El Pimpi

17-02-21-16-07-19-197_deco

Istuimme tyttären kanssa El Pimpissä ja kahvilan nimen suomalaiset taivutukset inspiroivat meitä kehittämään erilaisia todella hauskoja otsikoita. („Äiti-tytär laatuaikaa P:ssä“) Yli viikon kestänyt kurkkukipu ja keuhkotautiselta kuulostava yskä ovat taannuttaneet sekä huumorin että ajatusten filtterin ja myös toimintakyvyn. Olin iskenyt hampaat suihkun suuttimeen. Verkkarin nauhat jäivät laatikon väliin, enkä hetkeen tajunnut kuinka pääsen tilanteesta pois. Puhuin vihanneskurkusta (Gurken), kun viittasin omaan kipeään tautipesääni (Hals). Kun tämä on tajunnan taso, on parempi ehkä sittenkin unohtaa pikkunäppärät vitsailut. Tosin El pimpi tarkoittaa hölmöä, joten ehkä täällä ollaan suvaitsevaisia myös tautihuuruiselle hihitykselle.

17-02-21-16-09-59-687_deco

Voihan se olla, että nimi viittaa Málagan kuuluisaan viiniravintolaan, mutta se olisi tylsää ja kuka nyt haluaa olla kuppilan kopio. Zürichin Pimpissä soi samba ja tarjoilija oli hätkähdyttävän ystävällinen. Valelin espressolla kipeää kurkkuani ja taivuin tyttären pyyntöön laahautua vanhojen tavaroiden liikkeeseen.

Epäilin, että värikirjo alkaisi pyörryttää, mutta koska hiihtoloma meni parhaillaan yhdeksi niistämiseksi, päätin olla urhea. Ja sitäpaitsi Zürcher Brockenhaus on aina elähdyttävä kokemus. (Täällä lisää paikasta).

17-02-21-16-06-26-868_deco

Kipeänä ei pidä mennä mihinkään, missä tehdään vaikeita päätöksiä, kuten ostopäätöksiä, muistutin itseäni. Ajattelin vain roikkua mukana seurana, istahtaa sohvalta toiselle ja ihailla intohimoa, jolla paikkaa on sisustettu. Brocki tuskin on mikään markkinamagneetti, mutta kaikki esineet on laitettu esille tyylikkäästi, huolimatta aikojen, tyylien, värien ja materiaalien sekamelskasta.

Tytär löysi pienen rasian ja katselin samalla koruhyllyä etsiskellen emalisormusta, jonka voisin haluta oikean osuessa eteen. Sormuksia ei ollut lainkaan. Vain rannekoru. Emaloitu rannekoru! Flunssaiset aivot eivät osanneet sanoa, oliko tämä sellainen, jota käyttäisin tai josta edes pitäisin. Sen verran tajusin, että koru piti sisällään emaloidun ja käsin maalatut kukkaset, joka ei voi olla huono yhdistelmä.

17-02-21-16-04-59-672_deco

Universumille kiitos siitä, että kaupunkikierros ei iskenyt kuumeena takaisin. Tosin vieläkään en voi nielaista ilman uikutusta, mutta ei se mitään, nyt jaksan taas odottaa vällyjen alla viruksetonta päivää.

17-02-21-16-04-08-312_deco

En resúmen: Fuimos a tomar un cafecito en Zürich en El Pimpi, que resultó un lugarcillo simpático. El espresso me dio energía, apesar del gripe necio, para seguir mi hija a la tienda de segunda mano, que siempre es un espectáculo. Una cantidad de colóres, estílos y epocas tremendo, pero se vé que todo lo decoran con entusiasmo y cariño. Y me encontré una pulsera esmaltada para la primavera.

Kurzgesagt: Diese Grippesaison hat meine Ferien ruiniert, aber bis El Pimpi konnte ich mit Halsschmerzen und wahnsinns Husten kriechen. Nach einem Espresso und Brötli habe ich meiner Tochter sogar ins Brocki gefolgt. Man sollte nie krank schwierige Entscheidungen machen, auch keine Einkaufsentscheidungen. Aber ohne Hirn und mit Nebel in Augen, habe ich doch etwas schönes gefunden, ein emailtes Armband mit Blüemli.

