa leijui rypsin tai olisiko rapsin hunajainen tuoksu, pellot hehkuivat keltaisina, lehmänkellot kilkattivat, muu siellä, mää täällä, lampaita, maalaistaloja ja maalaiskyliä. Vuoden ensimmäiseksi pidemmäksi pyörälenkiksi ja huteralle nilkalle maasto oli armollinen, aavaa ja tasaista pellonviertä oli matkalla riittävästi, eikä nousua lopulta ollut kuin 275 m.

Meille kertyi kilometrejä noin 54 km, sillä suhtauduimme sekä karttaan että kyltteihin välinpitämättömästi ja siitä seurasi tuplakierros. Kahdeksikon risteyksessä ei kyltti osunut silmiin ja seurasimme vain edellä ajavaa porukkaa. Joka olikin menossa Solothurniin eli meidän lähtöpisteeseen. Kun olimme jo melkein kahdeksikon pikkusilmukan toisessa päässä Biberistissä maatilan luona, selvisi, että suunta on väärä. Pikkusilmukan poikki menevä viiru näyttää oikotien, mistä palasimme takaisin reitille, osuudelle, joka oli jo siis kertaallen ajettu. Kaikkineen suhrattiin aikaa nelisen tuntia, mutta se pitää sisällään monet kuvaus- ja muut tauot.

solothurn 23

 

solothurn 17

solothurn 22

Olin uuden kännykän kera tälläkin kertaa liikkeellä ja säädöt oli alkumatkasta vielä vähän poskellaan. Ruutu oli mustana, enkä nähnyt juuri mitään, varsinkaan niin paljon, että olisin saanut säädettyä kirkkautta ja voinut aavistaa kuvauskohteen, jonka vuoksi alkureitin otoksissa lehmät ja pyöräilijät ovat puolikkaita ja maalaistaloista on ikuistettu savupiiput.

Puutuneita kannikoita voi elvytellä taukopaikoilla, missä oli kilpailuja, pelejä, pomppulinna, pyöräseikkailurata ja aurinkotuoleja rentoiluun. Järjestäjät pitivät myös huolta verensokerista, reitillä oli tarjolla vähän väliä myslipötköjä, juomia ja muropaketteja. Jotkut pysähtyivät omille eväille niityille, omenapuiden varjoon, mutta muidenkaan ei tarvinnut kärvistellä nälässä. Matkan varrelle oli ripoteltuna sponsoreiden ruokapaikkoja, jotka tarjosivat bratwurstia (päivän gourmet-osuus: Hornussen Bratwurst, jossa oli appelsiininkuorta), pihvejä, salaatteja, hodareita, pastaa ja toisaalla kyläravintoloiden terasseilla tai improvisoidulla yhdistysten ja porukoiden järkkäämillä terasseilla samoin ruokaa grillistä, lettuja ja uppopaistettuja paneroituja ahvenfileitä. Lounaalle olivat pysähtyneet myös Sveitsin armeijan miehet; pyörät oli parkkeerattu erittäin suoraan riviin ja jokaisessa roikkui samassa asennossa lehmänkarvainen laatikkoreppu.

solothurn 19solothurn 21

solothurn 15

solothurn 11

Kun tulimme reittisählingin vuoksi Sennin maatilalle toistamiseen, tuntui siltä, että nyt on taas paussin paikka. Kilometrejä oli takana 47. Kävimme tarkastamassa lehmät, tiput, kanit ja muut sekä kuunneltiin ihan omalla nuotilla räppäävää kukkoa. Pienet pyöräilijät syöttivät lehmiä perunoilla ja porkkanoilla. Pimp my milk –pisteessä sai lypsää lehmää, tosin muovista. Ja siellä missä on sveitsiläinen tapahtuma, on lehmien lisäksi alppitorvia. Olkihattuiset herrat puhalsivat ilmoille käheitä säveliä. Me söimme maatilan maidosta tehtyä jätskiä, vaniljaa ja karamellia. Ja jatkoimme sitten, taas kerran, kohti Solothurnia.