 

5 yksityiskohtaa sveitsiläisestä arjesta

Ulkomailla, oli maa mikä tahansa, kaikki vaikuttaa niin hauskan kummalliselta. Maitopurkit, postilaatikot, lippuautomaatit. Jossain vaiheessa kummallisuus vaihtuu tuttuuteen. Kaupan hyllystä nopeasti tarvittu, rahapussista oikea kolikko, junalipun osto hoituu asiaa ajattelematta. Yhtenä päivänä saattaa jopa iskeä kyllästys, että aina kaikki on tätä samaa.

Näillä paikkein Suomessa se vanha maitopurkin printti, jota oli tullut katseltua vuosia, alkaa vaikuttaa nostalgiselta. Vähitellen aika retrolta. Ehkä eksoottisen huvittavalta. Sitten tulee uusi, uusia ja hervottomassa Prismassa olo on kuin turistilla: mitä oikeastaan olinkaan hakemassa ja miten näistä kymmenistä maitotuotteista löytyy se oikea.

No miltä zürichiläinen arkitodellisuus sitten näyttää? Esimerkiksi tältä:

17-02-14-18-55-10-629_deco

Meidän jääkaapista löytyy rasvatonta maitoa, mantelimaitoa, soijamaitoa ja meillä syödään rasvatonta rahkaa herkkujen pohjana. Se ei kuvastele mitään sveitsiläistä, vaan omia makutottumuksia. Sen sijaan hapankerma, Saurer Halbrahm, on 18 prosenttista ja ihanan kermaista. Kevyt- ja muut vaihtoehtotuotteilla on pieni kannattajaryhmänsä, mutta varsinkin vanhempi väki pitää niitä humpuukina. Kevytjuustoa en muista nähneeni ikinä; Appenzellerin ja Emmentalin maassa sen myyjää odottaisi todennäköisesti lynkkaus.

17-02-14-18-52-55-758_deco

Lähdin muutama markka pussissani Sveitsiin ja siitä lähtien olen käyttänyt frangeja, joita puoliso tarjosi kerran Helsingissä vahingossa taksikuskille. „Onks tää jotain lelurahaa?“ kuski nauroi. Ei ollut sinne asti kantautunut sveitsiläisen vakaan valuutan maine.

Alussa muunsin hintoja markoiksi, euron jälkeen siinä ei ollut mitään järkeä. Frangit ovat nykyisin sitä tutuinta valuuttaa, vaikka kuvan viisikymppinen onkin saanut uuden ulkoasun.

Töpseli. Maassa on pientä konrollifriikkiyttä, asiat halutaan tehdä omalla tavalla. Siksi töpselikään ei ole mikään yleiseurooppalainen, vaan kolmipiikkinen. Verkkojännite on sama kuin Suomessa, joten kun perheen insinööri eräällä reissullaan tajusi, ettei johdon töpseli mene suomalaiseen pistorasiaan, sahasi hän keskimmäisen tapikan pois.

 

Näissä yllä olevissa valokuvataiteellisissa otoksissa esiintyy paikallinen postilaatikko. Hantaakin vieressä on lukollinen osa, jonne sujautetaan kirjeet ja muut ohuet postit. Ovimaisen laatikon sisältä löytyy pieni tila, jonne postinkantaja jemmaa paksummat lähetykset. Lokeroa kutsutaan nimellä Milchkasten, joten kuvittelisin, että jossain vaiheessa sinne on tuotu myös maitoa. Meille sinne ilmestyy joka maanantaiaamu kuuden jälkeen laatikollinen kananmunia.

17-02-14-18-55-49-706_deco

17-02-14-18-51-30-165_deco

Nämäkään kuvat tuskin voittavat valokuvauskilpailuja, mutta tummuudella on tarkoituksensa: ensinnäkin se kätkee arkikaaoksen, mutta korostaa myös sveitsiläisen arkkitehtuurin yksityiskohtia, joita en vieläkään aivan käsitä. Ylempi on keittiön ikkuna, minimaalinen ja tiskialtaan yläpuolella. Keittiöön kaipaisin enemmän valoa, mutta toisaalta, minnekäs sen tiskialtaan pistät, jos koko keittiö on kuin metrovaunu. Ja kyllä, meillä on kalterit, eikä ole ainut talo näillä seuduin. Sen sijaan taitaa olla ainut talo, johon ei ole murtauduttu.

Alempi kuva on kylpyhuoneen ikkunasta, myöskin kalteroitu, ja se taas on pari kertaa keittiön ikkunan kokoinen. Ja missä on amme? Sen alla. Tähän kun laittaa läpinäkyvän suihkuverhon, pistää valot päälle, niin siinäpä on naapurille ilmainen show. Kylppäriin halutaan kuitenkin luonnonvaloa, siinä yleisen käytännön syy, olen kuullut.

En resúmen: en las fotos se ven 5 detalles de la vida en Suiza. Como se ven los productos de leche, la plata, el enchufe, el buzón, donde también aparecen los huevos. Las ventanas son de la cocina y del baño, la primera pequeña y la segunda grande. Bien, pero cocinando necesitaría más luz y en la bañera, la que está abajo de la ventana, más privacidad.

Kurzgesagt: in diesem Bilder gibt es einige Details vom Leben in der Schweiz. Die Sachen, die am Anfang schwierig zu finden, irgendwie komisch oder einfach anders sind. Z.B. dass es in der Küche nur ein wintziges Fenster gibt, aber im Badezimmer, neben der Badewanne, ein riesen grosses.

Kurkuma x 2

Ajatukset ovat yhtenä myttynä, yritän suoristaa niitä, silitellä ja venytellä, mutta mytty on ja pysyy. Vatsatauti, lanko Costa Ricasta, läppärin vaihto; kaikki samaan aikaan ja maailma tuntuu täysin uudelta ja tuntemattomalta. En saa yhteyttä sähköpostiin, Suunto ei päivity, valokuvat eivät suostu siirtymään läppärille, kahvi ei maistu, ruoka taas maistuu, mutta oudolta, eikä sitä mahdu vatsaan kuin lusikallinen. Kaikki rytmit on sekaisin ja lankokin elää öisin, hoitaa juoksevia asioita toisella aikavyöhykkeellä.

Jos terveysuutisia on uskominen, tähänkin tilanteeseen löytyy apu kurkumasta. Kurkuma vie flunssan, tainnuttaa kaiken mitä tainnuttaa voi ja mitä luultavimmin pelastaa myös maailman. Ja sen lisäksi jauhe värjää ruuan kauniisti oranssin ja keltaisen vivahteiseksi. Yleensä vannoisin kahvin kaikkivoipaiseen kykyyn hoitaa ongelmat, mutta rääkätylle vatsalaukulle on löydettävä vaihtoehto, kun teekään ei enää maistu.

17-02-08-11-39-29-947_deco

Latte-alkuiset tai -loppuiset juomat eivät ole olleet maitoisuutensa vuoksi makuuni. Jos juon kahvia, sen on maistuttava vahvasti kahville, vaikka siinä olisi reilustikin maitoa. Ja matchalatte nyt vain oli karmeaa kaikenkaikkiaan. Kurkumalattea silti ajattelin kokeilla, mutta mantelimaidolla, sillä siitä puuttuu se ratkaiseva lehmäinen sivumaku. Lämpimän maidon joukkoon teelusikallinen valmista sekoitusta Kurkuma-Latte Vanillea luontaistuotekaupan paketista ja valmista tuli. Aurinkoinen, lämmin virkiste.

Luomujuoman maku on lempeä ja makeahko. Kurkuman lisäksi siihen on jauhettu Ceylonin kanelia, kaakaota, inkivääriä, vaniljaa, mustapippuria ja lakritsia. Verrattuna itse kasattuun juomaan, johon ripottelin purkista kurkumaa, vähän kanelia, inkivääriä ja hunajaa, valmis sekoite on hienojakoisempaa ja paremmin sekoittuvaa.

17-02-08-11-43-33-037_deco

Vaihtoehdoksi niihin hetkiin, jolloin nesteytyksen lisäksi tarvitaan energiaa, on ennen joulua Kotiliedestä löytynyt vilujuoma. Omenamehupohjaisesta kuumasta juomasta tuli meillä niin suuri hitti, että se syrjäytti glögin ja kausi jatkuu vielä nyt helmikuussakin. Sveitsissä jostain syystä omenamehuissa on usein hiilihappoa, mutta ei hätää, se ei aiheuta minkäänlaista ongelmaa, ei lätsähtänyttä makua, eikä kuplaisaa kuumaa.