solothurn9solothurn 10

En resúmen: Anduvimos en bici 54 km saliendo de Solothurn, en un evento, donde cierran las calles de los carros por un día. En realidad la ruta era un poco más corto, pero no nos interesaba mucho estudiar el mapa y los rotulos los ignoramos. Y después de más o menos 15 kilómetros llegamos casi de vuelta al punto de salida. Por dicha, nos mandaron a la dirección correcta para poder completar toda la vuelta. Por culpa de los kilómetros extras, tuve que comer más postre de lo que había calculado. El helado estaba hecho de la leche de las vacas de la finca donde paramos. Mientras comiamos, escuchabamos dos señores tocando la trompa de los alpes. Una tarde supersuizo.

Kurzgesagt: Der erste Slow up dieses Jahr! Gemütliches Velofahren war es schon, Idealwetter und alles, aber die Landkarte oder wenigstens die Schilder könnte man das nächste Mal lesen. Nach kurzem waren wir plötslich da, wo wir fast angefangen hatten, auf dem Weg richtung Solothurn. Zum Glück hat jemand uns eine Abkürzung gezeigt, so das wir bald schon wieder auf dem richtigen Weg waren. Sonst ein Supertag: Kühe, Sonne, Landschaft, fröhliche Leute, Glace; einfach herrlich!

Juusto vatsassa, pyörä kellarissa

juustomark4

Hyvä Luontoäiti,

ehkä haluaisit, että puhuttelisin sinua saksaksi, koska olemme Sveitsin saksankielisellä alueella, mutta ”Liebi Mueter Natuur” ei tunnu oikein luontevalta näin suomeksi kirjoittaessa. Siksi vältän myös teitittelyä, joka olisi alueelle ominaista. Pahoitteluni heti aluksi.

Mutta asiaan. Olisiko mitenkään mahdollista, että pistäisit ne vesihanat pienemmälle sunnutaiden kohdalla? Edes hiukkasen. En puhu mistään totaalisulusta, vaan astetta mukavammasta kelistä, jolloin ei tarvittaisi kaulaliinoja ja villatakkeja, vaan ehkä jopa hiukkasen aurinkorasvaa. Sillä pikkuhiljaa alkaa riepoa kaikki peruutetut menot ja tekemiset, jotka kevääseen kuuluvat. Piha on rempallaan, ei olla kuopsutettu maata, eikä istutettu kukkia, sillä lähetät hallan aina paikalle, kun alan hapuilla taimia. Kirsikankukatkin ovat olleet lumivaipan alla.

 

juustomark7

Entäs sitten viiniviljelykset?! Onko tullut yhtään katumus mieleen, kun olet katsonut sieltä jostain maajussien miettivän keinoja joilla lämmittää juuri puhjenneita köynnösten lehtiä? Juu, olihan se hienon näköistä, kuin liekkimeri, kun köynnösten väliin kiikutettiin hallakynttilöitä kylmäksi yöksi, mutta ei viljelijää juurikaan esteettisyys lämmittänyt, kuten ei viinin lehtiäkään, sillä suurin osa sadoista menetettiin.

juustomark8

Ja jos nyt ei puhuta viime viikkojen nollasta kahteenkymmeneen ja taas takaisin nollaan sahaavan lämpötilan taloudellisista vahingoista, vaan ihan pelkästään meidän ihmispolojen kehoa ja mieltä ärsyttävästä hermojen kiristyksestä, niin kyllä sitäkin on riittänyt. Naulakossa on kaikki palttoot, mitä taloudesta löytyy, sen alla rivissä talvisaappaat ja varvastossut vierekkäin. Aamulla et tiedä pistääkö sortsit vai toppatakki. Kesä, kevät, syksy ja talvi, kaikki yhtä sekasotkua.