Omenamehun joukkoon laitetaan reilusti inkivääriä, appelsiinin kuori ja mehu, ruokosokeria, kanelitanko, neilikoita ja tietysti kurkumaa. Sitä oli vain 1/4 teelusikallinen mehulitrassa, joten triplasin annoksen varmuuden vuoksi. Kokeilin myös ilman sokeria; hyvin toimii. Ja yllättäin juoma maistui  myös inkiväärin vihaajalle. Nyt se kuulemma maistuu jo lääkkeeltä, sillä vilujuomasta tuli salainen aseeni virusten torjuntaan ja tarjonta on saattanut olla viime aikoina hiukkasen ylenpalttista.

17-02-08-13-39-19-863_deco

Vilujuoman jälkeen tuntuu siltä, kuin mytty päässä olisi hiukkasen lientynyt. Teknisiä ongelmia kurkuma ei kuitenkaan ratkaissut. Sen sijaan heräsi kofeiinin tarve ja kaadoin oranssi-keltaiseen kuppiin kahvia ja nyt tunnen taas olevani vähän enemmän raiteilla. Ja ehkä hiljalleen oma itseni.

En resúmen: Cúrcuma parece ser la llave a todo tipo de problemas. En mi caso, las dos bebidas con cúrcuma (cúrcuma latte y jugo de manzana caliente con especias, incluyendo, por su puesto, cúrcuma) no me ayudaron con los problemas técnicos de mi nueva compu, pero al menos sabe rico. Y tal vez trae un poco de salud a la familia, después de una fila eterna de viruses, que hemos tenido en los últimos meses.

Kurzgesagt: Man sagt Kurkuma sei der Schlüssel zu fast allen Problemen. Kurkuma latte und heisser Apfelsaft mit Kurkuma und andere Gewürze funktionierten nicht. Ich habe immer noch technische Probleme mit dem neuen Laptop. Aber die schmecken fein und vielleicht bringen sie ein bisschen Gesundheit. Das könnte nicht schaden, nach vielen Monaten mit zu vielen Viren in der Familie.

 

Jalassa sveitsiläiset lenkkarit

Ihan kuin kuorikot jalassa. Tai ihan kuin kuorikat. Kummastakaan en tiedä mitä ne on, mutta silti, jotain hyvin keveän aamutossun ja crocsin väliltä. Se tuli ensimmäisenä mieleen, kun otin askeleen Zürichistä kotoisin olevilla „maailman keveimmillä juoksukengillä“.

 

17-01-30-16-54-30-797_deco

Sillä aikaa, kun oikeaa kokoa etsittiin, selvitin, että kuorikko on „lääketieteen termi ja eräs anatominen rakenne“ ja kuorikka ei liene suomenkielen sana lainkaan. Tosin on olemassa kaksi järveä, nimeltään Iso-Kuorikka ja Pieni-Kuorikka, jossain Länsi-Suomessa.

Joka tapauksessa, olin siis etsimässä uusia lenkkareita vanhojen Adidas Fluxien tilalle, joista isovarvas oli kurkistellut jo jonkin aikaa. Adidaksista oli tullut parhaat arkihiihtimet nilkan nivelsiteiden rusahtamisen jälkeen, mutta ne eivät näyttäneet kestävän mäkistä maastoa, varsinkaan alamäkeä.

Olin nähnyt näitä sveitsiläiskenkiä salilla aina vain enemmän ja niitä näyttivät pitävän niin urheilu- ja fysioterapeutit työkenkänä kuin tavalliset kuntourheilijatkin. Ja keveyttä ylistettiin. Etsin tossuja netistä nimellä QC, enkä ole ilmeisesti ainoa, sillä ne ilmestyivät heti ruudulle, vaikka urheilukenkä- ja vaatemerkki on On ja kengät taas Cloud. Tässä voisi olla logon suunnittelijalla vähän miettimistä. Asiaa sen paremmin tutkimatta, menin kauppaan ja otin käsiini mustat peruskengät.

17-01-30-16-54-58-117_deco

Väri valintarkiteerinä taitaa olla juoksukenkien maailmassa huono, mutta koska en ole aikeissa juosta näillä askeltakaan ja tarvitsen yleispätevät, kaikkeen sopivat tossut, eivät muut vaihtoehdot tulleet kysymykseen. Entisten sveitsiläisten huippu-urheilijoiden kehittämiä  kenkiä on joka lähtöön, matkan pituudesta riippuen ja myös käyttötarkoituksesta, yhdet on surkeaan säähän, toiset kilpailuun, kolmannet maratonille ja neljännet peruspuurtamiseen. Minulle luvataan, että Cloud-kengät toimivat kuin pienet jumppapallot, jotka reagoivat jokaiseen jalan liikkeeseen. Niiden pitäisi tukea jalkaa vain silloin, kun se sitä tarvitsee.

17-01-30-16-52-06-967_deco

Kannattaako sitten laittaa melkein parisataa frangia arkikenkiin? Kannattaa. Varsinkin kärsinyt nilkkani on hyvin tyytyväinen kevyisiin askeltimiin. Talvisessa säässä tähän malliin puhaltaa kylmä, mutta jalka lämpiää nopeasti vauhdin lisääntyessä. Outoa on se, että jalalla on reilusti vapautta ja tietynasteinen huteruus tuntui aluksi kummalliselta. Näitä ei sidota nauhoilla tiukaksi jalkaterää tukevaksi paketiksi, vaan ilmaa jää joka puolelle. Silti jalka ei seilaa sisällä, enkä ole saanut vielä nyrjäytettyä nilkkaa uudelleen. Kengässä on löysä kuminauha, johon ei tarvitse koskea lainkaan. Siis todelliset tohvelit. Mukaan saa kyllä oikeat nauhat, jos niitä kaipaa.

17-01-30-16-52-31-810_deco

Ulkonäöllisesti kengät ovat vanhojen, samankokoisten, Adidasten vieressä pienet. Ne tuskin ovat leveäjalkaisen kengät. Aluksi kiristin kumppareita, mutta sitten aloin luottaa siihen, että kenkiä ei tarvitse laahata perässä, eivätkä ne silti putoa jalasta. Ensimmäisellä käyttökerralla oli talvinen keli ja tuntui siltä, kuin olisin lähtenyt kesäkengissä liikenteeseen. Epäilin pääsenkö liukasta mäkeä ylös, mutta tamppaantuneessa lumessa ne vetivät mainiosti ylöspäin. Märkä tosin tulee suoraan verkkomaisesta kärjestä sisään, niin lumi kuin sadekin.

En resúmen: Estos son los zapatos de correr más livianos del mundo, dicen. Y primeros tennis suizos, que he tenido. El pie tiene mucha libertad y se supone que el zapato On Cloud apoya sólo cuando haga falta. Bueno, vamos a ver. Ahora en el invierno me parece, como si estuviera caminando con unos zapatillos de playa. Pero livianos si son. Tan comodas, como unas pantuflas viejas.

Kurzgesagt: Die Schuhe On Cloud sind die leichteste Laufschuhe der Welt, sagen sie. Gut möglich. Und für mich die erste Schweizer Laufschuhe. Der Fuss hat viel Freiheit und On Cloud sollte nur dämpfen, wenn man es braucht. Na ja, mal schauen. Jetzt, im Winter, es hat ein Gefühl als ob man mit Strandschuhen unterwegs wäre. Aber leicht sind sie tatsächlich. So gemütlich, wie alte Pantoffeln.

 

Siperian hönkäys

Tai niin ainakin sanotaan. Että kylmyys, joka Sveitsiä hyytää, tulisi Siperiasta. Vähän on asennoitumisongelmia, sillä mittari näyttää -3,1. Naapureilla pakkasta on aina pari astetta enemmän. Kuten myös sääkartoilla. Mutta alle kymmenestä asteesta on joka tapauksessa kyse.

17-01-23-16-32-23-345_deco

”Scheiss Kälte!” puhistaan kaupungilla. Ei tunnu loppuvan koskaan, onhan sitä jatkunut jo muutaman viikon. Karvahatut ja pipot ovat syvällä päässä. Lunta on kaupunkiseudulla vähän. Harmaita teitä viiruttavat suolaraidat.