juustomark2
Sinihomeraclettea kynttilämetodilla

Keskittyisin vielä siihen sunnuntain problematiikkaan eli kylmään ja märkään. Jo kolme Slow upia on mennyt ihan emmentaaliksi. Ai et tiedä mikä se semmoinen on? Lähes joka viikonloppu jossain päin Sveitsiä suljetaan n.40 km autotietä, että päästään pyöräilemään kiva lenkki. Onko päästy? Ei tietenkään. Tai olisi, mutta Teikäläinen on vetänyt paikalle jo kolmesti rankkasadepilvet ja lämpötilat lähelle nollaa. On totta, että vettä on tullut näinä sunnuntaipäivinä lähes koko maassa, mutta erityisesti pyöräilypaikoissa. Olisiko mahdollista, että suhtaudut pyöräilyyn nihkeästi? Senhän pitäisi olla sinulle mieluista, ekologista ja kaikki.

juustomark5

 

Väliin on jo jäänyt kaksi kiinnostavaa reittiä, yksi Tessiinissä Alppien eteläpuolella ja nyt sunnuntaina Sveitsi-Lichtenstein –osuus. Joten koska pyöräily vaikutti +4 asteessa ja sateessa epämiellyttävältä, mentiin Zürichin ylängön (Zürioberland) juustomarkkinoille. Kyllä, lähdettiin kalorien hankintaan. Syötiin sinihomeraclettea leivän päällä, vuohenjuustoraclettea perunoiden kera, monia muuta lähialueen juustoja murusina, palloina ja paloina. Ja tuotiin kotiinkin kassillinen. Niin että mitäs siihen sanot, Luontoäiti? Kannatettiin paikallisia tuottajia, luonnonmukaisuutta ja kerättiin erittäin pienessä ajassa kalorit poltettavaksi koko kesän pyöräilytapahtumiin. Pallo on Sinulla. Nyt vain niitä pyöräilykelejä kehiin.

Danke Vielmals ja luontoa kunnioittaen,

Liisa

juustomark10

En resúmen:

Querida Madre Naturaleza:

qué tal si sólo en un domingo, cerrarías el tubo un poquito? No estoy hablando de un clima perfecta con sol y bikini, sino que de un día con sólo poca lluvia y tal vez un rayito de sol? No hemos logrado ir a ningún Slow up o sea, el evento donde cierran calles para poder andar tranquilos en bicicleta, ni una vez, ya que cada vez bajas la temperatura hacia cero y ponés la cantidad de lluvia a full power. Este domingo hubiera sido Suiza-Lichtenstein en bici, pero en vez fuimos a comer queso a la feria de queso de la región de Zürich. Así que ya ganamos las calorias para todas las proximas vueltas de bici. Sólo falta el buen clima. Eso te toca a vos, Madre Naturaleza.

Muchas gracias y con mucho respecto,

Liisa

juustomark heukäse

Kurzgesagt:

Liebi Mueter Natuur,

wie wäre es, wenn Du nur einmal am Sonntag den Wasserhahn nicht ganz offen lassen würdest? Ich rede nicht über ein Wahnsinnswetter mit Sonne und Sonnencreme, sondern nur über einen Tag mit wenig Regen und vielleicht – aber nur vielleicht – ein bisschen Sonne. Die Slow ups mussten wir in den kühlen und nassen Wetter mit Überschwemmungsgewahr und so weiter vergessen, also, kein Velofahren wie wir uns vorgestellt hatten, nicht in Tessin, nicht in Murten und jetzt am Sonntag auch nicht in Lichtenstein. Also, was macht man dann? Geht Käse essen. In Zürcher Oberländer Käsemarkt frassen wir alle Kalorien für die zukünftigen Velotouren: Blauschimmelraclette, Geissraclette, Frischgeisskäse, Bergkäse, Waldpilzkäse etc. (den restlichen Namen habe ich vergessen, weil ich so viel Fett im Bauch hatte). Jetzt musst Du dann etwas machen. Zum Beispiel die Regenwolke nach Deutschland Schicken. Oder nach Italien, die haben so wie so zu viel Sonne.

Merci Vielmal und mit allem Respekt,

Liisa