17-01-23-16-32-58-005_deco

17-01-23-16-47-30-162_deco

Siellä missä vesi virtaa vapaana, on kylmän yön jälkeen aina uusi talvinen taideteos. Pitsiä, röpelöä, puikkoja, jäätunneleita.

17-01-23-16-38-21-012_deco

17-01-23-16-37-51-412_deco

Metsässä sataa jäähileitä. Pakkanen sumulla huurtaa kaiken, lehdet, hämähäkkien seitit, neulaset, kulmakarvat. Jos on aivan hiljaa, kuuluu helinää. Hileet kilahtelevat toisiinsa.

17-01-23-16-35-37-421_deco

17-01-23-16-36-07-259_deco

En resúmen: Dicen que es el frío de Siberia, que nos sopla en el centro de Europa. Yo me imagino  algo, como -45 en ese caso. Donde nosótros el termómetro es terco y sólo enseña un par de grados bajo cero. Pero sea de donde sea el frío, nos hace  obras de arte en la naturaleza.

Kurzgesagt: Man sagt es sei Sibirische Kälte, was in Mitteleuropa hersscht. Ich würde mir in diesem Fall -45 vorstellen. Unser Thermometer ist stur, es zeigt nie mehr als -3. Aber es ist gleich, woher die Kälte kommt. Es macht Kunst in der Natur.

Kakkuöverit

Sain palautetta, että nämä pienet kulttuurimurut voisivat päättyä mieluusti hervottomaan kakkujen mässäilyyn. Listaisin heti mahdollisia kahviloita, suunnittelisin leivosmaistajaisia ja mikä mekko tulisi laittaa päälle, jottei herkuista pullottava kupu olisi niin ilmeinen. Näin siis tavallisesti. Tammikuussa on kaikki toisin.

17-01-16-18-01-37-228_deco

Jo varhain joulun alla eli syyskuussa, kun Lebkuchenit ja muut joulun ajan leivonnaiset ja suklaat ilmestyvät kauppoihin, muistutan itseäni siitä, ettei kaikkia lajeja hankita kaappiin. Yksi pieni pussillinen sveitsiläisiä joulupipareita on ihan ok, koska sen lisäksi haluan ehdottomasti germaanisen alueen sydämen mallisia, suklaakuorrutteisia Lebkucheneita aprikoosisydämellä. Ostin pienen pussillisen reissulta Saksasta, halvempia ja mehevämpiä; niissä oli enemmän hilloa. Joulukuussa tajusin, että niitä tarvitaan lisää. Sveitsissä pussit ovat isompia ja nyt niitä on jäljellä vielä tammikuussa.

Joulukakkusuunnitelmaa määritti tykkäämiset: yksi halusi costaricalaiseen tyyliin queque borrachon, rommilla tai vastaavalla kostutetun „humaltuneen kakun“. Joten tein ainoan, jonka tästä kategoriasta hallitsen, suomalaisella reseptilla kakun, johon imeytetään pari desiä kahvia ja pari ruokalusikallista konjakkia. Toisen mielestä joulua ei tule ilman ranskalaistyyppistä todella suklaista jouluhalkoa, johon tulee myös pari purkkia Nutellaa.Edellinen syöjä ei taas halua mitään missä on suklaata. Seurava taas ei kestä taateleita. Joten kolmas joka rakastaa ihan tavallista ja perinteistä taatelikakkua, sai jakaa sen ensimmäisen kakunsyöjän kanssa.

17-01-16-18-02-07-803_deco
Kolmen suklaan juustokakku – yllättävän kevyttä, jonka vuoksi sitä tulee helposti lusikoitua useampi runsaahko viipale

Kolme henkeä ja kolme kakkua ei riittänyt, päälle siihen tuli ystäville tehdyt uudenvuoden sekä syntympäiväkakut, joista jäi meille kotiinkin aina aimo lohkareet. Ach, ja tietysti vielä muut herkut, joulusuklaat, joulutortut ja suomalaiset joulupiparit.

Herkkubilanssi näyttää siten tältä: osa joulutortuista meni kompostiin, koska ne muutamat pakastimesta otetut kuivettuivat syömättöminä. Kahvikakku päätyi osittain samaan paikkaan.Vielä tänään pakastimesta löytyy pala jouluhalkoa, kahvikakkua ja taatelikakkua sekä yllättäin pieni pussillinen korvapuusteja; kai nekin tuli tehtyä adventin hurmassa.

17-01-03-20-26-19-434_deco
Tyttären taiteilema supersuklaakakku (resepti: Kinuskikissa), koristeet improvisoitu (Maltese-palloja). Kuva otettu dokumenttimielessä, joten valokuvauksellisten kriteerien sijaan kehotan keskittymään kakun suklaisuuteen.

Herkut eivät vain enää vedä samaan tahtiin keittiöön, kuin joulua odotellessa. Makuhermot huutavat jotain hyvää, mutta ehdottomasti sokeritonta ja mieluusti kasvispitoista. Siihen hätään löytyi onneksi Buddha bowl, jonka satay-sauce oli niin hyvää, että olisin voinut maistella sitä lusikalla ihan pelkästään.

17-01-16-18-03-34-786_deco

Paahdettuja kikherneitä (muutama räjähti jauhoksi; uusi uuni on ehkä turhan tehokas) ja bataattia, kvinoaa, babypinaattia ja avocadoa satay-kastikkeella – tässä tie kohti helmikuuta.

(Kahvin seuraksi silti ehkä pienenpieni pala taatelikakkua.)

En resúmen: En la navidad eramos 3 personas con tres queques, uno para cada uno según los gustos. Además un par de pedazos grandes de queques que quedaron de los que hicimos para amigos, galletas suizas, galletas finlandeses, chocolates y otros pasteles navideños. Y resulta, que en enero todavía queda mucho. Pero ya la capacidad de disfrutar está menor. Hace falta algo rico para el paladar, pero preferiblemente sin chocolate y con vegetales. Como un „Buddha bowl“ (la foto arriba): aguacate, quinoa, sweet potato, garbanzos y espinaca de ensalada – con satay sauce, algo maravilloso!

Kurzgesagt: 3 Personen und 3 Kuchen für Weihnachten war ziemlich viel. Dazu Schweizer Guezli, Finnische Pfefferkuchen, Stücke von den Kuchen die wir für Freunden gemacht haben und ein Stück übrig blieb, Schoggi und verschiedene sorten von Weihnachtsgebäck. Einfach zu viel. Und es gibt immer noch. Aber keine lust für Süsses- oder um ehrlich zu sein, nur ein wenig lust. Aber die Gaumen brauchen etwas leckeres, lieber mit Gemüse. Zum Glück gibt es „Buddha Bowl“: Qvinoa, Kichererbsen, Avocado, Sweet Potato, Baby Spinat – und Satay-Sauce, die ich ganz ohne nichts geniessen könnte, einfach ein Fest im Mund.

Alkupaloiksi valokuvia, pääruuaksi meksikolaista

Ensi vuonna sen muistan. Jos haluaa käydä läpi 3200 neliömetrin näyttelytilan verran valokuvia matalilla styroksipöydillä, en käy sitä ennen uimassa. Tuloksena on nimittäin niskakramppi.

photo17-ylakuva

Satojen valokuvien imurointi silmillä käy työstä, mutta addiktoi. Siellä täällä on juomista ja suuressa Photo17 näyttelyn hallissa lettumaakari paistaa suolaista ja makeaa pakettiautossa. Jouluherkkujen jälkeen mielikuva Nutellalla täytetystä letusta herättää ainoastaan kylmyyttä, vaikka mahassa murisee ja jalkoja heikottaa. Lataan patterit espressolla ja maistan tyttären letusta kulman.

photo17-peilikuva

Jään tuijottelemaan katon rajassa aaltolevan peilin näkökulmaa. Niska taipuu toiseen suuntaan ja venytän sitä salaa. En saa näyttelytöistä tätä kautta selvää, mutta nappaan itse kuvan. Kännykällä. Hetken mietin pitäisikö sitä hävetä, kunnes näen sarjan kuvia, jotka on otettu i-phonella. Amatöörien kuvat, pitkän linjan ammattilaisten kuvat, palkittujen kuvat, kaikki vieri vieressä.

photo17-ahdist-laatikko

Mustista laatikoista löytyi ahdistusta. Oli hyvä, että niissä oli kansi.

photo17-pisamat

Muistan ottaneeni Costa Ricassa keittiönpöytäni ääressä, tropiikin valossa, kuvan kortista, argentiinalaisesta novelistista, Julio Cortázarista tupakka suussa. Yritin tehdä symbolikuvaa, mutta eihän siitä mitään tullut, vain intohimo mustavalkoisiin potretteihin.

photo17-installaatio

Tabletin Alppien mies tuskin oli näyttelykuva. Tai ehkä jonkun kuvaajan portfolio. Käänsin selkäni ja vilkaisin takaisin – kuohuviinilasit olivat kadonneet.

pistetalot

Näyttelyssä meni pidempään kuin ikinä olisin kuvitellut ja nyt oltiin jo katastrofaalisen nälän paikkeilla. Hardbrückellä pakkasviima oli jäädyttää ravintoa kaipaavan ihmisen. Hupun alta huomasin, että Zürichin rumimmat pistetalot näyttivät auringonlaskun aikaan lähes kauniilta.

taqueria-ulko

Bussikyyti Alstetteniin, Zürichin 9. kaupunginosaan oli matka uusille maille tietymättömille. Tuntemattomia katuja, kerrostaloja, kauppa- ja liikuntakeskuksia ja sekalaista porukkaa. Virkeää, urbaania ja vähemmän sliipattua, kuin Zürichin kultarannikolla. Muutaman sadan metrin päässä asemalta, kaupunkiasutuksen keskeltä löytyi La Taquería. Meksikolaisen Davidin mukaan täältä saisi kaupungin parhaat tacot. Sisällä tuli selväksi, että Zürichissä oltiin yhä: ei yhtään pöytää vapaana koko iltana.

taqueria-sisa

Meille luvattiin nurkkapöytä puoleksitoista tunniksi. Kyllä siinä ajassa vetäisee burriton ja lisukkeet, jos palvelu pelaa. Ja pelasihan se, annoksia ei tarvinnut odottaa muutamaa minuuttia kauemmin. Kriittinen asiakaskunta katsoi tyrmistyneenä sormusrasian kokoista guacamole-annosta yhdellä tortillan suikaleella. Makukaan ei vakuuttanut; kotona tehdään parempaa.

Burrito de carne asada oli hervoton ja lihaa kuulemma ylenpalttisesti, siihen olisi kaivattu erilaisia kasvislisukkeita. Taquitos de carne -annos näytti rehevältä ja oli muuten ok, paitsi että lihaa ei ollut maustettu juuri lainkaan. Tyytyväisin oli plato de pollo asada -annoksen tilaaja, vaikka lisukkeena tulleet tortillat olivat rakenteeltaan kummallisia, kumisen ja tahnaisen välimaastosta. Vähän naureskeltiin riisin määrälle, sitä oli ruokalusikallinen, ja itsetehdyt papusörsselit maistuvat nekin paremmalta. Mutta kaikenkaikkiaan annos oli runsas ja salaattien osuus suuri. Tulisimme tänne ehkä uudelleen kesällä ja pihalle, hyvässä seurassa ja niitä kehuttuja tacoja maistamaan.

taqueria-safka

En resúmen: Cómo es un buen viernes? De entrada 3500 metros cuadrados de fotos en la exposicion Photo17 y de plato principal comida mexicana. No eramos tan críticones, ya que La Taquería queda en Suiza, pero la porción de guacamole era super chiquitillo y tampoco muy sabroso. El plato de pollo asado en vez nos gustó. (Aunque al tico le dió risa la cantidad de arróz…) En total: en casa se come casi lo mismo, pero más rico.

Kurzgesagt: Wie ist ein guter Freitag? Zur Vorspeise 3500 quadratmeter Photos in Photo17 und zum Hauptgericht mexikanisches Essen. Wir waren nicht so kritisch mit dem Essen, weil  La Taquería  in der Schweiz liegt, aber eine Portion Guacamole war superklein und um ehrlich zu sein, nicht sehr lecker. Aber „plato de pollo asado“ hat geschmeckt und es gab genug Salaten. (Und obwohl der Tico lachte, als er einen Suppenlöffel Reis sah.) Na ja, zum Abwächslung und in Wahnsinnshunger toll, aber bei uns zu Hause kann man fast das gleiche Essen – und es schmeckt besser.